Seuraavaksi kirjoitan pienoisromaanin

Scifissäkin on pohjimmiltaan ihan samat asiat kiinnostavia kuin oikeissa ihmissuhteissakin, esim. naisten pahuus toisiaan kohtaan. Jos luot vaan kuvitteellisen universumin, niin ei se kiinnosta ketään. Ihmisiä kiinnostaa samat peruskysymykset. Jotkut haluu vaan et se maailma on riittävän kaukana omasta, jotta siihen voi luontevasti uppoutua, se ei liippaa liian läheltä omaa sydäntä ja muistuta tästä maailmasta, joka lukijan silmissä on mahdollisesti hyvin ikävä ja masentava, ehkä rakkaudeton paikka.

reaijgioargj kirjoitti:

Scifissäkin on pohjimmiltaan ihan samat asiat kiinnostavia kuin oikeissa ihmissuhteissakin, esim. naisten pahuus toisiaan kohtaan. Jos luot vaan kuvitteellisen universumin, niin ei se kiinnosta ketään. Ihmisiä kiinnostaa samat peruskysymykset. Jotkut haluu vaan et se maailma on riittävän kaukana omasta, jotta siihen voi luontevasti uppoutua, se ei liippaa liian läheltä omaa sydäntä ja muistuta tästä maailmasta, joka lukijan silmissä on mahdollisesti hyvin ikävä ja masentava, ehkä rakkaudeton paikka.

Ei mee noin. Jotkut haaveilee että voisi elää fantasia- ja scifi-maailmassa ja niistä on kiva lukea siksi. Haaveilu on terveellistä. Pahuus ja kaikki muukin liippaa aina läheltä vaikka tarina olisikin toisenlaisesta maailmasta.

Ei lukeminen tarkoita etteikö viihtyisi tässäkin maailmassa. Joskus voi olla kyllä hyvä irtautua muualle hetkeksi.

Kuvitteellinen universumi on mielenkiintoisempi aihe kuin tositarinat, tai tarinat tästä versumista. Paitsi, poikkeuksia löytyy aina. ;)

Romanttinen novelli olisi paikallaan ;)