Siis ihmettelen miten joku nainen toivoo et sais synnyttää sektiolla! Itsekkin joskus toivoin,ja nyt kun oon kokenu sen kauheuden ihmettelen et miten oon voinu haluta sitä.en tietenkään tienny mitä se voi olla,ei siis aina tietenkään oo kauheeta,mutta omalla kohallani toisen leikkauksen jälkeinen aika oli ihan kamalaa. Siis naiset jotka haluutte synnyttää sektiolla...luuletteko että välttämättä pääsette helpolla.Tiedän että tulee sellasia kommentteja et mulla ainakin sektio oli helppo ja mulla oli synnytys ihan kauhee ja ois varmaan sektiolla päässy helpommalla.Mutta siis kaikki leikkaukset ja synnytyksethän ovat yksilöllisiä,mutta sektio voi olla monesti kamalampi kokemus. Mulla Toisessa leikkauksessa selvis että kohtu oli sellasessa kunnossa edellisen leikkauksen jäliltä että ei ois kestäny tavallista synnytysta,ois saattanu revetä. Ja leikkauksen jälkeinen aika oli yhtä tuskaa.sain vahvojo kipulääkkeitä mutta ne eivät vieneet kipujani pois.Meni päivä et pääsin sängystä ylös ja sillonkin vaan kipulääkkeitten vaikutuksessa.Viikon ajan valvoin yöt kipujeni kanssa ja vaikka viereisessä huoneessa oli synnytyssali ja kuulin synnyttävien naisten huutoja en kertaakaan aatellu et onneks leikattiin...mulla oli niin kovat kivut. Enkä oo mikään kipuherkkä ihminen,ei muulloin tuu kipulääkkeitä oikein syötyy. Ja maha ei oo koskaan entisenlaisensa jos sitä leikellään. Oon kuullu kaikenlisäks niin kauheita kertomuksia sektioista ja niitten jälkeisestä tilasta että mulla on oikein kammo sitä asiaa kohtaan.Ja kivuistani myös kertoo varmaan se että en viikkoon leikkauksen jälkeen pystyny pitää alushousuja enkä mitään housuja ku leikkausarven kohta oli niin arka,ainoastaan pystyin sairaalassa pitämääb niitä sairaalan löysiä alushousuja. Mulle viilto tehtiin pystyyn navasta tonnne ihan alas.
miten joku voi haluta sektion
2 sektiota
202199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä ainakin haluan sektion ja se on minun oma päätökseni, ei onneksi sinun, senkin pelottelija!
hän varmaan halusi vain sanoa että ei se sektio ole aina niin helppo kun luullaan.. siitäkin monille jää kamalat kivut ja ties mitä.. joskus se ihan normaali synnytys voi olla iisimpi.. kummaa miten tuo sektio on nykyään kaikille se ensimmäinen vaihtoehto..
Siis jos nykyään saa sektion vaan jos itse haluaa...onko näin? Sehän on paljon vaarallisempaa...muistaakseni kolme kertaa vaarallisempaa kun tavallinen synnytys. olen itsekkin kuullut kaikenlaisia kertomuksia sektiosta...haluan mieluummin synnyttää. Ois kauheeta jos maha aukastas kokonaan...aika pelottavaa. Ja en minäkään ymmärrä miten monet haluaa sitä...ei välttämättä pääse sen helpommalla. Kivuja kokee varmasti molemmissa,sektiossa ne tulee vain jälkeen päin.
halunnut tosiaankaan pelotella ja tietenkin se on jokaisen oma asia miten haluaa synnyttää,mutta haluan vaan sanoa sellasille jotka miettii että toivosko sektiota että ei se aina helppoo oo...niinku ehkä luullaan.Itteetäni harmittaa kun en voinut synnyttäää. Eli kannattaa pari kertaa miettii ennen ku toivoo sektiota,se on vaarallisempaa itselle ja myös vauvalle ja on suuri riski että leikkausarpi tulehtuu ja sit niitä kipuja vasta onkin. Ja lapsia ei välttämättä montaa voi saada jos leikataan...on jopa käynyt joillekkin niin että ovat jääneet yksilapsiseksi. Koitan puhuu järkee sektion kannattajille.
Kannattanee muistaa myös ne tapaukset jotka iloisena reippaina ja mieli odottavan lähtevät synnyttämään ja kesken kaiken koko homma muuttuu kaoottiseksi. On niin kiire juosta leikkaussaliin, että hyvä kun ehtii tajuta mitä ympärillä tapahtuu. Henkilökunta suorastaan karjuu ohjeensa, koska hätä on jo niin suuri, ettei mikään saa mennä siinä vaiheessa vikaan.
Siitä kun sitten selviät läpi ja tulet uudelleen raskaaksi, niin kyllä täytyy todeta ettei tee kyllä yhtään mieli lähteä synnyttämään alateitse. Kokemus oli ainakin minulla niin järkyttävä. Ne kivut siinä vaiheessa kun oli jo kiire, olivat sellaiset, ettei niitä voi kuvailla. Onneksi nukahdin muutamassa sekunnissa.
Kotiin päästyäni alkoi muutaman viikon itkeminen ja syiden ja seurausten pohtiminen.
Älkää siis arvostelko toisen ihmisen päätöksiä. Niiden taustoista te ette tiedä todellisuudessa mitään. Jos saatte mahtavan ylpeyden tunteen synnyttämällä alakautta, ei se todellisuudessa tee teistä yhtään sen parempia äitejä. Ja se onko hyvä synnyttäjä vai huono synnyttäjä, ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa.
KUKAAN ei puhunut/arvostellut ketään huonommaksi tai paremmaksi äidiksi synnytystavan perusteella! Mistä sä nyt tuonkin tähän keskusteluun repäisit?
KUKAAN ei ole väittänyt täälä olevansa parempi synnyttäjä, jos on synnyttänyt lapsensa alakautta!
Ja alkuperäinen kirjoittaja varmasti halusi vain kertoa, ettei se sektio useinkaan ole se helpompi vaihtoehto synnyttää ja sekstion ihannointi on turhaa.
Kiireellisistä- ja hätäsektioista ei ollut edes puhe! Niillehän ei kukaan mitään voi.
Mutta esim. pelkosektioita minun on jotenkin vaikea ymmärtää. Jokainen tekee kuitenkin niin kuin parhaaksi näkee, mutta en tajua, miten yhden lapsen maailmaan punttaaminen voi olla pelottavampaa, kuin se että maha puukotetaan auki ja sieltä kautta otetaan vauva ulos.
Synnytys ottaa kipeää sen ajan kuin sitä kestää, mutta sen jälkeen kivut loppuvat kuin seinään. Sektion jälkeen kivut vasta todella alkaa ja kestävät monet kerrat pidempään, kuin alatiesynnytyksessä.
Itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään hankkia kuin yksi lapsi. Sekin on vielä epävarmalla pohjalla, ei vielä 3 kk täynnä. Olen jo sopinut sektiosta. Menin pelkopolille jo ennenkuin olin edes raskaana ja sydänverta vuodattaen itkin synnytyspelkoani ja -kammoani useampaan kertaan.
Kohdallani sktio on turvallinen ja hyvä menetelmä, sillä olen väkivaltainen kun tunnen etten ole "vahvoilla". Saatan hakata pääni halki tai pistää nauloja varpaankynsien alle ja potkaista seinään kun joudun tilaan jossa minut valtaa kipu. Saan helposti myös paniikkikohtauksia joissa saatan kirkua ja haukoa henkeä hallitsemattomasti tunninkin ajan. Alatie synnytykseen tämä ei oikein käy, vaarantaisin lapsen hengen. Sektiossa olen joko puudutettu tai nukutettu, joten en voi riehua vaikka haluaisinkin. En tiedä, ottaisivatkohan he minut todesta jos pyytäisin lepositeet..
Oli haava ihan kuinka kipeä vaan, se kohdallani silti poistaa vaaran lapselta, ja ainoa jota voin vahingoittaa olen minä itse.
En välitä siitäkään, ettei vatsa palaudu entiselleen, kenelläkäs se säilyy samanlaisena vauvasta vaariin?? Enemmän pelkään "paska- valuu reisiä pitkin" vammoja joita synnyttämisestä voi tulla.
Toivottavasti et ole raskaana. Pelottaa mahdollisen tulevan lapsesi puolesta ajatus siitä, että hänellä olisi noin tasapainoton äiti. Mikään ei takaa, että et ole tulevaisuudessa väkivaltainen myös lastasi kohtaan, kun se tahallaan/tahtomattaan aiheuttaa sinulle kipua.
Hulluhan sinä olet! Mielestäni hyvin selvästi ilmaisin oelvani väkivaltainen kun minuun sattuu, kroppani ei ole hallinnassani tai minua yritetään satuttaa. Miten lapseni joutuisi vaaraan?
Totisesti toivon että palat helvetin tulessa, kehtaatkin kirjoittaa raskaana olevalle ihmiselle että toivot etten saa lapsia! Mielestäni olen toiminut erittäin järkevästi tiedostaen vajavaisuuteni, ja pyytäen sektion, siis ihan vain turvallisuuden takia. Voi luoja minkälaisia piruja naiset voivatkaan olla.
Kun lapsesi kasvaa, se saattaa purra sinua tai lyödä tai potkaista eli lapsesi saattaa aiheuttaa sinulle kipua eli sinuun sattuu silloin niissä tilanteissa, kun lapsesi yrittää satuttaa sinua. Ja jos et silloin itseäsi hallitse, voit olla väkivaltainen, niinhän itse kirjoitit.
Ja lapsiparkasi on se lähin purkauksen kohde niissä tilanteissa.
Tuota samaa minäkin olen ihmetellyt. Totta kai ymmärrän, että jos on hirvittävä synnytyskokemus tai jos on pakko, niin sitten leikataan. Mutta ihminen, joka ei ole normaalisynnytystä tai sektiota kokenut, voi haluta sektion esim. kivun pelosta...sitä en ymmärrä. Ja tajuan kyllä senkin, että myös leikkauskokemukset voivat olla erilaisia.
Minullakin on huonot ja kivuliaat kokemukset sektioista. Vaikka ensimmäinen normaalisynnytykseni kesti 38 tuntia, ei sitä voi mitenkään verrata niihin kipuihin, mitä koin sektioitten jälkeen. Olin ihan onnessani, kun toinen lapsi oli perätilassa eikä kääntynyt ja lantiokuvien perusteella päädyttiin sektioon. Luulin pääseväni paljon helpommalla kuin normaalisynnytyksessä, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Ei itse leikkaustilanne tietenkään ole kivulias, mutta leikkauksen jälkeinen aika oli pelkkää tuskaa. Sama oli toisen leikkauksen jälkeen. Enää en lapsia halua, koska en voi normaalisti synnyttää.
Olen synnyttänyt kuolleen, ei-täysiaikaisen sikiön, kesti 5 tuntia, kivut aivan hirvittävät, mikään ei auttanut. Olen "synnyttänyt" sektiolla terveen lapsen, sektion jälkeinen haavakipu (pystyviilto) eivät olleet mitään verrattuna itse synnytyskipuun. Parin päivän kuluttua sektiosta en edes tarvinnut enää kipulääkkeitä. Ai miksi sektio? Koska täysiaikainen lapsi ei mahdu ahtaasta lantiostani! Niin, että miten joku "voi haluta sektion"... kun ei ole vaihtoehtoja!!!
Sehän on selvää, ettei aina ole vaihtoehtoja. Ei minullakaan ollut kahden perätilan kanssa ja ilman muuta halusin sektion, kun oli pakko. Tai tietysti olisi ollut vaihtoehto: lapsen pää olisi jäänyt kiinni ja häntäluuni olisi jouduttu katkaisemaan. Minä henkilökohtaisesti ihmettelen juuri niitä sektion haluavia synnyttämättömiä naisia, jotka eivät kumpaakaan synnytystapaa ole kokeneet.
itsekkin sitä että miten joku voi haluta sektion jos pystyy normaalistikkin synnyttämään ja ei oo kokenu kumpaakaan.Siis niitä lähinnä tarkotin jotka synnytyskivun pelossa haluu sektion ja aattelee et pääsee helpolla jos leikataan.En tietenkään tarkottanu et sillonkin pitäs synnyttää normaalisti jos lapsi on tosi iso ja ahtaat paikat ja jos muuten vaarallista äidille tai lapselle...se nyt on sit asia ihan erikseen. Enhän itsekkään alkanut väkisin synnnyttää yli 5kg lapsia! Lääkäriä kannattaa aina kuunnella...jos lääkäri on sitä mieltä että täytyy leikata niin kannattaa uskoa. Mutta että itse ehottaa sitä ni se on mun mielestä outoa.
Ja mitäs outoa siinä sinun mielestä on? Lääkärithän tunnetusti ajattelevat ension raha- ja kiiretilannetta, ja vasta sitten yksittäisen potilaan parasta. Minä en halua kuulla mitään kummastakaan noista siinä vaiheessa kun häntäluu on murtunut tai peräsuoli revennyt. Kun virtsa karkaa ja arpikudos on kasvanut liian paksuksi.
Etkö nyt voi hyväksyä sitä että ihmiset ovat kertakaikkiaan erilaisia? Muutama kymmenen vuotta sitten sekä äitejä että lapsia kuoli synnytykseen pilvin pimein, ei enää. Juuri tämä vaihtoehto, sektio, on yksi osatekijä siinä asiassa. Minä esim. tiedän ja tunnen voimavarani. Tunnen kipukynnykseni ja voimani sekä psyykeeni. Minä tiedän etten voi synnyttää, siis pelkään että tapan tai vammautan lapseni synnyttäessäni. Mistäkö tiedän? Jos sinä et tiedä, tunnet itsesi huonosti. Minä tiedän, ja se todellakin oikeuttaa minut pyytämään sektion.
On kiva lukea muiden kokemuksia esim.synnytyksestä.En kuitenkaan ymmärrä,että asiasta "riidellään".
Olisipa helpoa,jos kaikki olisimme samanlaisia.
Mutta kun ei olla.
Itselläni on viisi synnytystä ja niitäkään ei voi verrata toisiinsa.Jokainen on ollut erillainen.Saatika, jos alan vertaamaan kokemuksiani muiden synnytyksiin.
Olen synnytänyt alateitse neljä ja yhden sektiolla.Kipua ja iloa on riittänyt jokaisessa.
Nyt odotan kuudetta ja aika näyttää millä tavalla tämä lapsi syntyy.
Turvallista synnytystä jokaiselle,tulipa lapsi mitä kautta tahansa!!
"Muutama kymmenen vuotta sitten sekä äitejä että lapsia kuoli synnytykseen pilvin pimein, ei enää. Juuri tämä vaihtoehto, sektio, on yksi osatekijä siinä asiassa."
Nyt et ole ollenkaan oikeassa. Siitä, kun Suomessa on "pilvin pimein" äitejä ja lapsia kuollut synnytykseen, on aikaa melkein sata vuotta.
Jo 1950-luvulta alkaen suurin osa synnytyksistä on tapahtunut sairaalassa. Ja se on vähentänyt kuolleisuuden nykyiseen, ei pelkästään sektion tekeminen. Ennenaikaankin oli mahdollisuus sektioon, kun lapsen henki sitä vaati ja jos ehdittiin kotoa sairaalaan ajoissa kesken synnytyksen.
Tiedätkö sitä, että myös sektion jälkeen voi tulla virtsankarkailua? Sektiossakin menee usein jotain pieleen äidin kohdalla ja silloin tällaistakin voi seurata. Samoin arpikudos vatsassa saattaa kasvaa liian paksuksi, jos äidillä on taipumusta keloidiin.
Minäkin kerron nämä asiat vain siksi, että tulevat äidit eivät kuvittele sektion olevan onni ja autuus, josta ei voi mitään hankaluuksia seurata. Jos sinulla on huono tuuri, myös sektiosta voit saada ihan samat jälkiseuraukset, jotka ovat tosi harvinaisia myös alateitse synnyttäneillä nykyisin, kun lapsia tehdään vain 1 - 3 tavallisimmin. Ennenaikaan, kun naiset olivat raskaana lähes joka vuosi eikä elimistö ehtinyt kunnolla parantua ja toipua edellisestä synnytyksestä, erilaiset synnytykseen liittyvät vauriot äidille olivat tavallisempia.
Eikä sektio ole aina turvallinen lapsellekaan, varsinkaan silloin, kun se tehdään niin, että äiti ei ole ennättänyt yhtään supistella. Monet nykyiset tutkimukset osoittavat, että vauvan hengityksen käynnistymisen ja keuhkojen terveyden kannalta on erittäin hyödyllistä se adrenaliini, mikä erittyy supistustoiminnan aikana.
Mutta toisinaan on pakko lapsen turvallisuuden takia päätyä sektioon. Ja aina sen onnistuminen on ihan samanlaista tuuripeliä kuin alatiesynnytyksenkin.
Ja jos sinä olet sitä mieltä, että sinä itse muodostat vaaran lapsellesi synnytyksen aikana, jätä lasten hankkiminen väliin. Mikään ei takaa, että et olisi vaara heille myös sen jälkeen, kun he ovat syntyneet.
"Minäkin kerron nämä asiat vain siksi, että tulevat äidit eivät kuvittele sektion olevan onni ja autuus, josta ei voi mitään hankaluuksia seurata"
Näinkö minä sanoin???? Vai sanoinko minä, että itse omaan heikkouden jonka takia en valitettavasti kestä kipua.. siis synnyttämisessä toki toki on kipua leikkauskessa, mutta useimmiten kuitenkin vasta jälkikäteen, kun lapsi ei ole enää kärsimässä?
Toivon, että sinäkin elät vaikean elämän ja joudut helvettiin. Ettekö tajua, kuinka brutaalia on sanoa raskaana olevalle naiselle, että TOIVOTTAVASTI SINÄ ET SAA LAPSIA. Järkyttävää käytöstä.
Viitaten alkuperäisen ensimmäiseen lauseeseen;
Siis ihmettelen miten joku nainen toivoo että saisi synnyttää alateitse! Itsekin joskus toivoin ja nyt kun oon sen kauheuden kokenut en tajua miten joku voi haluta sitä!
Sektio taas minun osaltani meni ihan hyvin, eihän sekään kivutonta ollut, mutta juuri minulle sekä henkisesti että fyysisesti "helpompi" juttu, puhumattakaan siitä ettei lapseni joutunut suoraan teholle niinkuin alatiesynnytykseni jälkeen. Muutenkin on kummallista että ap puhuu alatiesynnytksestä noinkin ihailevaan sävyyn, aivan kun hän muka tietäisi mikä hänen tai hänen lapsensa kunto olisi ollut alatiesynnytyksen jälkeen... Ehkä ei kannattaisi julistaa toivovansa jotain mistä ei tiedä omalta kohdaltaan yhtään mitään. Ja ai niin muuten, jos minua vielä lapsilla siunataan, toivon sektiota, vaikka olen sen alatiesynnytykseskin kokenut, tai siis juuri siksi.
Mulle tehtiin 3 kk sitten hätäsektio.
Alateitse en ole synnyttänyt joten en osaa verrata,mutta mulle sektio oli helpotus ja toivuin siitä tosi hyvin ja nopeasti.
Toki muutama eka päivä oli hankalaa ja sattui käveleminenkin ja sänkyssä asennon vaihtaminen,mutta sekin helpottui särkylääkkeillä joita sairaalassa annettiin.
Kun pääsin kotiin 4 päivän jälkeen niin kipujakaan ei pahemmin ollut.
Käveleminen nopeuttaa paranemista.
Ei pidä jäädä vaan sänkyyn makaamaan,vaikka ehkä se tuntuu sillä hetkellä hyvältä.
Itse ottaisin seuraavallakin kerralla sektion,sen verran tuo alateitse synnytys pelottaa.
Mutta jokainen tyylillään.