No ei ihan käyny niin kuin tuo Sputnik meinasi. Puhun siis eilisestä SaiPa-pelistä Lappeenrannassa. Toisaalta, ei se varmaan kaukana ollu, etteikö takkiin olis tullu! Noronen loisti maalilla ja Setzinger samaten oikeaan aikaan. Ne taisivat taata Kerholle jatkoaikavoiton 2-3.
Kumma kyllä, Kerho kaataa sarjataulukon kärkiä kerrasta toiseen vauhdikkaalla ja iloisella pelillä, mutta takkuilee kummasti alempana olevien joukkueiden kanssa (Pelicans, SaiPa, Blues jne.) Onhan noita voittoja tullut, ei siinä mitään, mutta huonosti ovat pelanneet suoraan sanottuna ja voitto on meinannut livetä käsistä.
Onkohan tässä joku asenneongelman poikanen? Lähetään hakemaan helppoa voittoa ja sitten meneekin todella vaikeeksi...eikä myöskään saada sellaista tunnetta ja iloisuutta mukaan. Homma menee väkinäiseksi. Ei se silloin toimi.
Tätä samaa ongelmaa on havaittavissa muuallakin. Ja sitten kun taulukon alaosa kohtaa, niin sama juttu: vaikeaksi menee, mutta yläosaa kohtaan taistellaan mainiosti! Mikä on vikana/lääke?
Kumma kyllä, Kerho kaataa sarjataulukon kärkiä kerrasta toiseen vauhdikkaalla ja iloisella pelillä, mutta takkuilee kummasti alempana olevien joukkueiden kanssa (Pelicans, SaiPa, Blues jne.) Onhan noita voittoja tullut, ei siinä mitään, mutta huonosti ovat pelanneet suoraan sanottuna ja voitto on meinannut livetä käsistä.
Onkohan tässä joku asenneongelman poikanen? Lähetään hakemaan helppoa voittoa ja sitten meneekin todella vaikeeksi...eikä myöskään saada sellaista tunnetta ja iloisuutta mukaan. Homma menee väkinäiseksi. Ei se silloin toimi.
Tätä samaa ongelmaa on havaittavissa muuallakin. Ja sitten kun taulukon alaosa kohtaa, niin sama juttu: vaikeaksi menee, mutta yläosaa kohtaan taistellaan mainiosti! Mikä on vikana/lääke?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja siinähän jääkiekon ja muiden joukkuepelien hienous juuri onkin. Vaikka "asiantuntijat" kuinka veikkaisivat jonkun pisteautomaatiksi tulee aina yllätyksiä.
Varmasti pelaajille tulee jotenkin ainakin piilotajuntaan sellainen fiilis, että selvästi alempana oleva joukkue hoidellaan vasemmalla kädellä. Ihan inhimillistä. Ei aina pysty painaan sata lasissa. Sama pätee muuallekin kuin urheiluun.
Viime viikon Pelicans matsi oli hyvä esimerikki tästä. Jos asennepuolella ei olisi tullut repsahdusta, Kerho olis tehny 20 maalia, vähintään ja Pelikaanit ei yhtään.
Sitten Ässät näytti, että kovalla taistelulla yksikin maali riittää voittoon. Vaikka Kerho hallitsi peliä, kiekkoo ei saatu tyhjäänkään maaliin.
Mutta ei se mitään. Sarja on tasainen ja kuitenkin loppupeleissä voi sarjan hännillä ollut joukkue pudottaa runkosarjan voittajan. Sikäli runkosarjan sijoituksilla ei niin hirveästi ole merkitystä Kunhan vaan päästään pudotuspeleihin. Ja eiköhän me päästä.
No ei oo ei. Väkisinkin tulee repsahduksia, tottakai. Kaikki vaan ei jaksa sitäkään ymmärtää, jos kuuntelee ja lukee juttuja niin johan on! Menisivät itse ja kokeilisivat miltä tuntuu. Asioista voi keskustella mutta heti ei tarvitse ryhyä hakkumaan millon mistäkin.
Mielensisäisiä juttuja minäkin vähän ajattelin. Ei kai siihen voi vaikuttaa kukaan muu kuin pelaaja itse, ja toki valmennuksella on sormensa pelissä.
NHL:ssa väännetään sellaiset 80 ottelua, muistaakseni, että mitenköhän pojat siellä jaksaa? Onko rahalla osasyy siihen? Nythän siellä on työsulku, ja tietysti taalojen tähden. En kyl oo kuullu pelaajien valittavan pelimääristä, päin vastoin. Haluavat kehittyä ja pysyä kunnossa.
No jaa, oli miten oli, yllätyksien kanssa tämäkin urheilu on paljon nautinnollisempaa. Kaikki ei mene aina niinkuin pukumiehet vannovat, hyvä niin.
Jep, eiköhän ne pudotuspelit vielä Kerholle aukene. Kotietu vielä siihen päälle (niinkuin viime vonna) niin hyvä tulee, uskoisin.