Ruotsin ruma historia Suomessa
Pakkoruotsi on suora jatkumo ruotsalaisuuden historian rumuudelle. Ruotsinkieliset tahot jarruttivat suomen kielen ottamista viralliseksi kieleksi ja opetuskieleksi kaikissa vaiheissa.
Ruotsinkieliset eivät rakenna enää piikkilankaesteitä suomenkielisten lasten koulujen ympärille mutta pakkoruotsilla he ovat rakentaneet sivistyksellisen piikkilankaesteen kaikille suomenkielisille.
Pieni lista ruotsalaisuuden rumasta historiasta.
Agricola joutui odottamaan 4 vuotta painolupaa että sai Uuden Testamentin painettua. Kesti sata vuotta että löytyi rahat Raamatun kääntämiseen kokonaisuudessaan.
Vuoteen 1860 asti onnistuivat ruotsinkieliset tahot estämään suomenkielisen kirjallisuuden painamisen, ja siten kirjallisuuden ja lukutaidon kehittymisen suomenkielisten joukossa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850)
Mikkeliin anottiin koulua suomenkielisille mutta saatiin ruotsinkielinen koulu v. 1873, vaikka alueella ei ollut tarvetta ruotsinkieliselle koululle.
Vuonna 1908 Espoossa suomenkielinen koulu saarrettiin piikkilangalla että lapset eivät pääsisi kouluun.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta hivenen ennen Talvisotaa 1937, vaikka suurin osa opiskelijoista oli ollut suomenkielisiä jo pitkään.
Nykyinen pakkoruotsi tuli peruskoulu-uudistuksessa yli neljäkymmentä vuotta sitten.
Uusin piikkilanka-aita on Rassenburgin (Raasepori) pakkoruotsin aloittaminen jo ensimmäisellä luokalla kaikille suomalaisille lapsille vaikka suurin osa halusi englantia ensimmäiseksi
Pakkoruotsi on suora jatkumo ruotsalaisuuden historian rumuudelle. Ruotsinkieliset tahot jarruttivat suomen kielen ottamista viralliseksi kieleksi ja opetuskieleksi kaikissa vaiheissa.
Ruotsinkieliset eivät rakenna enää piikkilankaesteitä suomenkielisten lasten koulujen ympärille mutta pakkoruotsilla he ovat rakentaneet sivistyksellisen piikkilankaesteen kaikille suomenkielisille.
Pieni lista ruotsalaisuuden rumasta historiasta.
Agricola joutui odottamaan 4 vuotta painolupaa että sai Uuden Testamentin painettua. Kesti sata vuotta että löytyi rahat Raamatun kääntämiseen kokonaisuudessaan.
Vuoteen 1860 asti onnistuivat ruotsinkieliset tahot estämään suomenkielisen kirjallisuuden painamisen, ja siten kirjallisuuden ja lukutaidon kehittymisen suomenkielisten joukossa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850)
Mikkeliin anottiin koulua suomenkielisille mutta saatiin ruotsinkielinen koulu v. 1873, vaikka alueella ei ollut tarvetta ruotsinkieliselle koululle.
Vuonna 1908 Espoossa suomenkielinen koulu saarrettiin piikkilangalla että lapset eivät pääsisi kouluun.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta hivenen ennen Talvisotaa 1937, vaikka suurin osa opiskelijoista oli ollut suomenkielisiä jo pitkään.
Nykyinen pakkoruotsi tuli peruskoulu-uudistuksessa yli neljäkymmentä vuotta sitten.
Uusin piikkilanka-aita on Rassenburgin (Raasepori) pakkoruotsin aloittaminen jo ensimmäisellä luokalla kaikille suomalaisille lapsille vaikka suurin osa halusi englantia ensimmäiseksi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Törkeästi ovat ruotsalaiset myös puuttuneet itsenäisen Suomen asioihin, kuten kuntien kielirajojen laskemiseen 1960 luvulla, kun Turku oli vaarassa muuttua yksikieliseksi.
Ruotsalaisilta "unohtui" autuaasti että myös Tukholma oli läpi historin ollut suomenkielinen, mutta sen katoamisesta ei kannettu huolta.
http://www.svenskakyrkan.se/finskaforsamlingen/seurakunnan-historiaa
Kirjoitus Turun Sanomissa 6.4.2010
"Ruotsalaisetkin olivat keväällä 1960 huolissaan ruotsin kielen asemasta Turussa. Kimmokkeen antoi Suomessa 1960 toimitettava väestönlaskenta. Aftonbladetissa oli asiasta 2.4. pääkirjoitus, jonka STT käänsi Suomen lehtiin.
Lehden mukaan Turun kaupungin kaksikielisyys joutuu vaaraan ja Ruotsissa laajat piirit seuraavat kysymyksen kehitystä.
”Suomenruotsalaisten todistelut Turun kaksikielisyyden puolesta ovat vahvat. Kysymyksessä on ”vanhassa ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa” asuva noin 10 000 henkilöä käsittävä väestöryhmä.”
Sivistys siis saapui Suomeen lännestä ja idästä: Turku vanha ruotsalainen kulttuurikeskus ja Viipuri venäläisten mukaan ”vanha venäläinen kaupunki”.
Aftonbladet muistutti, että Turku on etupäässä ruotsinkielisen Turunmaan saariston kuten myös Ahvenanmaan pääpaikka mannermaalla.
Lehti toivoi Turun jäävän kaksikieliseksi, vaikka maagillinen kahdeksan prosentin raja alitettaisiinkin.
Turun ruotsinkielisyys oli todella vaaravyöhykkeessä 1960-luvun alussa.
Sinikka Uusitalo kertoo Turun kaupungin historiassa, että 1950 Turussa oli runsaat 10 000 ruotsinkielistä eli 10 prosenttia väestöstä. Vuonna 1960 Turussa oli ruotsinkielisiä 9 600 eli 7,7 prosenttia. – siis alle kohtalokkaan rajan.
Ruotsalainen kansanpuolue ajoi eduskunnassa lakitekstiin muutosta, että 5 000 asukkaan kielellinen vähemmistö säilyttäisi kunnan kaksikielisenä. Ruotsinkielisten keskuskaupunkeja olivat Turun ohella Helsinki (14 prosenttia ruotsinkielisiä) ja Vaasa (33). Vuonna syntyi 1962 laki, jonka mukaan kunta on kaksikielinen, jos vähemmistön määrä on yli 10 prosenttia tai yli 5 000 henkeä."
Ruotsista rotuhygieniaa jo vuodesta 1921 alkaen:
ARV OCH RAS, Uppsala 1940 Gunnar Dahlberg
Alkuperäisteos on vuodelta 1940 Gunnar Dahlberg, professori, Ruotsin valtion rotubiologisen tutkimuslaitoksen johtaja,
ARV OCH RAS, Uppsala syyskuussa 1940
Suomentaja Vilho Rikkonen Tammi 1944 ja suomenkielinen nimi on vaatimattomasti Perinnöllisyys ja rotu.
Jo kirjan sisällysluettelo antaa viitteitä tulevasta: Alkusanoiksi, Esipuhe, Yksinkertaiset periytymistavat, Monimutkaisia periytymistapoja, Eräitä erikoisia periytymistapoja, Sukupuolen määräytyminen, Perintötekijäin vaikutustapa, Ihmisen perintötekijät, Valinta, Sukuavio, Valinta-aviot ja muuttumat, Eriöt (isolaatit), Roduista, JUUTALAISISTA, Mihin olemme menossa, Oppisanojen selityksiä
Juutalaisista -osiossa käydään läpi asioita, mitä en edes ilkeä esitellä julkisesti!
Kansankodin pimeämpi puoli
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kirja-esittelee-kansankodin-pimean-puolen-nain-ruotsin-rotuoppi-kasitteli-suomalaisia/686487/
Kirja esittelee kansankodin pimeän puolen – Näin Ruotsin rotuoppi käsitteli suomalaisia
KOTIMAA 12.1. | Johanna Juupaluoma
Järjestelmällistä naisten sterilointia, seka-avioliittojen estämistä ja tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa toisen maailmansodan aikana. Muun muassa näillä radikaaleilla keinoilla Ruotsissa on vaalittu rodun ”puhtauden” säilymistä 1900-luvulla, väittää kulttuuriantropologi FT Tapio Tamminen tuoreimmassa tietokirjassaan Kansankodin pimeämpi puoli.
1990-luvulla dekkarikirjoistaan tunnettu Stieg Larsson oli mukana paljastamassa monia uusnatsismin likaisia koukeroita Ruotsissa, jossa maan historian synkästä puolesta on monin paikoin vaiettu. Nyt aiemminkin natsismista ja terrorista kirjoittanut Tamminen osoittaa teoksessaan, mitkä rakenteet ovat luoneet pohjaa naapurimaamme äärioikeiston nousuun viime vuosikymmeninä ja kuinka synkkää ruotsalainen rotuoppi on ollut.
Esimerkiksi viime kevään Eurovaaleissa monissa Länsi-Euroopan maissa radikaalit oikeistopuolueet nostivat kannatustaan, mukaan lukien Ruotsissa.
– Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen radikaalit oikeistopuolueet ovat nousseet monissa Euroopan maissa jopa poliittisesti ratkaisevaan asemaan, toteaa Tamminen kirjassaan.
Erityisesti Tamminen nostaa keskiöön 1900-luvulla vaikuttaneen eugeniikka eli rotuhygienia ohjelman. Esimerkiksi 1800-luvulta lähtien Ruotsissa levisi skandinaavista mytologiaa tutkineen kirjailijan Viktor Rydbergin ajatus siitä, että Ruotsissa asuisivat kaikkein puhtaimmat arjalaisen rodun edustajat.
Ruotsalaisen rotuopin mukaan esimerkiksi suomalaiset, saamelaiset ja slaavit eivät olleet yhtä puhdasrotuisia ja seka-avioliittoja heidän kanssaan ei suositeltu.
Näillä keinoin Ruotsissa pidettiin rotu ”puhtaana”:
– Kallotutkimus: Anders (1796-1860) ja Gustaf Retziuksen (1842-1919) kehittämä rotuoppi korosti ruotsalaisten rotupuhtautta. Esimerkiksi suomalaiset ja saamelaiset eivät olleet yhtä puhdasrotuisia kuin ruotsalaiset. G. Retzius perusteli tätä tutkimalla kallojen muotoa. Hänen mielestään kansojen parhaaseen ryhmään kuuluivat Skandinavian maat ja monet Länsi-Euroopan maat, koska ne olivat myös kaikkein taloudellisemmin kehittyneitä maita.
– Seka-avioliittojen estäminen: Herman Lundborgin (1868–1943) mielestä epäkelpojen ihmisten lisääntyminen pitäisi estää samoin kuin seka-avioliitot esimerkiksi suomalaisten kanssa, jotta rotu pysyisi puhtaana. Rotuhygieniasta löytyi vastaus hänen mielestään kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin, kuten köyhyyden ja rikollisuuden torjumiseen.
– Steriloinnit: Ruotsissa harjoitettiin eugeniikkaohjelman mukaan sterilisaatiopolitiikkaa vuodet 1935–1975, jolloin sterilisoitiin 63000 henkilöä. Näistä 93 prosenttia oli naisia, ja he olivat etenkin työväenluokasta. Eugeniikan eli hyväsyntyisyysohjelman mukaan esimerkiksi perinnöllisesti sairaiden ja vajaaälyisten lisääntyminen oli estettävä. Esimerkiksi epileptikoiden avioitumisen ehtona oli sterilointi, kuten jopa erittäinkin lyhyellä ajalla mielisairaalassa olleiden.
– Tiukka maahanmuuttopolitiikka: Ruotsissa kiellettiin romanien maahanmuutto vuonna 1914 ja kielto kesti vuoteen1954 saakka. Toisen maailmansodan aikana Ruotsi oli nihkeä ottamaan juutalaisia pakolaisia maahan aina vuoteen 1942 saakka.
Lähde: Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli (2015)
ISBN 9789523001282
Asu Sähkökirja
Kirjastoluokka 32.01/93.1
Ilmestyminen 01/2015 Hinta 28,00 € (sis. alv. 24%)
Julkaisumuoto: ePub
Kansi: Jussi Karjalainen
No on se...
Sen vielä ymmärtää, että menneinä aikoina vähemmistö noin käyttäytyi, mutta että vielä nykyäänkin!?
Suomalaiset ovat aivan liian kilttiä ja sopeutuvaista kansaa....
Alistuva kansa jolla ei ole ylpeyttä omasta olemisestaan katoaa.
Lipposet ja Kimmo Sasi häpeävät suomalaisuuttaan ja yrittävät istuttaa muillekin kansalaisille heidän ajatusmaailmaansa. Mutta pääasiassa muut kansalaiset häpeävät Lipposia ja Kimmo Sasin kaltaisia heikon itsetunnon omaavia oman pesän likaajia.