Sairastan arvokonservatiivisuutta. Olen myös kristitty, mutta senhän ei pitäisi olla ongelma vapaille ajattelijoille.
Jo lapsena muistan ajatelleeni monista asioista suht konservatiivisesti. Olin myös isänmaallinen. Natsimielinen en ole koskaan ollut. Juutalaiset ja Israel ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen myös suhteellisen vasemmistolainen taloudellisilta näkemyksiltäni: korkea progressiivinen veroprosentti ja sitä rataa.
Mutta mitä tulee valvontaan, perheeseen, avioliittoon, seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen, eutanasiaan ja aborttiin, energiantuotantoon, luonnonsuojelun kohtuullistamiseen, päihteisiin, lain noudattamiseen sosiaaliturvan osalta sekä myös filosofisiin kysymyksiin, kuten totuuden ja korkeiden arvojen objektiivisuus, olen rajusti arvokonservatiivinen.
Parikymppisenä huomasin arvokonservatiivisuutta pidettävän junttimaisena ja yksinkertaisten ihmisten katsomuksena, ja kaikki kaveripiirissäni olivat liberaaleja. Yritin silloin väkisin muuttaa itseni arvoliberaaliksi.
Kunnes tajusin, ettei arvoliberaaliudessa yksinkertaisesti ole mitään järkeä. En vieläkään voi ymmärtää, miten ihmiset pystyvät elämään siten; liberaalit eivät rakenna järjestelmällisesti varmistetulle pohjalle hyviin perusarvoihin nojaten, vaan sallitaan ja vieläpä ihaillaan heppoisia hetkenmielijohteita jotka ovat perusjärjen, kokemuksen ja jopa luonnonjärjestyksen vastaisia. Esimerkkinä vanhemmat, jotka vaativat 8-vuotiaan poikansa kastroimista ja leikkaamista tytön näköiseksi, koska tämä niin haluaa. Tämä on vain yksi esimerkki, johon vastikään törmäsin mediassa. Arvoliberaalit kannattavat vanhempien oikeutta tehdä niin lapselleen, kun lapsi itsekin kerran haluaa sitä!!!
Kun yritin olla arvoliberaali, sain yksin ollessani melkein raivokohtauksia, kun jouduin tukahduttamaan todellista, konservatiivista minuuttani ja tahtoani.
Kutsun tätä sairaudeksi, koska olen huomannut kehittyväni ajan mittaan arvokonservatiivisemmaksi kuin haluaisin. Muutun koko ajan taantumuksellisemmaksi ja taantumuksellisemmaksi, ja koen, etten voi pysäyttää tätä.
Onko muita joille tällainen on tuttua? Mistä tällainen voisi johtua? Mistä hakea parannusta? En halua tulla liberaaliksi, vaan haluan vain vähän vähemmän konservatiiviseksi, tai edes, että tämä kehitys saataisiin pysäytettyä.
Sairastuin arvokonservatiivisuuteen jo nuorena
6
70
Vastaukset
- Tyhmä ei ole sairas
Tämä ei kyllä millään vastaa kysymykseesi, mutta saipa minut kommentoimaan.
Ihmisten yleisin ongelma poliittisten tai arvoon perustuvien näkemyksien kanssa on siinä että se sitoutetaan tunteisiin, ei järkeen.
"Minusta tuntuu..." on ontuva ajattelutapa alkuunsa. "Näiden asioiden perusteella päättelen..." on jo pikkasen parempi. Harvassa on tilanteet jossa ihminen on oikeassa ja useimmiten ihminen päätteleekin tietoon, tunteisiin ja arvoihin perustuvan vaihtoehdon jonka nimittää oikeaksi.
Ikävä kyllä oikeassa olemisessa tulisi poistaa subjektiiviset tunteet ja arvot pois yhtälöstä jotta voisi tehdä rationaalisia ratkaisuja.
Rationaalisessa ja emotionaalisessa lopputuloksessa on selkeä ero. Emotionaalisen päättelyketjun avulla voit olla "oikeassa". Rationaalisen päättelyketjun avulla harvoin saat lopullista johtopäätöstä ja silloinkin olet luultavasti vain osittain oikeassa.- Rautainen yhteiskunt
Tuo "sairastaminen" -sanan käyttö olikin lähinnä vitsi.
Oletko itse arvoliberaali vai arvokonservatiivi? Entä koetko, että jotkut ihmiset ovat rationaalisia päätöksentekijöitä ja toiset emotionaalisia päätöksentekijöitä? Jos koet, kumpaan ryhmään itse koet kuuluvasi? Jäi epäselväksi myös, ovatko nämä jossakin suhteessa toisiinsa sinun näkemyksiesi mukaan, siis arvoliberaali vs arvokonservatiivi : emotionaalinen toimija vs rationaalinen toimija...?
Oman näkemykseni mukaan kaikki ihmiset ovat sekä emotionaalisia että rationaalisia niin päätöksenteossaan kuin muutenkin elämässä. En palauttaisi kysymystä kons. vs. lib. tähän jakoon.
Väitän kons. vs lib. -jaon enemmin palautuvan jossain määrin (toki jokainen henkilö on joissain asioissa säilyttävä ja joissain toisissa asioissa uudistusta hakeva, mutta noin pääsääntöisesti...) Pyhyys-nimisen olion / käsitteen läsnä- tai poissaoloon henkilön maailmankuvassa. Tämä selittää rajakeskeistä ajattelua konservatiivisessa ihmisessä, ja liberaalissa ihmisessä taas sitä, ettei oleteta valmiiksi rajoja, vaan tarvittaessa demokraattisesti määritellään rajoja (ja silloinkin vain toistaiseksi voimassa olevia).
Ja jos jatketaan pidemmälle, ihmisen omasta tahdosta riippumattoman rajan käsityshän perustuu transendentaalisuuteen: tämä raja on moraalisesti perusteltu eikä sitä saa ylittää, mutta kukaan ihminen ei ole sitä rajaa alun perin määrännyt. Joissain tilanteissa sellainen raja saattaa olla lähes käsittämätön ja ainakin hyötymoraalisesti perustelematon, mutta konservatiivi silti on vakuuttunut, ettei sitä rajaa saa ylittää.
Transendentaalisuushan palautuu lopulta ihmistietoisuuteen nähden toiseen tietoisuuteen, eli Jumalaan. - JohnnyBlaze
Rautainen yhteiskunt kirjoitti:
Tuo "sairastaminen" -sanan käyttö olikin lähinnä vitsi.
Oletko itse arvoliberaali vai arvokonservatiivi? Entä koetko, että jotkut ihmiset ovat rationaalisia päätöksentekijöitä ja toiset emotionaalisia päätöksentekijöitä? Jos koet, kumpaan ryhmään itse koet kuuluvasi? Jäi epäselväksi myös, ovatko nämä jossakin suhteessa toisiinsa sinun näkemyksiesi mukaan, siis arvoliberaali vs arvokonservatiivi : emotionaalinen toimija vs rationaalinen toimija...?
Oman näkemykseni mukaan kaikki ihmiset ovat sekä emotionaalisia että rationaalisia niin päätöksenteossaan kuin muutenkin elämässä. En palauttaisi kysymystä kons. vs. lib. tähän jakoon.
Väitän kons. vs lib. -jaon enemmin palautuvan jossain määrin (toki jokainen henkilö on joissain asioissa säilyttävä ja joissain toisissa asioissa uudistusta hakeva, mutta noin pääsääntöisesti...) Pyhyys-nimisen olion / käsitteen läsnä- tai poissaoloon henkilön maailmankuvassa. Tämä selittää rajakeskeistä ajattelua konservatiivisessa ihmisessä, ja liberaalissa ihmisessä taas sitä, ettei oleteta valmiiksi rajoja, vaan tarvittaessa demokraattisesti määritellään rajoja (ja silloinkin vain toistaiseksi voimassa olevia).
Ja jos jatketaan pidemmälle, ihmisen omasta tahdosta riippumattoman rajan käsityshän perustuu transendentaalisuuteen: tämä raja on moraalisesti perusteltu eikä sitä saa ylittää, mutta kukaan ihminen ei ole sitä rajaa alun perin määrännyt. Joissain tilanteissa sellainen raja saattaa olla lähes käsittämätön ja ainakin hyötymoraalisesti perustelematon, mutta konservatiivi silti on vakuuttunut, ettei sitä rajaa saa ylittää.
Transendentaalisuushan palautuu lopulta ihmistietoisuuteen nähden toiseen tietoisuuteen, eli Jumalaan.Jussi halla-aho on ateisti ja arvokonservatiivi joten tuo rajanveto ei ihna toimi...
"Esimerkkinä vanhemmat, jotka vaativat 8-vuotiaan poikansa kastroimista ja leikkaamista tytön näköiseksi, koska tämä niin haluaa. Tämä on vain yksi esimerkki, johon vastikään törmäsin mediassa. Arvoliberaalit kannattavat vanhempien oikeutta tehdä niin lapselleen, kun lapsi itsekin kerran haluaa sitä!!!"
Ehkä sinun kannattaisi keskustella henkilökohtaisesti joidenkin aikuisena sukupuoltaan vaihtaneiden kanssa ja kuulla heidän näkemyksiään asiasta. Olettaisin sellaisen henkilön kertovan sinulle että a) he ovat tienneet jo lapsena syntyneensä väärään sukupuoleen b) murrosiän jälkeen tehtävät sukupuolenkorjaustoimenpiteet ovat huomattavasti haasteellisempia kun sukupuolihormonit ovat jo muokanneet kehoa tiettyyn suuntaan. Eräs vaihtoehto on lykätä murrosiän alkamista, jolloin päätöstäkin voidaan lykätä myöhemmäksi. Tapauksia joissa sukupuolen korjaus on aikuisena kaduttanut on toki olemassa, mutta varsin vähän.
"Onko muita joille tällainen on tuttua? Mistä tällainen voisi johtua? Mistä hakea parannusta?"
Koita etsiä avoimin mielin tietoa asioista jotka hämmentävät mieltäsi, tutustu henkilökohtaisesti ihmisiin joiden elämänvalinnat vaikuttavat sinusta järjettömiltä omasta näkökulmastasi. Vieraita ja erikoisia asioita kohdatessaan niitä voi joko pelätä ja paeta, tai niihin voi tutustua ja oppia että niistä ei ole vaaraa itselle.
Hyvä että yrität nyt tutustua vapaa-ajattelijoihin täällä suomi24:ssä. Täältä löytyy kaikenlaisia palstoja erilaisista ihmisistä, jokaiselle on oma lokero yhteiskunnan lipastossa. Jos transsukupuolisuus ihmetyttää, mene kysymään asiaa transsukupuolisten palstalla. Jos eutanasia mietityttää, sillekin lienee oma palstansa, tai ainakin Terveys-osaston Kuolema ja Suru voisi tarjota tähän omaa näkökulmaa. Päihteet askarruttavat? Huumeille on oma palstansa, alkoholille omansa. Konservatiivisuuteen lääke on siedätyshoito. Altista itsesi niille asioille joita vierastat, ehkä opit näkemään asiat heidän näkökulmastaan ja ymmärrät miksi he tekevät niin, vaikka itse et sitä tekisikään. Kaikkea ei myöskään tarvitse hyväksyä: jos jollakulla ei ole rationaalisia perusteita omalle toiminnalleen niin ei sitä tarvitsekaan hyväksyä. Liberaalius ei ole sitä että hyväksytään kaikki purematta. On ensin selvitettävä millä se perustellaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä772261Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1351455- 1331452
- 1501156
- 108993
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten371919Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82764Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55714Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67684Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50683