Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?

No ei mitenkään, mä oon kun parikymppinen todella kaunis, ei rypyn ryppyä. Miehet luulee et oon parikymppinen vaikka oon 58 iäinen, todella hyvät keenit ja säilyvyys.

Loikin kun neito ja hoikka oon menee koko S, ja korkkarit jalassa ja oon tosi kaunis.

Mun mies on niin mustis, etten saa mennä töihin muuten joku vie.

Olen 28-vuotias kahden pienen äiti, ja olen huomannut viimeisen vuoden aikana kasvoissani rypyn silmien välissä, ja silmäluomien "roikkumisen" tai ovat laskeutuneet alemmas. Näytän mielestäni väsyneeltä.... Tissit on tyhjät nahkapussit imetysten jäljiltä. Ne tulen ehkä joskus korjauttamaan, samoin silmäluomet jos tuosta paljon pahenevat seuraavan viiden vuoden aikana.

Näytän mielestäni valokuvassa samalta kuin peilistä. Jos tosi hyvä valokuva niin saatan yllättyä miten hyvältä sittenkin näytän... Toisaalta joskus järkytyn miten kamalalta näytänkään...

Oon 41-vuotias, 3-vuotiaan pienen tytön äiti ja yrittäjä. Näytän mielestäni peilissä paremmalta, kuin valokuvissa :D totuus kai paljastuu niiden kautta... Ulkonäössäni muuttaisin kasvojen ihon :/ minulla ei ole vielä ryppyjä, mutta sain riesakseni ruusufinnin kun täytin 40v. Muuten olen tyytyväinen.

Olen kuuskymppinen kolmen aikuisen lapsen äiti ja ikä ei näy vielä kasvoissa paljoakaan. Ei ole ryppyjä eikä veltostumista, mutta kiloja on tullut vähän liikaa. No sehän ei ole ikäkysymys, vaan kilot tulivat jo kolmekymppisenä. Tissit on vielä ennallaan tai nyt hiukan paremmat kuin heti imetysten jälkeen.

Valokuvissa näytän hiukan tukevammalta kuin peilin edessä. En tiedä kumpaa uskoisin. Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni, mutta totuttelen jo ajatukseen että 10-20 vuoden kuluttua muutoksia alkaa näkyä. Mutta kyllähän ihminen saakin näyttää ikäiseltään.

Olen 50-ikäinen kolmen aikuisen lapsen äiti. Minulla on kengurupussimaha, isot roikkuvat rinnat, sellulliittia muutoin kyllä hoikissa säärissä ja takamus on valahtanut reippaasti alaspäin. Tätä sanotaan vanhenemiseksi ja minulle se on ihan normaalia. En haikaile nuoruuden sorjaa ja jäntevää vartaloa koska en ole enää nuori.

Kasvoni ovat keski-ikäisen naisen kasvot, joidenkin mielestä jopa kauniit, itsestäni aivan tavalliset. Aamulla on aika kamala ilmestys mutta meikillä korjailen sen minkä korjailen. Pukeudun naisellisesti. Eniten pidän itsessäni kiiltävästä paksuhkosta mustasta tukastani.

Miehelleni olen yhä kaunein nainen ja se riittää. Mikään kaunotar en edes halua olla vaan mielelläni keskityn itsetuntemuksen lisäämiseen ja sen kautta itsetunnon vahventamiseen.

Olenko siis tyytyväinen ulkonäkööni? Pakko myöntää, että kysymys on hieman vieras koska kannattaako tuollaista edes ajatella?