Kävipä sitten torstaina niin, että muisti pätkäisi koulussa kesken tunnin ja filmi jatkuu kohdasta, jossa ambulanssisetä tunkee neulaa räpylään. sitten multa udellaan, että tiedänkö, missä ollaan, milloin ja miksi. No tottakai mä tiedän. Tarkemmin kun muistelen, poikaystäväni kyseli hädissään ihan samaa viime kesänä ja melkein raahasi mut sairaalaan. Mitä ihmettä ne oikeen touhottaa? Jos nyt on vähän väsyksissä niin kai se nyt on ihan normaalia kupsahtaa? Vai onko?
Sairaalasta eivät päästäneet pois ennenkuin seuraavana päivänä kaiken maailman kuvausten ja kokeiden jälkeen. Lääkäri kävi sanomassa, että nyt otettiinki sitte kortti kuivumaan (BCD ja ammatti meni...) ja aloitetaan epilepsialääkitys. En uskonut. Päässä humisi ja oli todella epätodellinen olo. Taidat, hyvä rouva, huijata nyt, eihän ammattikuljettajalta voi korttia ottaa pois tuosta vaan? Eihän? Ai että en ikimaailmassa saa enää ajaa isoa autoa, no sepä kiva. Sinne meni ammatti ja henkireikä. Oli niin kivaa olla "hyvä jätkä", ajaa isoa autoa ja saada monipuolisia ja kivoja työtehtäviä.
Kutsutaan sitten mahdollisimman pian lisää kokeisiin ja uudestaan neurologille, joka saa päättää mun kohtaloni. Tässä vaiheessa fiilikset on aikas epätoivoiset ja tulevaisuus meni uusiks.
Onko mulla odotettavissakaan minkäänlaista elämää?
Sairaalasta eivät päästäneet pois ennenkuin seuraavana päivänä kaiken maailman kuvausten ja kokeiden jälkeen. Lääkäri kävi sanomassa, että nyt otettiinki sitte kortti kuivumaan (BCD ja ammatti meni...) ja aloitetaan epilepsialääkitys. En uskonut. Päässä humisi ja oli todella epätodellinen olo. Taidat, hyvä rouva, huijata nyt, eihän ammattikuljettajalta voi korttia ottaa pois tuosta vaan? Eihän? Ai että en ikimaailmassa saa enää ajaa isoa autoa, no sepä kiva. Sinne meni ammatti ja henkireikä. Oli niin kivaa olla "hyvä jätkä", ajaa isoa autoa ja saada monipuolisia ja kivoja työtehtäviä.
Kutsutaan sitten mahdollisimman pian lisää kokeisiin ja uudestaan neurologille, joka saa päättää mun kohtaloni. Tässä vaiheessa fiilikset on aikas epätoivoiset ja tulevaisuus meni uusiks.
Onko mulla odotettavissakaan minkäänlaista elämää?
Vastaukset 23
Vanhimmat
onhan sitä tärkeimpiä asioitakin kuin ajokortti, siinä se menee kyllä pienenkin auton kortti samalla. seuraavaksi tietysti oikea diaknoosi ja hoito. eipä se ajamisen riskejä muuta ajaako, mehtään tai toisen päälle minkälaisella autolla. itselläni epilepsia ollu 15v aikanaan ajoin ajokortin ja autoakin, mut jätin sen oman ja muiden ,terveyden vuoksi. nyt kortti toimii hyvin minulla henkkarina on lompsan muvitaskussa hyvä siitä sitä näyttää. sit sunnittelemaan vaan semmosia hommia missä ei korttia tarvi,et tsemppiä.
Hei! :)
Sairastuin samaan tautiin. Lääkitys päälle ja ammatin vaihto. Kävin työkkärissä ja Kelassa. Lääkärin lausuntoja ja palikkatestejä. Etsitään sopivaa, uutta ammatia jne. Opiskelin kaupallista alaa ja tietotekniikkaa. Olin työharjoitteluissa useissa paikoissa jne. Kelalta korvaus palkan mukaan ja ruoka koulupäivininä, 3 vuotta. Matka kotiin maksettiin kerran kuussa, ainaskin silloin, 1994.
Kursseja ja ammattiliitolta korvausta. Työharjoittelua mieleisissä paikoissa.
Menepä Kelaan juttusille. Oletko liitossa?
Opiskeluaika muualla avarsi maailmankatsomusta. Viisastuin ja opin tuntemaan sairaita ihmisiä ja muuten outoja. ;)
Kelalta myös kuntoutusrahaa näistäkin matkoista matkalippuja myöten.
Elämä on elämisen arvoista. Saat lääkityksen ja opit elämään sairautesi kanssa, kuten moni muukin.
Hmmm... Olen kyllä liitossa mutta tuskin se mitään auttaa kun olin osa-aikatyöntekijä opiskelujeni ohella.
Nyt mietin, että ottaako kukaan mua ikinä töihin. Opiskelen yliopistossa opettajaksi. Viime vuonna minäkin opiskelin tietojenkäsittelyä ja kaupallisia ammattikorkeassa mutta se juttu kaatui omaan mahdottomuuteensa; sain tosi hyvän todistuksen kun lopetin sen koulun mutten oppinut yhtään mitään.
Kyllä varmasti elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin se menetetty ajokortti, mutta en vain niitä nyt näe. Eräs sanoi mulle, että pitäis olla onnellinen, ettei se sattunut mulle tien päällä tai jossain vielä pahemmassa paikassa.
miten olet saanut hyvät arvosanat jos et oppinu mitään. työn saanti onkin sit vähän uhkapeliä, tuleeko työnantajan tietoon ennen valintaa ,siinä yleensä kyllä ensimmäisenä on pihalla epi. pilasi aikanaan minun työnsaannin, koska en ollu armeijaa käynyt tuli siinä esiin.eipä tarvin sit työntarjoajalta enää kysellä.
Tuo on muuten aivan totta että miehillä epilepsia usein tulee esiin helpommin ja siten saattaa vaikuttaakin työnsaantiin, naisilla taas eri asia. Nuoremman iän epilepsia usein tulee esiin kahdessa miehen yksikertaisessa kysymyksessä eli oletko käynyt armeijan, jos et, miksi vapautettu?
Naisella usein eri juttu ja onhan totta että miesvaltaisilla aloilla on enemmän sellaisia työtehtäviä jotka epilepsia jo suoranaisesti estää tai ainakin haittaa niin paljon että ymmärrettävää homman katkaisu jo haastatteluvaiheessa. Ikävän monesti otetaan heti huomioon juuri mahdolliset autollaajamiset ja sen estymiset vaikkei työtehtävässä sitä suoranaisesti edellytettäisikään. Mieluummin kuitenkin otetaan sitten täysin terve.
Itse mitä rekrytoijana olen ollut ja sitä kautta tietämystä tullut sivumennen myös monista muista firmoista ja aloista niin miehille voi epilepsia olla taas kirosana.
Vastavuoroisesti en taas tiedä 20 vuoden ajalta yhtäkään naista evätyn pelkästään epilepsian takia millään alalla. Päinvastoin moni on päässytkin. Tehtävät kyllä olleet sitten sellaisia että epilepsiasta ei ole ollut mitään haittaa ja auton käyttö ei ole ollut edes oleellista, saati välttämätöntä.
Itsekin aikanaan hain lievästi oireilevana epileptikkona ensimmäiseen paikkaani ja ei mitään esteitä ja tulin valituksi. Nyt vuosien aikana 4:sti vaihtanut työpaikkaa ennen vakituista paikkaa ja ei kukaan ole koskaan ollut epilepsiasta negatiivinen, aina olen tuonut itse esiin. 11 haastattalua, 4 paikkaa eli prosentti nyt aika hyvä on ollut epileptikkonakin. Nykyään tosin kokeilussa että lääkkeet jättänyt kokonaan pois, kahtoo nyt mitä tuleman pitää.
Sinulla siis on tullut ns. selvittämätön kohtaus joka on kallistunut epilepsiadiagnoosin puolelle. Nykyään hyvin tyypillistä. Itseasiassahan tilanne on se että valtaosa epilepsioista diagnosoidaan kohtausoireiden ja silminnäkijähavainnon perusteella, suuressa osassa tapauksia ihminen on jo täysin ok siinä vaiheessa kun sairaalaan/ensiapuun viedään jos nyt ei kunnon kramppaaminen ole ollut. Missään siis aivosähkön eeg:ssä, päänkuvassa, verikokeissa, sydänfilmissä...ei missään mitään hämärää. Mutta epilepsialle tyypillistä onkin että kohtausten välissä ei näy selvästi sairastuneellakaan mitään jälkiä missään.
Se tosin että epilepsialääke on aloitettu, kielii JOSSAIN määrin siitä että joku on tehnyt havainnon tai jossain jotain sellaista joka on laitettu olettamaa jotain epileptistä. Kokeissa ei ilmeisesti ole sitten ollut mitään kun kerran jatkoselvittelyynkin menet mutta mitäs sairaalan epikriisisi (selvitys tapahtuneesta) kertoo? Jotainhan siellä on pakko olla joka saa aikaan epilepsiaepäilyn, puhdas pyörtyminen ilman mitään löydöksiä ei kyllä epilepsiadiagnoosia saa tohtoreita tekemään tai on todella hatarasti oletettu. Tosin jos tarkoitat tuolla "muistin pätkeämisellä" sitä että oli ns. poissaolokohtauksen tapainen niin se sitten valitettavasti on jo ihan selvä epileptinen kohtaus.
"Pelkkä" pyörtyminen ilman mitään muuta voi johtua niin monesta syystä että ei sillä kyllä ainakaan ilman perusteellisia tutkimuksia ensin, mitään epilepsialääkityksiä aloiteta. Nytkin kun sanoit että aloitettiin vain alustavien tutkimusten jälkeen lääkitys ja jatkoakin selvitellään vielä. Ilmeisesti nyt kuitenkin alustavissakin jo on katsottu ainakin sydänfilmi, verikokeita ja pään kuva. Eeg:hen harvoin pääsee samantien eli sekö vielä tekemättä...
Kuitenkin niin vakiokaava menee noin, kun kallistutaan epilepsian puolelle, aloitetaan lääkitys ja aloitetaan kontrollointi. Se miten kauan lääkkeitä syödään, riippuu täysin itsestä ja omasta tilanteesta/kohtauksista. Yleensä nyt yhdenkin selvän kohtauksen jälkeen syödään ainakin n. vuosi ennen kuin edes aletaan miettiä purkamista. Useimmiten useita vuosia jos on ollut täysin kiistaton epilepsiakohtaus. Se syödäänkö koko loppuelämää riippuu täysin siitä tuleeko kohtauksia. Jos tarpeeksi kauan menee ettei mitään ongelmia ole niin ainakin kokeiluluontoisesti saatetaan lääkitys lopettaa.
Niinsanottuja epäselviä epilepsiatapauksia ja siitä johtuvia lääkkeidensyöntejä on sitten päällä TODELLA paljon koko ajan. On erittäin yleistä että jos on jotain outoja kohtauksia tai edes viitteitä joka saattaisi viitata epilepsiaan, aloitetaan lääkkeet ja tehdään pohjadiagnoosi. Jos löytyy muita syitä tai ei ole enää jatkossa mitään niin voidaan muuttaa asia hyvinkin nopeasti. Tiedän tapauksia joissa on löytynyt jokin muu syy parissa kuukaudessa ja lääkkeet ajettu alas plus epilepsiadiagnoosi purettu.
Jos taas on ollut selvä epilepsiakohtauskin mutta on selvä syy-yhteys johonkin asiaan miksi olisi voinut tulla niin silloinkin voidaan kokeilla tuo vuoden varoaika lääkkeineen ja sitten lopettaa jos ei enää mitään ole. Esim. kova stressi tai kuume yms. voivat olla syitä jotka epileptisen kohtauksen laukaistessaan saavat aikaan vain tuon varoajan. Eivät vielä lopullista diagnoosia.
Eli oma tilanteesi ja nykyisen aseman pysyvyys on nyt täysin kiinni tosiaan siitä millaiseksi tuo yksi selkeä kohtaus on luokiteltu ja miten jatko tulee menemään. Jos on ihan vain tuollainen oletus tuo epilepsia niin se voi olla että syöt lääkkeitä vuoden pintaan tai jonkun tietyn ajan kuitenkin ja sitten kokeillaan olla ilman. Eikä suoraan diagnosoida epilepsiaa, vaan laitetaan vähän kysymysmerkillä. Etenkin jos ei ole läheskään selvä tuo juttu...Tosin jos nyt oli jo toinen jonka itsekin havaitset niin hmm..ettei nyt kummiskin sitten homma olisi aika selvä vaikkei sitä itse haluakaan myöntää?
Oikeastaan ainut mikä sitten jatkossakin tulee olemaan ikävä kyllä poissuljettu jos tarpeeksi selvä epileptinen kohtaus on tullut (siis huom! epileptinen kohtaus ei välttämättä tarkoita epilepsiaa sairautena vielä). Eli yksikin tuollainen tekee ajokortille aika hallaa.
Valitettavasti se tarkoittaa sitä että vaikka ei diagnoosia tehtäisikään niin ammattiliikenteeseen et voi enää koskaan lähteä, muu kortti katsotaan erikseen, ammattiliikenteeksi katsotaan kaikki taksinkuljettajasta ylöspäin. Jossain vaiheessa todennäköisesti ihan paperillakin ajoneuvoluokkasi pienenee niin että tuo D tippuu pois ja C oletettavasti jää, jos jää...Mutta vaikka eivät putoaisikaan niin muuta kuin henkilöautoa et enää saa ajaa.
Eli noin käytännössä jos oli selvä kohtaus tuo joka sinulla oli, olet nyt vuoden ajokiellossa mutta jos ei tule kohtauksia saat ajoluvan henkilöautolle takaisin. Tosin...en nyt tarkoita tätä minään lainrikkomisvihjauksena vaan faktana niin ilmeisesti tilanteesi on aika rutiininomainen eli ajokieltosi on nyt SAIRAALAN antama ja vielä ei mene tietoa poliisille. Eli se on vähän ns. omalla vastuulla vaikka tiukka ajokielto onkin.
Sen sitten sanon kyllä että ajat ja saat kohtauksen tai vaikket saisikaan ja kolautat kunnolla jonnekin, ja ajokieltosi selviää niin sitten lähtee kyllä koko korttikin kuivumaan ja sen takaisinsaaminen voi olla jo lainkin edessä toinen juttu hyviin aikoihin sen jälkeen. Kuten ennen sanottiin kansankielellä epilepsian ajokiellosta "aja vain mutta jos kolaroit niin korttiasi et enää näe".
Mutta nuo korttiluokkien katsomiset ym. tulevat myöhemmässä vaiheessa, ensin nyt tehdään kaikki tarvittavat tutkimukset ja selvitellään tilanne juurtajaksain. Kuitenkin siihen saat alkaa varautua että jos nyt katsottiin kummemmaksi kohtaukseksi ja "näyttö" on selvä, raskasta ajoneuvoa et voi odottaa ajavasi ikinä. Eli karkeasti sanoen CD tulee olemaan ajokortissasi luokitus jolla ei tee enää mitään, vaikka kortti nyt manuaalisesti jäisikin käteesi.
Noista raskaammista luokista (D ja E) taitaa kyllä jossain vaiheessa mennä tieto ihan poliisille asti eli ne poistetaan, eräältä tutulta ainakin koneelta otettiin iso E pois mutta tosin sai yllättävän kohtauksen liikenteessä täysperävaunulla (ensimmäinen tosin) ja se homma oli sitämyöten selvä. Kai vähän tapauskohtaista...Tuolta kuitenkin lisäinfoa http://www.epilepsia.fi/index3.htm. Sieltä kun katsot epilepsia arjessa ja oliko ajoneuvon kuljettaminen vai mikä otsikolla, niin löydät nuo kaikki siihen liittyvät.
Ja tämä nyt ei tietty lohduta yhtään mutta yksi et ole, aivan sama juttu itselläni ja monella monella muulla. Pari kuukautta sitten itsekin pyörryin pari kertaa, tosin kaikki muuttujaelementit, kova flunssa, ei ollut syönyt, stressiä yms. Tutkimuksiin ja pari päivää sairaalassa eikä mitään löydöksiä mutta niinvain 6-12kk lyötiin epilepsialääkitys kokeiluun.
Yksi lääkäri tosin ehti jo diagnosoida verenpaineen heittelyn ja sen seuraamisen jatkossa mutta niin vain toinen tuli ja päättikin epilepsiaepäilystä. Eli ei se ole edes yksiselitteistä aina. Ja ei sekään ole varmaa että puretaanko lääkitys piankaan, harmillista vain että itse kuten pari lääkäriäkin ovat käytännössä varmoja että epilepsiaa ei ole mutta kiltisti noudatan nyt sitten ohjeita.
Itsellä nyt melkein nuo lääkkeet ne haitallisemmat kuin "diagnoosi", perkules kun niiden kanssa ei oikein pysty sitä sauna six-päkkiäkään ottamaan,:) eli motivaatio vähän nollassa syödä rankkoja sivuvaikutuksellisia lääkkeitä vain siksi että yksi lääkäri kallitui eri puolelle...mutta en kyseenalaista kenenkään ammattitaitoa. Hänellä oli syynsä ja täytyy elää sen mukaan. Onhan se itselläkin päällä rutiiniajokielto, se tietty toinen vähän elämää haittaava juttu.
Vaikka nyt ei sitten ihan yhtä vakava ja tiukka olekaan kuin olisi suorassa epilepsiadiagnoosissa, eli vähän enemmän "omalla vastuulla" niin ei sitä nyt paljon huvita ajella kuitenkaan. Johonkin jos sitten kolauttaa vaikka syy ei olisi edes omakin niin kyllähän tuo ajokielto huomataan, siinähän sitten selität että juu ei se ole sellainen ajokielto kun se on tällainen toisenlainen. Ja läpi menee tietenkin...Ikää kun itselläkin vähän reilu parikymmentä niin kyllähän tämä harmittaa. Ei sille mitään voi, ja vielä kun ei mitään tietoa siitä kauan tällainen epämääräinen tilanne kestää.
Jos nyt olisi kunnolla kouristanut ja homma kiistaton niin se olisi kyllä mennyt mutta kyllä tällainen vähän sitten syö miestä.
Sitä nyt on turha miettiä ottaako joku sinut töihin epilepsian vuoksi, se on tällainen ns. huomaamaton sairaus ja ei todellakaan ole siinä listalla joka työn saamiseen vaikuttaa. Se on jos on. Päinvastoin niin voi olla että tiettyjä ammatteja ei voi tehdä ainakaan täysipainoisesti jos sairastaa etenkin pahaa epilepsiaa.
Sellaisia nyt ovat ne joissa kohtausriski kasvaa tai kohtausriskin takia ylipäätään voi olla itselle vaarallista. Tai sitten riskialtista työnkuva huomioiden. Opettajan työ ei todellakaan kuulu niihin. Ainut joka sivuaa hiuksenhienosti asiaa (tai siis voi yksilöllisesti sivuta) on mainitsemasi tietojenkäsittely. Jos vilkkuvalot altistavat kohtauksille niin joskus niitä voi saada konetta tuijottaessaan.
Kirkkaat ja liikkuvat värit voivat saada aikaan kohtauksen mutta siis nämä nyt ovat jo todella kaukaahaettuja juttuja. Esimerkkinä vain noista pienemmistä jutuista jotka joskus saattavat työtä hankaloittaa. Missään nimessä ei kuitenkaan estä. Haitallisista ja ei-haitallisista ammateista voi sitten neurologin kanssa keskustella erikseen, ja jokaiselle muotoutuu pian aina kuva omasta tilastaan ja mitä voi tehdä, mitä ei.
Oletanpa sinun esim. kuuluvan ryhmään johon reilusti yli 90% epilepsiaa sairastavista eli kun kysyt mitä voit tehdä niin saat vastaukset että kaikki muu on sallittua paitsi autohommat. Yleensä jossain vaiheessa kysytäänkin että mitä teet työksesi. "Opiskelujen ohessa" hommaksi nyt joudut tietenkin etsimään jotain muuta, se on valitettava totuus.
Ja se miten elämä nyt voittaa on täysin itsestäsi kiinni. Itsellä tuttavapiirissä yllättävän paljon epilepsiaa ja nähnyt, eli toinen ei anna elämän voittaa vaan jää vatvomaan tilannetta antaen kaiken luisua, toinen elää sen mukaan, joku ei taas välitä hitustakaan vaikka on pahakin...
Jokainen siis päättää itse mitä sen kanssa tekee. Totta kyllä että asiaan vaikuttaa niin paljon se mitä on aiemmin tehnyt ja kuinka elää. Sinulle asia on paljon vaikeampi kuin esim. ihmiselle joka ei ole koskaan ajanut autoa, ei omista korttia, ei juo viinaa, eikä harrasta mitään jonka joutuu jättämään. Keljua kun epilepsia ei valikoi niitä joille siitä olisi vähiten haittaa.
Huonoa: Elämäsi tulee olemaan masentavaa, jos sinulle määrätään surullisen kuuluisa Trileptal-lääke: Saat hortoilla seuraavat kaksi vuotta zombina pää humisten ja järki jäässä pitkin vaikeasti hahmotettavaa maailmaa. Ja koko ajan väsyttää...
Hyvää: alkoholia ei saa nauttia, vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta eikä kiinnostu, yöelämä loppuu eli rahaa säästyy. Lääkitys voi loppua joskus.
Eiköhän nuo sivuvaikutukset ole tapauskohtauisia. itse syön toisena lääkkeenä trileptaalia jo viidettä vuotta, enkä ole tästä lääkkeestä huomannut ainakaan mitään suurempia sivuvaikutuksia. olen viettänyt tämän lääkkeen aikana normaalia elämää ja juonut alkoholiakin välillä turhankin isoja määriä ilman kummempia sivuvaikutuksia. ja kyllä ne seksihalut on pysyneet myös tallella.
itselleni taas ei lamictal sopinut pahan huimauksen takia, vaikka muuten olikin tehokas, samoin kävi keppran kanssa. kohta kokeillaan taas kolmatta lääkettä... toivottavasti tällä kertaa löytyy sopiva.
empä ole huomannut trileptalilla semmoisia sivu vaikutuksia ,haluja on enemmän kuin tarpeeksi ,ja tokkurakaan nyt ei niin tunnu erityisemmin. ainahan sitä töhnässä on kuin jotain epilepsia lääkettä syö ,toisille paremmin joku toinen jne. tosin natrumi putos turhan alas se on korjaantunut, jossain vaiheessa trileptal puretaan pois.
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä viestiketjua, ja osaksi kiitos teidän kaikkien tänne kirjoittaneiden, olo ei olekaan niin karsea kuin vielä viime viikon lopulla. Ehkä, jos tuuri käy, mä saan joskus töitä, ellei tää tästä lähde huonompaan suuntaan... Voikohan se..? Voiko?
mulla trileptal aiheuttaa sen että kaikki pysty ääriviivat värisee joskus sivuttain silmissä.väsyttää myös.
todella ikävä tapaus.:(
Otan osaa.
Ei minullakaaan tällä hetkellä ole mitään työtä -tuli sitten vielä toinenkin sairaus.
Asun vielä korvessa enkä saa ajaa autoa.
Voimia sulle!
Ehkäpä Herra on rankaissut sinua, syntinen, syntiesi tähden. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin Herra armahtaa sinut. Kannattaa kokeilla.
Jotenkin oli odotettavissakin että koska joku tarjoaa tällaisen vaihtoehdon. "Eduskunnan neuvo on rukoile ja kiitä, eihän se nyt pelkästään kai elatukseen riitä..." sanaili jo Irwin 60-luvulla.
Ok, eivät nuo uskonasiat ole huono juttu, tulee sitä itsekin joulukirkossa käytyä ym. mutta alkuperäisen kirjoittajan nyt ehkä kannattaa asiaa ruveta miettimään ja suunnitelemaan jatkoa hiukan toisilta kanteilta kuin aloittamalla mietistelyn mitä on tehnyt vikaan ja voisiko synninpäästöllä päästä elämäävaikeuttavasta epilepsiasta eroon..Kohtuus kaikessa ja järjen kanssa eteenpäin.
..haista sinä pitkä paska.
minäkin vanhoillislestadiolainen ja sairastunut epilepsiaan v. 2002, ja vieläpä vaikeahoitoiseenkin.
Tämä sairaus puhkesi minulle todennäköisesti erittäin ankaran, pitkäaikaisen stressin seurauksena.En ole koskaan ajatellut, että tämä sairaus olisi syntieni seurausta. Se on aika armotonta ajattelua enkä tiedä että onko se edes Raamatun mukaistakaan.Ihme kyllä, olen jopa tullut siihen tulokseen, että tämä sairaus saattaa olla ehkä jonkinlainen siunauskin elämässäni.
Että näin on tämä asia minulle kirkastunut.
Kukaan uskonystävistäni ei ole väittänyt minulle sellaista, että tämä sairaus olisi minulle rangaistus. Päinvastoin, he ovat olleet minua tukemassa ja kaikin tavoin myötäelämässä, mistä olen todella äärettömän kiitollinen.
hei!
ei se oo niin kauhaata kun kaikki siitä aina kertoo.. mulla on itelläni ollu reilut kaks vuotta epi ja oon ihan hyvin selvinny.. sun kannattaa puhua siitä vaikka kavereittes kanssa nii se helpottaa omaakii oloo... mä en halunnu puhua siitä puoleentoista vuoteen ja se oli kyllä yhtä kidutusta rueta sitten viimein puhumaan.. mut se helpotti! on se tietysti ekaks tosi vaikeeta mut sitten se helpottuu vaan koko ajan...
ja kyllä sulla on vielä elämää jälellä ihan reilusti kun et vaan aattele sitä koko aikaa!
Voikos epileptikko KOSKAAN saada ajolupaa takaisin, jos sen kortin menettää?!
no ylleensä kun on ollu noin vuoden ilman kohtauksia... mut en tiedä että koskeeko se sit pelkästään henkilö autoja, kun mä haluisin mopokortin mut en välttämättä saa vaikka on ollu jo kolmatta vuotta ilman yhen yhtäkään kohtausta....
Ajokortin saa takaisin , pitää odottaa vain 3-6 kuukautta ja lääkettä lisätään. Riippuu kuinka kauan on ollut kohtaukseton :)
Hyvää Joulua kaikille!
15v sitten meni kortti ja ammatti.Nyt olen KELAN kautta kuntouttanut itseni uuteen ammattiin jossa olen toiminut noin 10 vuotta. Kortti on tullut takaisin mutta ei ammattimainen.Käänny ihmeessä Kelan puoleen sieltä saa tosi hyvin neuvoa ja opastusta jos jaksaa etsiä. Olen myyntitehtävissä ja saan nukkua yöt eikä tarvitse torkkua ratin takana. Tsemppiä!!!
Sattuipa niin ikävästi, että ison auton ajaminen oli mulla opiskelujen ohessa eli Kela ei ota mitään kantaa koska opiskelen jo. Mutta nyt näyttää jo vähän valoisammalta kun alkushokista on päästy eroon. Ehkä se siitä..