Tiedän, ei ole sellaista asiaa. Mutta minulle kokemus on aivan tosi.
Ruoka saattaa aiheuttaa väliaikaisen psyykkisen ja fyysisen riippuvuuden. Sanon väliaikaisen, sillä joidenkin mukaan on mahdollista päästä riippuvuudesta eroon ja elää aivan normaalia elämää riippuvuuden jälkeen. Muiden riippuvuuksien kanssa ei ole sama, esim. alkoholiongelmainen ei voi koskaan juoda alkoholia, opiaattiriippuvainen ei voi käyttää opiaatteja, mutta sokeririippuvainen saattaa pystyä käyttämään sokeria maltillisesti ilman pelkoa "repsahduksesta". Minulle kaikki ruoka on riippuvuutta aiheuttavaa, mutta uskon että voin parantua pakkomielteestäni.
Tulen ruoan kanssa hulluksi. Tulen hulluksi sen kanssa, mitä se tekee minulle. Tulen hulluksi sen kanssa, että se saa minut vihaamaan itseäni. Tulen hulluksi sen kanssa, että en voi olla syömättä ja jos voinkin, en ajattele mitään muuta kuin ruokaa. Hyvän olon tunne on kahlittu syömiseen, pahan olon tunne syömättömyyteen. Tulen vihaiseksi, epätoivoiseksi, lopulta tuntuu ettei millään ole väliä, jos en saa syödä. Ja sitten syön kuin joku bulimaatikko, joka kerralla enemmän ja aina parempaa ruokaa. Ja joskus oksennankin, jos vihaan itseäni tarpeeksi.
Elämä on kamalaa tällä tavoin. Onko täällä muita, jotka kokisivat samoin? Onko muita, jotka rehellisesti voivat myöntää ongelmansa kaunistelematta? Onko ketään joka haluaisi parantua, saada tukea ja antaa sitä?
Ruoka saattaa aiheuttaa väliaikaisen psyykkisen ja fyysisen riippuvuuden. Sanon väliaikaisen, sillä joidenkin mukaan on mahdollista päästä riippuvuudesta eroon ja elää aivan normaalia elämää riippuvuuden jälkeen. Muiden riippuvuuksien kanssa ei ole sama, esim. alkoholiongelmainen ei voi koskaan juoda alkoholia, opiaattiriippuvainen ei voi käyttää opiaatteja, mutta sokeririippuvainen saattaa pystyä käyttämään sokeria maltillisesti ilman pelkoa "repsahduksesta". Minulle kaikki ruoka on riippuvuutta aiheuttavaa, mutta uskon että voin parantua pakkomielteestäni.
Tulen ruoan kanssa hulluksi. Tulen hulluksi sen kanssa, mitä se tekee minulle. Tulen hulluksi sen kanssa, että se saa minut vihaamaan itseäni. Tulen hulluksi sen kanssa, että en voi olla syömättä ja jos voinkin, en ajattele mitään muuta kuin ruokaa. Hyvän olon tunne on kahlittu syömiseen, pahan olon tunne syömättömyyteen. Tulen vihaiseksi, epätoivoiseksi, lopulta tuntuu ettei millään ole väliä, jos en saa syödä. Ja sitten syön kuin joku bulimaatikko, joka kerralla enemmän ja aina parempaa ruokaa. Ja joskus oksennankin, jos vihaan itseäni tarpeeksi.
Elämä on kamalaa tällä tavoin. Onko täällä muita, jotka kokisivat samoin? Onko muita, jotka rehellisesti voivat myöntää ongelmansa kaunistelematta? Onko ketään joka haluaisi parantua, saada tukea ja antaa sitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai sokeririippuvainenkaan voi käyttää sokeria ilman että alkaa tehdä mieli lisää? Siinä mielessä sama asia kuin alkoholistilla alkoholin kanssa. Toki media nykyään käyttää sokeririippuvuus -termiä ihan liian kepein perustein. Oletko tutustunut OA-vertaisryhmiin?
Tiiän miltä tuntuu! Tai siis musta tuntuu että mulla on sama juttu. En tiiä kuka vois auttaa. Terkasta, psykologista ja ravitsemusterapeutista ei oo ollu apua. Lihon vain. Vihaan itseäni ja ainoa mikä lohduttaa on ruoka. On pakko syödä että tulee parempi mieli ja sitten tulee huono olo ja vihaan itseäni vielä enemmän. Vihaan myös isääni, jota ei tunnu kiinnostavan. Alan katkeroitua myös muita ihmisiä kohtaan, koska en kestä olla. Oon ihan epätoivoinen.
Omia keinoja:
Jätä ensin yksi ruoka-aine pois(esim.peruna) ja sitten vähän kerrallaan muita. Kun olet ollut ilman jotakin vaikka pari viikkoa niin mielesi ei enää tee sitä,kehosi ei vaadi sitä enää, kun ei ole tottunut siihen.
Syö vähän väliä jotain terveellistä, itse tykkään omatekosesta salaatista sis.pastaa, tonnikalaa, raejuustoa, tomaattia.Tosi hyvää!
Kun syöt koko ajan niin ei tule nälkä ja silloin mieliteot ei ole niin pahoja.
Älä koskaan mene nälkäisenä kauppaan!
Pidä herkkupäivä tai kaksi viikossa.
Yritä kokeilla samankaltaista mutta terveellistä vaihtoehtoa, esim. jäätelön sijaan jotain maukasta rahkaa. Sipsien sijaan ruislastuja. Suklaan sijaan kaakaota. tms.
Alku aina vaikeaa,mutta ajan myötä helpottaa! Ja jos pääset eroon edes yhdestä huonosta ruoka-aineesta, on se pitemmän päälle terveellisempää!
Löysin syksyllä googlailemalla nettisivut www.ruokariippuvuus.fi ja siellä on paljon tietoa aiheesta! Järjästävät näköjään myös kursseja ja muita tapahtumia.
Tuli mieleen tietty aika omasta elämästäni kun sairastin syömishäiriötä. Ajattelin vain ruokaa ja urheilinkin tosi paljon että "saisin" syödä enemmän. Leivoin paljon jne. Olin nälkiintynyt ja kärsin ahmimiskohtauksista. Oksensinkin joskus. Sitten päätin että tämä saa loppua ja siitä päivästä lähti parantuminen. Nälkiintyminen vaikuttaa suoraan aivoihin ja ajatteluun. kun alkaa syömään näläntunteeseen ja syö itsensä aina kylläiseksi niin ajatukset ruoasta ainakin itselläni hävisi pikkuhiljaa kun nälkiintyminen korjaantui. En sitten tiedä onko tämäkin yksilöllistä, aina olen päässyt helposti irti jostain asioista mistä olen halunnut. Se vaatii vain supervahvaa tahtoa. Nykyään olen normaalipainonen ja syön nälkääni niin paljon että tunnen kylläisyyttä, olipa se 2 tai 20 ateriaa päivässä. Mulle ei tehonnut mikään "syö 5 pientä ateriaa päivässä" malli, koska olin aina nälkäinen. On hämmentävää miten pysyn näin hoikkana vaikka saatan syödä päivässä aivan valtavia hevosen annoksia :D tänäänkin söin koulusta tullessani ison lautasen jauhelihakeittoa, paljon raejuustoa, 4 leipää kinkulla ja kermajuustolla, omenan, jogurttia ja mustikoita ison lasillisen. :D eli en tiedä muita keinoja, mutta eikö nälkään syöminen oo ihan se perus luonnollinen tapa syödä?
Helmikuun Kotilääkärissä on juttu Miten löytää ahmija ajoissa?