Yhteiskunnan perusyksikkö on yksittäinen kansalainen. Heistä muodostuu perheitä ja muita yhteenliittymiä, jotka sitten ylläpitävät yhteiskunnallista toimeliaisuutta ja luovat tunteen yhteisöllisyydestä. Kaikilla ei kuitenkaan ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. He ovat niin sanottuja syrjäytyneitä. Oikeastaan syrjäytettyjä, päähänpotkittuja. Ja heitä riittää.
Eivät he kaikki ole työttömiä, alkoholisteja, asunnottomia, perussuomalaisia tai muita, joihin yhteiskunnallista syrjäytymistä mielikuvissa on totuttu liittämään. Syrjäytettyjä ovat kaikki epäoikeudenmukaisuutta kokeneet. Hän voi olla esimiehesi tai -naisesi. Yksi heistä, joihin on kohdistunut vääryys yhteiskunnassa tai sen organisaatioissa. Johan Galtung kutsui tällaista rakenteelliseksi aggressioksi.
Ihminen on susi ihmiselle ja erityisesti vertaisilleen. Kansalainen on hyvin luokkatietoinen kateudessaan: harva on kateellinen poroporvarille, joka saa esimerkiksi ansiotonta arvonnousua osakkeillaan tai maanomistajalle, jolle EU:n lobbarikaverit ovat järjestäneet ökysuuret maataloustuet tyhjänpanttina olemisesta. Sen sijaan kauna ja kateus kohdistetaan omaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvaan, jolla jokin asia näyttää olevan paremmin. Tai haluamme leikkiä hyväntekijää antamalla almuja ja myötätuntoa syrjäytetyille, kun oikea tapa on saattaa heidät tasa-arvoisiksi yhteiskunnan jäseniksi rinnallemme. Tämä on todellista tasa-arvoa ja tasavaltalaisuutta.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Jo pelkkä asennemuutos riittää pitkälle. Oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen on hyvä alku. Toisena tulee sitten ahneuden tiedostaminen ja hillintä, sekä oman että toisten. Ahneuden vastustaminen voi toimia yhteiskunnallisena hyveenä aivan samoin kuin rehellisyys. Tahto on kaiken hyvän alku ja juuri.
Eivät he kaikki ole työttömiä, alkoholisteja, asunnottomia, perussuomalaisia tai muita, joihin yhteiskunnallista syrjäytymistä mielikuvissa on totuttu liittämään. Syrjäytettyjä ovat kaikki epäoikeudenmukaisuutta kokeneet. Hän voi olla esimiehesi tai -naisesi. Yksi heistä, joihin on kohdistunut vääryys yhteiskunnassa tai sen organisaatioissa. Johan Galtung kutsui tällaista rakenteelliseksi aggressioksi.
Ihminen on susi ihmiselle ja erityisesti vertaisilleen. Kansalainen on hyvin luokkatietoinen kateudessaan: harva on kateellinen poroporvarille, joka saa esimerkiksi ansiotonta arvonnousua osakkeillaan tai maanomistajalle, jolle EU:n lobbarikaverit ovat järjestäneet ökysuuret maataloustuet tyhjänpanttina olemisesta. Sen sijaan kauna ja kateus kohdistetaan omaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvaan, jolla jokin asia näyttää olevan paremmin. Tai haluamme leikkiä hyväntekijää antamalla almuja ja myötätuntoa syrjäytetyille, kun oikea tapa on saattaa heidät tasa-arvoisiksi yhteiskunnan jäseniksi rinnallemme. Tämä on todellista tasa-arvoa ja tasavaltalaisuutta.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Jo pelkkä asennemuutos riittää pitkälle. Oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen on hyvä alku. Toisena tulee sitten ahneuden tiedostaminen ja hillintä, sekä oman että toisten. Ahneuden vastustaminen voi toimia yhteiskunnallisena hyveenä aivan samoin kuin rehellisyys. Tahto on kaiken hyvän alku ja juuri.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Viljelen kymmentä peltohehtaaria. Onko mielestäsi liikaa se että saan verotettavaa tuloa vuodessa n 5000 euroa kokopäiväisestä työstä karjatilalta?
Viitsisitkö ensin tutustua viljelijän arkeen ettet sorru yleistämään laiskotteluteoriaasi kaikkiin. Huulenheitto ei tuo luottamusta. Katkerinta on jutussasi viljelijän työn rinnastaminen pörssikeinotteluun sillä KUKAAN viljelijä ei saa tukea ilman työtä ja kustannuksia. Pörssistä voit kerätä rahaa ilman työtä ja kustannuksia ja jopa veroja maksamatta. Tietysti vain niin kauan kuin muitten rahat riittävät tähän pajotsoon.
Viljelijän työ on erittäin tärkeää kansallisen omavaraisuuden kannalta. Maatalous on osa perustaa, jolle koko taloudellinen toiminta perustuu. Vanhan sanonnan mukaisesti kaikki eivät voi pestä toistensa paitaa. Jonkun pitää mahdollistaa paitojen pesemiset. Sinä ole yksi heistä tai niistä.
Jospa nimimerkki MITÄ IHMETTÄ lukisi hieman tarkemmin. En käyttänyt käsitettä 'viljelijä' vaan 'maanomistaja'. Täsmennettäköön sen verran, että maanomistajalla tarkoitin sellaisia tuensaajia kuin Wahlroos tai Tanskan kuninkaalliset, joilla on omistuksessaan suuria maa-alueita. Jotkut näistä tuensaajista eivät ole koskaan ehdessäkään sukupolvessa maata viljelleet.
En väitä, että ilmaisuni olisi niin täsmällisen tarkkaa, etteikö tulkinnan varaa koskaan jäisi. Mutta sanottakoon näin varmuuden ja vastaisuuden varalta, etten halua arvostella niitä, jotka työntekijöinä tai yrittäjinä omalla työllään, ahkeruudellaan tai kekseliäisyydellään rikastuvat tai tienaavat mukavasti.
Ongelmana on tulonsiirrot köyhiltä rikkaille ja suuryritysten suosiminen, ei rehellinen työ tai yrittäminen.
Pörssipelaaminenkin voi olla rehellistä työtä, jos sen tekee omalla rahalla ja riskillä. Monesti sisäpiiritiedolla on kaikista puheista huolimatta merkitystä ja vaikutusvaltaiset finanssipiirit myös manipuloivat kursseja.
Sekä maanviljely että maanomistus on tehty kannattamattomaksi.Tässä on suuri ongelma siksi että valtavilla tukiaisilla suurtiloille juuri pienet tilat menettävät mahdollisuudet toimia kannattavasti. Siis myös kartanoiden omistajat hyötyvät tästä koska saavat EUlta ne valtavat investointuet joihin pienet tilat eivät ole edes oikeutettuja. Jos kaikki saisivat edes saman mahdollisuuden tehdä työtään niin kukaan ei valittaisi kartanon omistajien tukia koska me tiedämme että tässä ammatissa ei tienaa kuin itse työtä tekemällä. Tässä nyt ilmenee suuri tietämättömyys jolla ihmisiä petkutetaan luulemaan olemattomia vaikka kyseessä on vain investointitukien jako suurtiloille. Pientilakin kannattaisi hyvin jos EU rakentaisi tarvittavat rakennukset ja ostaisi niihin koneet kuten suurille. Huomattavaa tässä petkutuksessa on myös se että pienempi tila joutuu säästämään verojen jälkeen rakennuskustannukset omista tuloistaan.
Jos joku osallistuu huijaukseen ,ei ole kyllä rehellinen. Pörssin tapainen pyramidihuijaus ei varsinkaan. Sillähän on tuhottu miljardien ihmisten työ ja siitä palkka. Keskeisintä pörssissä on yritysten tukeminen puolueiden avulla. Näin kaikkien yritysten on pakko veljeillä puolueiden kanssa tukiaisia saadakseen. Se vie uusilta yrityksiltä kaikki mahdollisuudet jollei ota osaa korruptioon jolla etuja haalitaan. Tässä ei ole kysymys pienimmästäkään rehellisyydestä vaan karkeasta yhteiskuntaa tuhoavasta toiminnasta josta mm valtioiden nykyinen velkaantuminen on peräisin ja ihmisten köyhtyminen. Niinpä nyt 1% väestöstä omistaa 50% varallisuudesta. Ilman pörssiä tämä ei olisi mitenkään mahdollista.
Tuo mitä sanot on juuri osa siitä, mitä kutsun tulosiirroiksi rikkaille. Niiden avulla suuromistajilta viedään viimeisetkin riskit ja rikkaat rikastuvat entisestään. Se koskee sekä maataloutta että muutakin yritystoimintaa. Suuryrityksiä suositaan, pankkeja suositaan. Kutsuttakoon tukiaisia vaikka kuinka hienoilla nimillä tahansa, niin samalla kun pienyrittäjät pistetään ahtaalle, sen seurauksena suurelle toimijoille tarjotaan tilaisuus ostaa pienet kilpailijat pois markkinoilta... ja kun pieni on liitetty tehokkuuden nimissä isompaan, taas suuri porskutta eteenpäin entistä suuremmilla tukiaisilla.
En suinkaan ihaile pörssiä. Siinä pienosakesäästäjät ovat heikoilla. Pelin säännöt on laadittu suursijoittajille, joiden "salkun" rakenne on sellainen, ettei käytännössä riskiä ole. Tappiot voi aina vähentää voitoista. Tavallaan aina menee hyvin. Tietenkin joku yksittäinen "pelaaja" voi joskus menettää suuret rahat, mutta suuret institutionaaliset sijoittajat voittavat aina. EU:n myötä suuret puhallukset ovat tulleet entistä härskimmiksi.
Piensijoittajat tuovat ruuan pörssiin,isot siat syövät ja lihovat. Joskus pienikin voi voittaa mutta useimmiten pian myös häviää voittonsa. Jos esim eduskunta pystyy pitämään tukiaisillaan yritykset pystyssä niin voi mennä vuosia ennenkuin alamäki alkaa. Valtapuolueilla on näet kansan rahat ja luotto käytössään tähän toimintaan joka lopuksi päättyy konkkaan kansantalouden kannalta. Tämä nähtiin v 1991 ja nyt .Ja jopa samat suutarit kengittämässä.
Just, ja kun konkka tulee niin vain kansa kärsii ja järsii petäjäistään. Possuporukkalle tarjoillaan kultavadilta viimeisetkin siemenperunat!
Pörssipeli on perseestä, se on erotettava reaalitaloudesta!
Pörssipeli on kuten nimikin jo sanoo peliä, isojen poikien sellaista--- ja pikku pojat on otettu mukaan vain siksi, että pelissä olisi myös häviäjiä.
Eipä ne mitään isoja ole. Katsokaa vaikka vaalruusin pojua. Elää vieläkin kuin pentuna 70-luvulla. Onneksi muutti Ruottiin.
Entinen taistolainen ei ole muuta oppinut kuin yhteiskunnalta sosialisoimisen.
Valitettavasti jopa opettanut Hankenilla muillekin huonoja tapojaan.
Hankkenista tulikin mieleeni, että kauppiksen käyneellä kaverillani oli tapana narista miksi Kauppakorkeaan pääsi opiskelemaan vain joka viides kun taas hankkeniin joka toinen. Eipä ole ihme, että "positiivinen syrjintä" on näkyvästi RKP:n puolueohjelmassa.
Keinot ovat olemassa,mutta kun me olemme "Osana tarinassa",niin kuin Angela Merkel ohjeisti Kreikkalaisia ,niin emme voi tehdä itsenäisesti mitään. Valtamedia syystä taikka toisesta tukee tätä tarinaa vaikka se ei kestä totuutta miltään osin.
Suuri EU-tarina on tungettu liian syvälle massojen alitajuntaan ja se on vaikea poistaa sieltä johtuen yksipuolisesta informaatiosta. Massaihminen on täysin kritiikitön ja kun hänen primitiiviseen tietoisuuteensa on saatu ankkuroirua EU- tarina,niin hänen on hyvin vaikea sitä sieltä irroittaa, vaikka hän olisi älyperäisellä tiedolla varustettu yksilö.
Mutta maailma on muuttumassa ,ehkä yllättävästikin.
Todella. Maailma on muuttumassa. Aikakausi vaihtuu. Oikeastaan jo muutokset ovat jo olemassa, vaikka eivät ole vielä todellisuuteen täysimääräisinä realisoituneet. Kun muutos todenteolla alkaa, se jättää lumivyörynä vanhan alleen. Vasta sen jälkeen koittaa yhteiskunnille aito kultuurinen ja taloudellinen piristysruiske.