On paljon joustamattomia ihmisiä, jotka "ovat aina oikeassa". He jyräävät toiset, sillä he eivät ymmärrä, että voi heidän näkökantansa ei ole ainoa näkökanta, eivätkä he aina ole oikeasti oikeassa.
Kukaan tasapainoinen ihminen ei jaksa pitkään ihmistä, joka elää mustavalkoisessa maailmassa, jossa hänen ratkaisunsa on ainoa oikea ratkaisu. Kyse ei ole oikeasti siitä, että kuka on oikeasti väärässä ja kuka oikeassa vaan siitä, että otetaan toinen huomioon ja joustetaan.
Itse en suvaitse tiettyjä seksuaalivähemmistöjä ja pidän sitä sairaana. Se ei kuitenkaan vaikuta töihini, eikä tämän hetkisiin ystävyyssuhteisiin. Se vaikuttaa siihen, miten kirjoitan nimeäni eri adresseihin, ketä äänestän jne.
Minä hyväksyn sen, että joku toinen ajattelee asiasta eri tavalla ja minulle ei kuulu se, mitä tämä ajattelee asiasta.
Se on asia, mistä en kysele toisilta, eikä se ole asia, mikä minua erityisesti edes kiinnostaa.
Olen törmännyt useamman kerran siihen, että minulta kysytään asiasta ja kysyjänä on ihminen, jonka omaan elämään tämä asia ei kuulu muuten kuin mielipidetasolla. Nämä ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty sulattamaan minun mielipidettäni, vaikka se ei kosketa millään tavalla heidän oikeaa elämäänsä. Minulle on sama, mitä he ajattelevat siitä asiasta, mutta nämä eivät pysty siirtymään asiasta eteenpäin ja sivuuttamaan sitä, että minun mielipiteeni on ristiriidassa heidän mielipiteensä kanssa.
Tämä nyt vain oli yksi asia monien joukossa ja tietysti on paljon muitakin saman tyyppisiä esimerkkejä.
Toisen jyräämistä ja saman asian esille tuomista uudestaan ja uudestaan ei kukaan jaksa kauaa... ja henkilö deletoituu tuttavapiiristä.
Teen vapaaehtoista hyväntekeväisyys työtä seurakunnan puitteissa ja olen mm. käynyt katsomassa yksinäisiä ihmisiä.
Ujot ihmiset ovat oma lukunsa ja se syy heidän yksinäisyyteensä on toinen, mutta monilla muilla yksinäisyyden ongelma on se peräänantamattomuus omien mielipiteittensä suhteen.
Kukaan tasapainoinen ihminen ei jaksa pitkään ihmistä, joka elää mustavalkoisessa maailmassa, jossa hänen ratkaisunsa on ainoa oikea ratkaisu. Kyse ei ole oikeasti siitä, että kuka on oikeasti väärässä ja kuka oikeassa vaan siitä, että otetaan toinen huomioon ja joustetaan.
Itse en suvaitse tiettyjä seksuaalivähemmistöjä ja pidän sitä sairaana. Se ei kuitenkaan vaikuta töihini, eikä tämän hetkisiin ystävyyssuhteisiin. Se vaikuttaa siihen, miten kirjoitan nimeäni eri adresseihin, ketä äänestän jne.
Minä hyväksyn sen, että joku toinen ajattelee asiasta eri tavalla ja minulle ei kuulu se, mitä tämä ajattelee asiasta.
Se on asia, mistä en kysele toisilta, eikä se ole asia, mikä minua erityisesti edes kiinnostaa.
Olen törmännyt useamman kerran siihen, että minulta kysytään asiasta ja kysyjänä on ihminen, jonka omaan elämään tämä asia ei kuulu muuten kuin mielipidetasolla. Nämä ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty sulattamaan minun mielipidettäni, vaikka se ei kosketa millään tavalla heidän oikeaa elämäänsä. Minulle on sama, mitä he ajattelevat siitä asiasta, mutta nämä eivät pysty siirtymään asiasta eteenpäin ja sivuuttamaan sitä, että minun mielipiteeni on ristiriidassa heidän mielipiteensä kanssa.
Tämä nyt vain oli yksi asia monien joukossa ja tietysti on paljon muitakin saman tyyppisiä esimerkkejä.
Toisen jyräämistä ja saman asian esille tuomista uudestaan ja uudestaan ei kukaan jaksa kauaa... ja henkilö deletoituu tuttavapiiristä.
Teen vapaaehtoista hyväntekeväisyys työtä seurakunnan puitteissa ja olen mm. käynyt katsomassa yksinäisiä ihmisiä.
Ujot ihmiset ovat oma lukunsa ja se syy heidän yksinäisyyteensä on toinen, mutta monilla muilla yksinäisyyden ongelma on se peräänantamattomuus omien mielipiteittensä suhteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.