PDG / IVF Hoito ulkomailla. Lapsen sukupuolen valinta

Se, että jollain on pieniä lapsia ei kerro tämänhetkisestä hedelmällisyydestä. Suuri osa naisista kun on hedelmällisiä vielä vähän alle 40-vuotiaana, mutta aika harva yli 40-vuotiaana. Aloittaja vasta harkitsee hoitoon menoa, joten siihen kuluu vielä aikaa.

Onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet yli 40-vuotiaalla, kun taas rahan, ajan ja energian kulutus on suurta. Totuus on myös, että isommat lapset jäävät aina paitsioon, kun talossa on pieni vauva. Lasten isällä on jo viisi lasta ennestään.

Kyllä minulla riittää energiaa ja rakkautta kolmannellekin lapselle. Mieheni kaksi isompaa poikaa ovat jo täysi-ikäisiä eivätkä asu enää kotona. Mainitsin asiasta vain siksi, että todennäköisyys saada viidennelläkin kerralla poika on mielestäni aika suuri, kun näitä poikia on ennestään tullut jo monta... vaikea tätä tunnetta on perustella ihmiselle joka ei asiaa ehkä osaa nähdä kannaltani. Minulla kun on sisälläni kaipaus vielä pieneen tyttöön:) En jää arvuuttelemaan mahdollisuuttani tulla raskaaksi IVF hoidolla, mutta tosiaan olen alle puoli vuotta sitten saanut nuorimman lapseni. Rahaa siinä menisi, mutta jos hoito ei onnistuisi, niin ainakin olisin yrittänyt vielä kerran. En oikeastaan kaipaakaan muiden arvioita olisiko hoidon tekeminen minun elämässäni oikea ratkaisu, vaan ennemminkin samanlaista toimenpidettä harkitsevien tai jo käyneiden kokemuksia ja neuvoja. Kiitos kuitenkin ajatuksistasi...

Siis "todennäköisyys saada kuudennellakin kerralla poika". Mieheni nuorin poika edellisestä avioliitosta on jo 15-vuotias. Hän asuu äitinsä kanssa ja käy meillä lomilla ja joka toinen viikonloppu. Emme siis asu yhdessä viiden lapsen kanssa, jos mietit että miten jaksan hoitaa kaikki lapset:) Mieheni on ollut aivan ihana ja kannustava alusta asti, kun varovaisesti ehdotin tällaisen hoidon mahdollisuutta. Hänkin on toivonut tyttöä, enkä ilman hänen tukeaan varmaan ajattelisikaan koko asiaa.

No, vaihtoehtoja on monta. Yksi on se, että saatte lapsen ja kaikki menee hyvin. Toivottavasti niin käy! Kolme pientä lasta on raskas hoidettava kahdellekin aikuiselle. Mutta varsinkin jos teille tulee ero miehen kanssa, niin kolme on jo tosi monta, vaikka molemmat osallistuisivat. Mutta sitten kun selviätte alkuvuodet, niin helpottaa. Toinen vaihtoehto, että ette saa lasta ensimmäisellä, toisella, kolmannellakaan kerralla - milloin lopetatte? Mikä on maksimimäärä aikaa ja rahaa tähän projektiin? Kolmas vaihtoehto, saatte lapsen, jolla on jokin vamma - tätä vähentää se, että esim. Down voidaan luultavasti tarkistaa klinikalla lisämaksua vastaan. Silti munasolusi ovat jo aika vanhoja ja miehesi "tytöttömyyden" takana voi olla jotain mitä ei tiedetä. Olisitko valmis ottamaan vastaan vammaisen pienen tytön vai tekisitkö abortin?

Vaikka ulkomailla ei tarvitsisi olla kerrallaan kauan, niin projekti kaikkine vaiheineen voi olla aika raskas. Monella ottaa jo kotimaan hoitokin koville, vaikka se on aika ohjattua eikä vaadi ollenkaan sitä omaa panosta mitä ulkomaille lähteminen. Toisaalta jollekin maailmanympäripurjehduskin on vain pikku projekti. Jaksamista kuitenkin, mitä ikinä teetkin.

Hyviä kysymyksiä ja kaikkia olen kyllä miettinytkin:) Tuolla Kyproslaisella Genesis-klinikalla on "pakettitarjous" kahdesta hoidosta, jolloin mahdollisesti tarvittava toinen hoito on murto-osan ensimmäisen hinnasta. Olemme puhuneet mieheni kanssa, että se kaksi kertaa olisi meillä rajana ja sitten olisi yritykset yritetty.

Jaksaminen on kyllä lapsiperheessä tärkeä asia ja meillä on onneksi hyvät tukijoukot:)

Tosiaan downin syndrooma ja muita kromosomiasioita tarkistetaan automaattisesti klinikalla samaan tapaan kuin normaaleissa IVF-hoidoissa, eli he yrittävät löytää mahdollisimman "terveen" yksilön. Hoito ei kuulemma poikkea muutenkaan tavallisista IVF-hoidoista, sillä siinä vain valitaan lisäksi sukupuoli. Mietin itse asiassa jo aikaisempien raskauksien kanssa, että jos jotain olisi ns. "löytynyt", niin en varmaankaan olisi pystynyt aborttiin. Sama koskisi varmastikin myös PGD-hoidon kautta syntyvää lasta ja häntä kohdeltaisiin raskauden alettua aivan samalla tavalla kuin muitakin lapsia. Mutta hyvä kysymys; onko tytöttömyys vaan sattumaa vai mistä se johtuu? Lohduttaudun itse sillä, että ilmeisesti luomistyöhön puuttuminen ja toisen sukupuolen valitsemisen kautta ei ole tilastollisesti juuri sairaita lapsia syntynyt, koska asiasta ei ole keskusteltu ulkomaisilla PGD-palstoilla.

Joka tapauksessa minulla tosiaan on jo kaksi ihanaa lasta, eli sinällään en usko, että hoidon epäonnistuminen olisi yhtä rankkaa henkisesti kuin esimerkiksi sellaisille pareille, jotka yrittävät saada hedelmöityhoidoilla ensimmäisen lapsensa.

Mielipiteeni kirjoitti:

Se, että jollain on pieniä lapsia ei kerro tämänhetkisestä hedelmällisyydestä. Suuri osa naisista kun on hedelmällisiä vielä vähän alle 40-vuotiaana, mutta aika harva yli 40-vuotiaana. Aloittaja vasta harkitsee hoitoon menoa, joten siihen kuluu vielä aikaa.

Onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet yli 40-vuotiaalla, kun taas rahan, ajan ja energian kulutus on suurta. Totuus on myös, että isommat lapset jäävät aina paitsioon, kun talossa on pieni vauva. Lasten isällä on jo viisi lasta ennestään.

Lue lisää

Jos osaisisit lukea niin olisit huomannut, että olen saanut hedelmöityshoidolla 43-vuotiaana nuorimman lapseni. Olemme kuule kaikki yksilöitä ja turhaan sinä täällä tilastojasi esittelet. Juuri sinun kaltaisiisi ihmisiin törmäsin omien hedelmöityshoitojeni aikana! Mene jollekin sellaiselle palstalle jakamaan mielipiteitäsi, jossa sinulla on ihan henkilökohtaista kokemusta asioista.

Toivottavasti sulla ei oo lapsia, huh huh!

Heh, taitaa joku tätäkin keskustelua lukee kun on jo kerinnyt kommentoimaan. Kiitos siitä:)

Ja sinulle "hiilijanjälki": Aika agressiivista...mutta helppohan se näillä palstoilla on nimettömänä purkautua. Tiesin, että on riski avautua tällaisilla palstoilla hyvinkin herkästä ja henkilökohtaisesta asiasta, koska sinunlaisiasi ihmisiä on valitettavasti maailma täynnä. Olisi hienoa jos jossain vaiheessa pahimmat idi***tit lopettaisivat riehumisensa ja ehkä tätä kautta voisi saada kuitenkin joitain asiallisiakin kommentteja ja neuvoja VASTAAVASSA tilanteessa olevilta ihmisiltä.

Vielä kuitenkin vaivaudun kertomaan sinulle ihan asiallisesti, että Ei, en ole eronnut, minulla vain kesti löytää mies, jonka kanssa halusin naimisiin ja kumpikin halusimme perustaa vielä perheen. Kyllä: miehenikin jolla on jo ennestään melkein aikuisia lapsia ja rakkautta meillä riittää tosiaan kaikille lapsille ja vielä olisi yksi tervetullut. Taitaa olla että "hiilijalanjäljen" kannattaisi tuolla asenteella miettiä omaa tarpeellisuuttaan tällä planeetalla. Epäonnistunut en ole kertaakaan, mutta voisin vielä kerran onnistua:) Hyvää loppupäivää sinulle ja toivottavasti alat voida jossain vaiheessa peremmin.

Onko hiilarin munat menny mädiksi vai mistä kateus?!!

Meillä sama tilanne kuin keskustelun aloittajalla. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää miten asian kanssa kävi. Jos vain seuraat ketjua, olisin kiitollinen vastauksesta.

Ivf-hoitoihin liittyy aloituskäynti (etänä), max. kaksi ultraääntä lääkityksen tarkistamiseksi, punktio ja siirto. Miehen pitää myös luovuttaa spermansa punktiopäivänä.

Suomessa ollaan jotenkin tosi jäljessä näissä hedelmöityshoidoissa tämän lapsen sukupuolen valitsemisasioissa. Ylipäätään hedelmöityshoidot ovat Suomessa hitaita ja tehottomia, vaikka löytyy paljon tutkimustietoa, millä lääkkeillä ja hoidoilla hoitoja nopeutetaan ja saadaan toivottuja tuloksia. Tämä on asia joka vaikuttaa myös Suomen syntyvyyslukuihin, joten siksikin hoitojen tulisi olla tehokkaampaa.