Laitoinpa soimaan kappaleen jota en ole pitkään aikaan

Rajoittuisikin vain yksittäisiin kappaleisiin. Jotkut artistit ovat kokonaan joutuneet pannaan.

Kun Aki Sirkesalo menehtyi tsunamissa, en pystynyt pitkiin aikoihin kuuntelemaan hänen biisejään, tuntui niin pahalta, hänen ja hänen perheensä kohtalo. Onhan niitä biisejä, jotka tällä hetkellä saavat itkun aikaan, pitää lopettaa samantien kuuntelu, kun sanoitukset ovat liian koskettavia. On sen verran surua ja murhetta mielen päällä tällä hetkellä, etten kauheasti musiikkia kuuntele erikseen. Jostain radiosta kuullusta biisistä tulee nuoruus mieleen ja muistaa miten sitä silloin jaksoi uskoa ja toivoa parempaan tulevaisuuteen ilman huolia ja murheita. Kyllä sitä oli hölmö silloin. Nyt itkettää, kun satun kuulemaan jonkun biisin josta äiti on pitänyt tai tuo äidin mieleen niiltä ajoilta kun hän oli vielä oli terve. Ehkä joskus ne kappaleet tuovat lohtua ja muistoja paremmista ajoista ja äidistä. " oi, muistatko vielä sen virren jota lapsena laulettiin..."

Muistan tuon laulun, tuon oi, muistatko vielä sen virren jota lapsena laulettiin. :)

Jotkut inhokkikappaleet on niitä parhaimpia, kun tulee se hetki että tajuaa mikä siinä ärsytti. Joskus on parasta kuunnella just sitä mikä eniten ärsyttää niin pääsee lähemmäs oman mielensä solmuja ja voi pikkuhiljaa ymmärtää niitä paremmin.