Rakastan väärää miestä
Olen 27 vuotias ja naimaton. Muutin hiljattain uuteen kaupunkiin ja olen pienen ajan sisällä tavannut muutamia erilaisia miehiä, joiden kanssa olen käynyt treffeillä.
Eräs heistä esimerkiksi on suuren yhtiön johdossa ja korkeasti koulutettu, toisella on oma menestyvä yritys jne. Nämä miehet eivät herättäneet minussa mitään tunteita.
Sitten tapasin sattumalta miehen, joka on minua nuorempi, pienen tytön isä, eronnut lapsensa äidistä ja elää avoliitossa naisen kanssa, joka ei kykene sitoutumaan. Miehellä ovat opinnot jääneet kesken, hän tekee hanttihommia ja vaikuttaa siltä, ettei hän odota elämältä paljon mitään. Rakastan häntä palavasti.
En käsitä omia tunteitani, en ymmärrä miksen voi rakastua mieheen, joka uskoo rakkauteen ja kahden ihmisen väliseen liittoon. Jolla on tavoitteita ja päämäärä elämälleen. Sellaiseen mieheen, joita tapasin monta ennen tätä, joka näyttää kadottaneen lapsen uskonsa kaikkeen hyvään.
Miehellä jota rakastan, ei ole tarjota minulle mitään. Eikä varsinkaan sitä mitä eniten tarvitsisin, eli rakkautta. Hän sanoi suoraan, ettei odota mitään suurta onnea elämäänsä tai yleensäkään onnea. Hän ei suunnittele tulevaa ja ajautuu ihmissuhteisiin kuin vahingossa. Ikään kuin hänellä ei olisi kontrollia asian yli.
Haluaisin lakata välittämästä hänestä, välittää sen sijaan jostakusta toisesta, joka kykenisi vastaamaan omiin tunteisiini ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Olen 27 vuotias ja naimaton. Muutin hiljattain uuteen kaupunkiin ja olen pienen ajan sisällä tavannut muutamia erilaisia miehiä, joiden kanssa olen käynyt treffeillä.
Eräs heistä esimerkiksi on suuren yhtiön johdossa ja korkeasti koulutettu, toisella on oma menestyvä yritys jne. Nämä miehet eivät herättäneet minussa mitään tunteita.
Sitten tapasin sattumalta miehen, joka on minua nuorempi, pienen tytön isä, eronnut lapsensa äidistä ja elää avoliitossa naisen kanssa, joka ei kykene sitoutumaan. Miehellä ovat opinnot jääneet kesken, hän tekee hanttihommia ja vaikuttaa siltä, ettei hän odota elämältä paljon mitään. Rakastan häntä palavasti.
En käsitä omia tunteitani, en ymmärrä miksen voi rakastua mieheen, joka uskoo rakkauteen ja kahden ihmisen väliseen liittoon. Jolla on tavoitteita ja päämäärä elämälleen. Sellaiseen mieheen, joita tapasin monta ennen tätä, joka näyttää kadottaneen lapsen uskonsa kaikkeen hyvään.
Miehellä jota rakastan, ei ole tarjota minulle mitään. Eikä varsinkaan sitä mitä eniten tarvitsisin, eli rakkautta. Hän sanoi suoraan, ettei odota mitään suurta onnea elämäänsä tai yleensäkään onnea. Hän ei suunnittele tulevaa ja ajautuu ihmissuhteisiin kuin vahingossa. Ikään kuin hänellä ei olisi kontrollia asian yli.
Haluaisin lakata välittämästä hänestä, välittää sen sijaan jostakusta toisesta, joka kykenisi vastaamaan omiin tunteisiini ja rakentamaan yhteistä tulevaisuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No onko se jäpikkä edes hyvän näköinen? Kuulostaa siltä tavalliselta "huolenpitovietiltä", jossa raukkaparkaa pitää auttaa, hoivata ja rakastaa, vaikka yhteinen tulevaisuus näyttääkin olevan mahdotonta. Jos se suloinen rempsu sattuu vielä olemaan hyvän näköinen, niin sehän on mitä miellyttävin kehittämistyön kohde. Vähän kuin poimisi kadulta sen likaisen nappisilmäisen koiranpennun ja päättäisi hoivata sen elämän hyväksi.
Uskotko tosissasi, että voisit saada sen miehen elämän raiteilleen? Jos uskot, niin ehkäpä haluat vain eräänlaisen projektin tai haasteen itsellesi?
Yritän tässä vain samalla selittää itsellenikin, miksi naiset aina rakastuvat niihin renttuihin... :)
Käy sääliksi miestä, joka ajautuu suhteisiin.
..että kyseessä on juuri tuo mainitsemasi "koiranpentuilmiö". Hän on kyllä karismaattinen ja tavallaan ehkä hiukan pahapoikamainenkin. Hänen puheensa onnen mahdottomuudesta haastavat minut kieltämättä osoittamaan ne vääriksi. Ehkä tosiaan hän on minulle enemmän projekti kuin mitään muuta..
Samaten oma tekstini oli ajatuksieni jäsentelyä itselleni.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin = miksi negatiivinen vetää puoleensa?
Miksi naiset rakastuvat aina renttuihin ?????
naiset rakastuu renttuihin, koska rentut on loppujenlopuksi ihania! karismaattisia, seksikkäitä...mikä se "renttu" sitten loppujen lopuksi on? itselläni on ihana suomalainen kainuun mies täällä hesassa. hänkin kuuluu noihin "renttuihin" ;)
Hei!
Arveluttaako sinua kuitenkin ajatus, että miehellä on oma elämä kunnossa, päämääriä ja voimakas tahto? Sellaista miestä joutuisit ehkä pitämään tasa-arvoisena - ei lemmikkinä, projektina, viihteellisenä huvituksena tai autettavana reppanana. Joutuisit ehkä laittaman itsesi likooon ihan eri lailla kuin lelu- tai renttumiehen kanssa, et voisi kokea hallitsevasi tilannetta tietyllä tasolla?
..koska sitoutumispelkoisena (?) itsenäinen ja omanarvontuntoinen mies olisi minulle eräänlainen uhka. En siis tiedä olenko oikeasti sitoutumiskammoinen vai eikö oikeanlaista miestä vain ole osunut kohdalle.. Nuorempana kuitenkin seurustelin pitkiäkin aikoja, viisi vuotta jne.
Totta kai sitä joutuisi laittamaan itsensä likoon aivan eri tavalla tasapainoisen, normaalin miehen kanssa, joka etsii sopivaa naista vaimokseen ja perheen perustamiseen...
Silti, vaikka nämä faktat ymmärränkin, en voi pyyhkäistä pois tätä tunnetta. Liekö se sitten rakkautta... en tiedä.
Odotin häneltä jotain viestiä pitkään ja tänään sen sain - hänen kanssaan puhuttuani elämä on taas hetken aikaa sekaisin, töistä ei tule mitään, hengailen netissä, kirjoitan tänne, pulssi on kuin pitkän lenkin jäljiltä... hullua..
Mikset tartu tilaisuuteen? Onko sinulla jotain hävittävää? Meinaan vaan, että eihän sitä koskaan tiedä...
Olen usein huomannut että ihmiset ajattelevat tällaisen yhtälön pitävän paikkansa:
pessimismi=realismi. Eli ei uskalleta olla optimistisia eri asioiden suhteen. Sillä se nyt on ainakin täyttä totta että edellä mainitun mentaliteetin puitteissa yhtälö pitää paikkansa. Jos ei usko mihinkään ei myös saa mitään...
Jaahas, mitä sitä taas tuli kirjoitettua. Ei tainnut olla uutta teille =D