Porvariston kehittämä talousoppi on mielenkiintoinen. Aina taloudellisten vaikeuksien tultua palkkoja pitäisi alentaa, työaikaa pidentää ja verotusta keventää. Mutta annapa olla, jos vaikkapa keskuspankki ehdottaa (tosin Suomessa ei tulisi kuuloonkaan) elvytystä, niin silloinpa porvaristossa nousee kauhea huuto. Ei saisi elvyttää, koska välttämättömät rakenteelliset uudistukset jäisivät tekemättä ja meno taloudessa jatkuisi porvariston mielestä entisellään.
Kummallista. Mitkä rakenteet jäävät uudistamatta, jos esimerkiksi Euroopan keskuspankki aloittaa elvytystoimet? Yhtälaillahan rakenteet jäävät uudistamatta, jos yrityksiä ryhdyttäisiin tukemaan palkanalennuksilla, verohelpotuksilla ja muilla tukiaisilla, kuten on tehty maailman sivu. Porvarillisen logiikan mukaan siis yritysten uudistumistakin voitaisiin jopa kiihdyttää yritystuet lopettamalla. Jos kurjistamispolitiikka johtaa uudistumiseen, niin ei muuta kuin kurjistamaan. ”Kirves” heilumaan!
1990-luvun taitteen suuri lama on ollut erityisen suosittu esimerkkitapaus kurjistamispolitiikan hedelmällisyydestä. Tuolloinhan juustohöylä vinkui ja devalvaatio iski kuin kirves. Mutta kuten porvarit selittävät, yhteiskunta uudistui, syntyi Nokia, Suomesta tuli EU:n jäsen ja rahaa löytyi jopa muutaman Hornetin hankintaan. Vielä tänäkin päivänä porvaristo muistelee kaiholla noita kurjistamisen kultaisia päiviä.
Eikä hallitus porvariston mielestä ole mikään hallitus, ellei se leikkaa. Hyvän hallituksen tunnusmerkkinä pidetään raharikkaiden piirissä sitä kuinka monta miljardia se saa leikatuksi. Leikatuksi nimenomaan köyhiltä. Eikä tässä vielä kaikki: kansalaisten pitäisi olla kriisitietoisia satoi tai paistoi. Siksi hyvään hallitukseen kuuluu myös eräänlainen pahanilman lintu, joka kiertää maakuntia kertomassa miten välttämätöntä kaikkinaiset kurjistamistoimet ovat. Osaltaan nykyhallituksen suosio onkin romahtanut juuri siksi, ettei sillä ole ollut tukenaan tällaista tuomiopäivän pasuunaa.
Kysymys kuuluu myös, mitä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan? Merkitseekö rakenteellisten uudistusten vaatimus koko EU:ta? Sitä, että Euroopan taloudet pitäisi muuttaa entistä enemmän samaan muottiin? Yhä yksityiskohtaisemman sääntelyn alaisiksi?
Eikö jo nyt ole selvää, että juuri EU on kaikkien ongelmien ydin. Jos jostakin syystä unionissa alkaisi mennä paremmin, niin EU lähes vuorenvarmasti ihan itse tekee kaikkensa, jotta orastava nousu kääntyisi jälleen taantumaksi. Yksi tehokkaimmista lähiajan toimista on Venäjä –pakotteet ja osallistuminen Ukrainan jakamiseen.
Äkkiseltään luulisi, ettei EU:n toimissa ole järjen häivää, mutta jos asiaa tutkitaan valtapolitiikan näkökulmasta, niin järkihän tuossa kaikessa piilee. Jos EU:ssa menisi hyvin, niin mitään tarvetta EU –eliitin valtapyrkimysten lisäämiselle ei syntyisi. Mutta jos joudutaan riittävän mittavaan kriisiin ja taloudelliseen ahdinkoon, niin tällä tavoin EU:n on mahdollista osoittaa tarpeellisuutensa väittämällä, että ongelmat ovat rakenteellisia ja vaativat siksi entistä suurempaa puuttumista yksittäisen valtion ja jopa yksittäisen kansalaisen asioihin. Esimerkiksi Venäjän uhkalla on saatu unionin kansalaiset hyppimään lähes seinille.
Kummallista. Mitkä rakenteet jäävät uudistamatta, jos esimerkiksi Euroopan keskuspankki aloittaa elvytystoimet? Yhtälaillahan rakenteet jäävät uudistamatta, jos yrityksiä ryhdyttäisiin tukemaan palkanalennuksilla, verohelpotuksilla ja muilla tukiaisilla, kuten on tehty maailman sivu. Porvarillisen logiikan mukaan siis yritysten uudistumistakin voitaisiin jopa kiihdyttää yritystuet lopettamalla. Jos kurjistamispolitiikka johtaa uudistumiseen, niin ei muuta kuin kurjistamaan. ”Kirves” heilumaan!
1990-luvun taitteen suuri lama on ollut erityisen suosittu esimerkkitapaus kurjistamispolitiikan hedelmällisyydestä. Tuolloinhan juustohöylä vinkui ja devalvaatio iski kuin kirves. Mutta kuten porvarit selittävät, yhteiskunta uudistui, syntyi Nokia, Suomesta tuli EU:n jäsen ja rahaa löytyi jopa muutaman Hornetin hankintaan. Vielä tänäkin päivänä porvaristo muistelee kaiholla noita kurjistamisen kultaisia päiviä.
Eikä hallitus porvariston mielestä ole mikään hallitus, ellei se leikkaa. Hyvän hallituksen tunnusmerkkinä pidetään raharikkaiden piirissä sitä kuinka monta miljardia se saa leikatuksi. Leikatuksi nimenomaan köyhiltä. Eikä tässä vielä kaikki: kansalaisten pitäisi olla kriisitietoisia satoi tai paistoi. Siksi hyvään hallitukseen kuuluu myös eräänlainen pahanilman lintu, joka kiertää maakuntia kertomassa miten välttämätöntä kaikkinaiset kurjistamistoimet ovat. Osaltaan nykyhallituksen suosio onkin romahtanut juuri siksi, ettei sillä ole ollut tukenaan tällaista tuomiopäivän pasuunaa.
Kysymys kuuluu myös, mitä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan? Merkitseekö rakenteellisten uudistusten vaatimus koko EU:ta? Sitä, että Euroopan taloudet pitäisi muuttaa entistä enemmän samaan muottiin? Yhä yksityiskohtaisemman sääntelyn alaisiksi?
Eikö jo nyt ole selvää, että juuri EU on kaikkien ongelmien ydin. Jos jostakin syystä unionissa alkaisi mennä paremmin, niin EU lähes vuorenvarmasti ihan itse tekee kaikkensa, jotta orastava nousu kääntyisi jälleen taantumaksi. Yksi tehokkaimmista lähiajan toimista on Venäjä –pakotteet ja osallistuminen Ukrainan jakamiseen.
Äkkiseltään luulisi, ettei EU:n toimissa ole järjen häivää, mutta jos asiaa tutkitaan valtapolitiikan näkökulmasta, niin järkihän tuossa kaikessa piilee. Jos EU:ssa menisi hyvin, niin mitään tarvetta EU –eliitin valtapyrkimysten lisäämiselle ei syntyisi. Mutta jos joudutaan riittävän mittavaan kriisiin ja taloudelliseen ahdinkoon, niin tällä tavoin EU:n on mahdollista osoittaa tarpeellisuutensa väittämällä, että ongelmat ovat rakenteellisia ja vaativat siksi entistä suurempaa puuttumista yksittäisen valtion ja jopa yksittäisen kansalaisen asioihin. Esimerkiksi Venäjän uhkalla on saatu unionin kansalaiset hyppimään lähes seinille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota lukiessa palautuivat mieleen vanhat hyvät ajat. Ei tuollaista ole kuultu enää kymmeniin vuosiin.
Eivät onnistuneet vallankumouspyrkimyksissään aikaisemmat kommunistimme, mutta yritäpä sinä! Sinussa loimuaa oikea liekki! Sinä pystyt viemään meidät sosialismin ihanuuteen!
On hyvä, että näet edes toivon pilkahduksen. Kyllä tämä valtakunta vaikuttaa niin pimeältä ja näköalattomalta, että hirvittää. Jos kommunistit epäonnistuivat vallankumouspyrkimyksissään, niin porvarit ovat onnistuneet. Missäs me täällä EU:ssa elämme muussa kuin uudelleen pystyyn polkaistussa kommunismissa? Ja lisää "makiaa" on tiedossa jahka yhteistyö (fördjupad integration) etenee.
Tässä nyt kumminkin peräänkuulutan tolkkua talouspolitiikkaa.