Rakastan edelleen...

...yhä enemmän itseäni. Samalla tajuan, että rakkauteni sinua kohtaan kasvaa ja kasvaa.

Tapasimme viime kesänä. Olit kiinnostava ja upean erilainen. Puolen vuoden aikana opetit minulle paljon uusia asioita parisuhteeseen liittyen. Jästipäänä sain niistäkin riidan aikaan, koska mielestäni olin oikeassa ja tein kaiken oikein. Uusia asioita tuli niin paljon, että lopulta sisälleni kasvoi suuri musta möykky, jolloin tunsin itseni epävarmaksi ja huonoksi ihmiseksi. Liian huonoksi kaltaisellesi. Se ajoi minut tiettyihin tekoihin.

Nyt minulla on ollut aikaa purkaa patoja sisältäni. Vihdoin voin hengittää ja alan ymmärtää elämää. Kiitän sinua yhteisistä hetkistämme. Teit sittenkin minusta vahvemman ihmisen, vaikka eron hetkellä ajattelin päinvastaista. En väitä olevani ehjä nyt, vaan ehyempi, vahvempi.

Kaikki jäi silti kesken. Vai jäikö sittenkään? Oliko tämän välttämätöntä tapahtua, että en itse ole enää matkalla täystuhoa?
Oli miten oli, en siltikään halua ajatella, että olisit ollut vain joku hyödyke oman itseni eheyttämisprosessissa. Kaikki kävi, kuin varkaiten. En tiennyt tarvitsevani apua, vaikka tietämättäni sitä koko ajan sain. Luulin olevani voittamaton, mutta olinkin edessäsi voimaton, enkä saanut oikeita sanoja ulos suustani.

Myönnän, pistit minut ruotuun.
6530
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Leikitään hetki, sopiiko?
Leikitään että minä olen se kenelle kirjoitat.
Sanon vain sen että ei ole mennyt päivääkään
etten olisi sinua ajatellut.


Kaunis viesti jollekin! Yritäthän ottaa sinun häneen yhteyttä ja selvitä tuo tilanne?

Äänestä

Tekisi mieli omia.. osuu ja puhuttelee sen verran paljon. Se on kuitenkin kyseenalainen kunnia, kun tähän liittyy niin paljon tunteita laidasta laitaan puolin ja toisin. Molemmat saaneet osansa kivusta, jota ilman tätä kasvua ei olisi varmaan tapahtunut.

En voi olla täysin varma, että se oletko henkilö joka on täyttänyt mietteeni kesästä asti. Tavallaan me kyllä "tavattiin" viime kesänä. Ainakin siitä asti nämä tunteet on ollut pinnassa. Pitkään on saattanut näyttää siltä, etten välitä tippaakaan, mutta pinnan alla kytee.. Jästipäitä ollaan molemmat. Niin samanlaisia ja silti erilaisia.

Kirjoitus on todella kaunis, kuin myös henkilö jota ajattelen.

Äänestä
  • Kuka olet? Paljon samaa tekstissäsi... Minä näin hänet ensimmäisen kerran kevään korvilla. Tunteita huomasin itselläni jo toukokuun alussa. Hän (mies) on tosiaan jo jonkin aikaa vaikuttanut siltä, ettei välitä. Olen jo useiden kuukausien ajan ajatellut, että olen "menettänyt" hänet... Kipua on ollut siitä saakka, kun lähdin.

    Äänestä

Ap. ja "SunOutoMies" onko mahdollista että tekisitte asialle jotain?
Molemmat tekstit on niin tietyllä tyyneydellä kirjoitettuja että olisi harmi tuollaisten tunteiden jäävän kertomatta hänelle.
Itsekin näen noissa jotain tuttua ja olen jo kauan miettinyt miksen saa niiltä ajatuksilta rauhaa, miksi ne aina vaan täyttää mun pään?

Elämä saattaa yllättää jos yrittää niin ja kannattaa varoa mitä toivoo, se saattaa käydä toteen, eikös se niin mennyt?

Äänestä

Sehän on meidän naisten tehtävä! Pistää teidät miehet ruotuun. Rakkaudella

Äänestä
  • En kyllä alentuis moiseen etsisin uuden

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nyljetty ajatus kirjoitti:

...yhä enemmän itseäni. Samalla tajuan, että rakkauteni sinua kohtaan kasvaa ja kasvaa.

Tapasimme viime kesänä. Olit kiinnostava ja upean erilainen. Puolen vuoden aikana opetit minulle paljon uusia asioita parisuhteeseen liittyen. Jästipäänä sain niistäkin riidan aikaan, koska mielestäni olin oikeassa ja tein kaiken oikein. Uusia asioita tuli niin paljon, että lopulta sisälleni kasvoi suuri musta möykky, jolloin tunsin itseni epävarmaksi ja huonoksi ihmiseksi. Liian huonoksi kaltaisellesi. Se ajoi minut tiettyihin tekoihin.

Nyt minulla on ollut aikaa purkaa patoja sisältäni. Vihdoin voin hengittää ja alan ymmärtää elämää. Kiitän sinua yhteisistä hetkistämme. Teit sittenkin minusta vahvemman ihmisen, vaikka eron hetkellä ajattelin päinvastaista. En väitä olevani ehjä nyt, vaan ehyempi, vahvempi.

Kaikki jäi silti kesken. Vai jäikö sittenkään? Oliko tämän välttämätöntä tapahtua, että en itse ole enää matkalla täystuhoa?
Oli miten oli, en siltikään halua ajatella, että olisit ollut vain joku hyödyke oman itseni eheyttämisprosessissa. Kaikki kävi, kuin varkaiten. En tiennyt tarvitsevani apua, vaikka tietämättäni sitä koko ajan sain. Luulin olevani voittamaton, mutta olinkin edessäsi voimaton, enkä saanut oikeita sanoja ulos suustani.

Myönnän, pistit minut ruotuun.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu