Riikka Juvonen ja Wille Riekkinen ovat yhdessä laatineet kirjan Sinetiksi
sydämeesi (Tammi 2002). Riikka Juvonen on kirjailija ja taiteilija;
Riekkinen taas Kuopion piispa.
sydämeesi (Tammi 2002). Riikka Juvonen on kirjailija ja taiteilija;
Riekkinen taas Kuopion piispa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Molemmat kirjoittajat pitäytyvät liberaaliteologiaan, jonka mukaan Raamattu
on ihmisten kirjoittama inhimillinen kirja. Tältä pohjalta nousee Raamattua
halveksuva asenne ja siihen liittyvä mielivaltainen tulkinta. Aivan
tietämättömiä molemmatkin kirjoittajat tuntuvat olevan Raamatun lopussa
olevasta tekstin muuttamiskiellosta, jossa tähän toimeen ryhtyviä uhataan
ankarin rangaistuksin:
"Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku
panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset,
jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian
kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän
puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu" (Ilm.22:18-19).
Ensivaikutelma monella saattaa olla, että vihdoinkin on kirkko laskeutunut
tavallisen, heikon ihmisen tasolle. Vihdoinkin kirkko on luopunut tuosta
oudosta kaanaan kielestä ja suostuu puhumaan tavallisen ihmisen ymmärtämää
kieltä. Totta on, että kirja on tässä mielessä populistinen kirja.
Toisaalta yhtä voimakkaana voi tulla ajatus: seksiä, seksiä, seksiä; eikö
kirkollakaan ole enää muuta annettavaa? Kirkkohan on lähtenyt ulvomaan
yhdessä muiden susien kanssa!
Kirjaan on etsitty Raamatun räikeimmät seksikohtaukset ja
avioliittohurjastelut. Näitä kohtauksia on vielä täydennetty vilkkaalla (ja
likaisellakin) mielikuvituksella. Edelleen vaikutusta on tehostettu
voimakasvärisillä seksikkäillä kuvilla, jotka lähentelevät pornografiaa.
Nähdäkseni kirjalla on kaksi selkeää tavoitetta. Ensimmäiseksi Riekkinen
tahtoo tuoda esille liberaaliteologista linjaansa, joka on pähkinänkuoressa
hän kirjassaan Pieni kirja Jeesuksesta. Liberaaliteologina Riekkinen haluaa
todistaa Raamatun inhimillisyyttä. Raamattu on vain ihmisen kirjoittama
tavallinen kirja. Tässä hän yhtyy Raamatunkäännöskomitean sihteeriin Aarne
Toivaseen: "Minulle on tullut se vakaumus, että olisi kirkolle ja
kristittyjen elämälle erittäin suuri voitto se, jos Raamattu nähtäisiin
täysin maallisena ja täysin historiallisena kirjana."
Riekkinen jatkaa samaa linjaa: "Vanha testamentti on miesten kirjoittama kirja miesten
hallitsemasta yhteiskunnasta" (s.10).
- Kuinka tähtitieteellisen kaukana tästä onkaan Kristinopin määritelmä Raamatusta:
"Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jonka pyhät Jumalan ihmiset ovat kirjoittaneet
Pyhän Hengen vaikutuksesta."
Toinen kirjan tavoite liittyy aikamme jumalattomuuskulttuurin vanhurskauttamiseen.
Kun aviopuolison vaihto on tullut yhä suositummaksi (myös kirkonmiesten piirissä),
halutaan hakea tälle käytännölle Raamatun siunaus. Kansa kerjää kansankirkolta
balsamia moniin haavoihinsa. Tämä kirja on kirjoitettu balsamiksi nimenomaan
seksuaalielämän haavoihin. Mikä olisikaan tehokkaampaa lohdutusta, kuin itse
piispan vakuutus siitä, että elämänne kaikessa saastaisuudessaan ei ole sen
kummallisempaa kuin Raamatunkaan ihmisten elämä!
Tämähän ei onnistu UT:n avulla, mutta VT on tässä erinomainen väline - ja
onhan sekin Raamattua! Tässä ei tarvita parannusta ei uudestisyntymistä -
kelpaat sellaisenaan!
Skitsofreniaa
On hieman ristiriitaista, että Riekkinen uskollisena teologialleen
käsittelee Raamatun alkukertomuksia myyttisinä, mutta kuitenkin haluaa
tehdä niistä lohdutuksen, tuen ja esikuvan aikamme ihmisen
käyttäytymiselle. Tässä Riekkinen osoittaa merkillistä skitsofreniaa;
kumartaa samanaikaisesti liberaaliteologiaan ja fundamentalisteja.
Puhumalla myyteistä, hän on liberaaliteologi, mutta ottamalla ja
hyväksymällä nämä myytit esikuviksi, hän on fundamentalisti! Vai onko
kysymys siitä, että nämä Raamatun alkukertomukset kelpaavat Riekkiselle
opetukseksi siinä missä kansansadutkin?
Raamatusta löytää mitä sieltä etsii
Raamattu on paksu kirja. Se on jopa kokonainen kirjasto (66 kirjaa). Sieltä
löytää, mitä sieltä kukin etsii. Sieltä löytää luonnontieteellisiä,
maantieteellisiä ja historiallisia tietoja sekä ihanaa runoutta, mutta
sieltä löytää myös "siveettömiä kertomuksia", kuten Juvonen/Riekkinen
-kirja osoittaa. Mutta onko tällöin etsitty oikein. Eikö meidän tulisi
etsiä Raamatusta Kristuksen kasvoja? Luther nimittää Raamattua
"Kristus-albumiksi". Jos ja kun siellä tuodaan ihmisen seksuaaliset
harharetket peittelemättä esille, se kertoo, kuinka kipeästi ihmiskunta
tarvitsee Vapahtajaa, kaiken uudeksi tekijää. Raamattu kuvaa ihmiskunnan
turmelusta juuri siksi, että käsittäisimme Vapahtajan merkityksen.
Kardinaalivirhe
Kirjan varsinainen perustava virhe on siinä, että suunnilleen koko ajan
liikutaan VT:n maaperällä. Sieltä otetuilla esikuvilla pyritään
todistamaan, että elämä silloin ei ollut kummempaa kuin tänäänkään. Meille
on kuitenkin UT annettu varsinaiseksi esimerkiksi. UT toi Jeesuksen
ihmiselämän keskustaan; silloin muuttui kaikki aina seksielämää myöten.
Tästä kertovat sekä evankeliumit että apostolien kirjeet. Uuden liiton
ihmisten ei ole lupa palata VT:n hämäryyteen, vaan meidän tulee vaeltaa
UT:n "valon lapsina".
Riikka Juvonen tunnustaa avoimesti Esipuheessa toimineensa tämän harhan
pohjalta: "Raamatun ihmiset rakastivat aivan kuten mekin...Kun kirjoitin
tarinat Aabrahamista ja Saarasta, Jaakobista ja Raakelista, kuningas
Daavidista ja kauniista Batsebasta, vaatimattomasta Paltista, petollisesta
Delilasta tai nöyryytetystä Hooseasta, kirjoitin myös meistä, tämän ajan
ihmisistä."
Ilmoitus kehityksen alainen
Koko Raamattu on Jumalan ilmoitusta, kuitenkin siten, että tämä ilmoitus on
kehityksen alainen. VT:ssa sallitaan sellaista, joka UT:n valossa on
selvästi tuomittavaa. Tämä koskee esim. moniavioisuutta. On outoa, että
otetaan esille VT:n härskeimmät eroottiset kohtaukset ja syrjähypyt. Näillä
sitten hekumoidaan. Tämä on vanhatestamentillista meininkiä, joka ei sovi
lainkaan uuden liiton kansalle.
Evankeliumeissa ja apostolien kirjeissä on tarkat ohjeet seurustelusta ja
avioliitosta. Onko niin, että nyt haetaan vahvistusta ja puoltoa aikamme
moniavioisuudelle vetoamalla VT:n käytäntöön?
Vanhan ihmisen etiikkaa
Alussa ihmisen rakkaus toiseen oli vilpitöntä, aitoa jumalallista, mutta
syntiinlankeemus turmeli ihmisen täysin - myös hänen rakkautensa. UT
osoittaa, millaista on oikea rakkaus. Se tahtoo viedä tässäkin asiassa
"alkulähteille". "Jumala on rakkaus", 1 Joh.4:8. Jumalan rakkaus on ainut
todellinen ja aito rakkaus. Tämän rakkauden analyysi on meillä 1 Kor.13; ja
tällä me saamme testata omankin rakkautemme aitoutta.
Juvonen/Riekkinen jättävät huomioimatta uskovan uuden elämän, josta on
kaukana mainitut VT:n rakkausseikkailut. UT:n, uuden liiton ja uuden elämän
huomioiminen olisivat tehneet tästä kirjasta aivan toisenlaisen. Nyt kirja
huokuu moraalittomuutta ja saastaisuutta. Uustestamentillisena se olisi
henkinyt puhtautta ja pyhyyttä. Vaikka se tuntuukin vaikealta, mutta se on
sanottava, että tämä kirja näennäisestä raamatullisuudestaan huolimatta on
saastainen kirja ja kuuluu aikamme törkykirjojen joukkoon, samaan sarjaan
kuin Hannu Salaman Juhannustanssit.
Armo irstaudeksi
Tässä kirjassa on tapahtunut se, mistä Raamattu kertoo:
"Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on
kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän
Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja
Herramme, Jeesuksen Kristuksen" (Juuda 4).
Suosittelisin kirjoittajille siirtymistä helluntain jälkeiseen aikaan,
jossa Pyhä Henki muuttaa ihmisen elämän - myös rakkauselämän!
Seksi myy
Kun miettii, miksi kirkon taholta tällainen eroottinen julkaisu, joutuu
pohdiskelemaan, ovatko kirkon omat eväät niin vähissä, ettei niillä enää
voi herättää suomalaisten mielenkiintoa? Kirkko lähtee yhteiskunnan kansa
samoille markkinoille. Kirkko haluaa valaa omaa öljyään vellovan
seksikeskustelun laineille.
WILLE RIEKKINEN
Riekkisellä on liberaaliteologinen lähtökohta: vain osa Raamatusta on
Jumalan sanaa. Osa siitä on taruja ja legendoja. Riekkiseen voidaan
soveltaa Laestadiuksen sanontaa:
"Järki on filosofin pääkopassa jumalallinen tiedon lähde, josta tämän
maailman viisas voi ammentaa totuutta samalla erehtymättömyydellä
kuin yksinkertainen Raamatusta."
Esiymmärrys ratkaisee
Koska Raamatun alkukertomukset ovat Riekkisen mielestä myyttisiä, ne jotka
laittavat nämä luvut uskonkappaleiden perustukseksi, tekevät virheen. Syynä
harhautumiseen Riekkinen näkee esiymmärryksen.
-Tosiaan esiymmärrysratkaisee suhtautumisen näihin asioihin. Oikea
esiymmärrys kuitenkin saadaan uskoon tulon yhteydessä. Tätä ennen
ihmiselle ei ole edellytyksiä ymmärtää oikein Raamattua. Luonnolliselle
ihmiselle Raamattu on hullutusta, 1 Kor.2:14.
Onko Riekkiselle jotakin huomauttamista Jeesuksen ja apostolien
esiymmärryksen suhteen? He eivät kuitenkaan pitäneet Raamatun
alkukertomuksia myyttisinä, Apt.24:14.
Kumpi luotiin ensin?
Perinteisen tulkinnan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta Riekkinen hylkää
selkeästi asettaa röyhkeästi tilalle omansa syvällä rintaäänellä. Riekkinen
kumoaa paavillisella oikeudella Raamatun luomisjärjestyksen.
"Vasta sitten, kun Jumala loi naisen, alkukertomuksissa aletaan puhua
erikseen myös miehestä" (16).
- Paavali oli jälleen luomisjärjestyksestä eri mieltä: "Sillä Aadam luotiin ensin,
sitten Eeva", 1 Tim.2:13.
Alamaisuus
Alamaisuus ei Riekkisen mukaan tullut luomisessa, vaan vasta
syntiinlankeemuksessa: "Tämän synnin seurauksena mies alkaa käyttää
valtaansa naista kohtaan" (17).
- Jälleen Riekkinen röyhkeästi väärentää Raamatun tekstin: "Mutta Aadamille
ei löytynyt APUA, joka olisi hänelle sopinut" (1 Moos.2:20).
Tarina
"Jahvistin kertomus Abramista ja Saraista Egyptissä (1.Moos.12) on
tyypillinen vanhanaikainen tarina, jossa sadunomaiset tapahtumat esitetään
iskevästi ja vapautuneesti" (23). "Ns. Elohisti-lähteen kertomuksesta
Aabrahamista ja Saarasta Gerarissa (1.Moos.20)...Koko tarina on muotoiltu
taitavasti uuteen uskoon" (23).
Saarako oli "Aabrahamin pää"?
"Tämä ei tosin Aabrahamia miellyttänyt, mutta minkäs hän Saaralleen mahtoi"
(31).
- Raamattu kirjoittaa, että Aabraham totteli tässä Jumalaa: "Mutta
Jumala sanoi Aabrahamille: ´Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi
tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä ainoastaan
Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset" (1 Moos.21:12).
Myös UT kertoo Saaran alamaisuudesta: "Sillä näin myös muinoin pyhät
vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat
miehillensä alamaiset;niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen
häntä herraksi" (1 Moos.3:5-6).
Viihdytyskertomus
Riekkinen: "itse kertomus (1 Moos.30:14-24) muodoltaan on epäilemättä
taitavasti laadittu myös viihdyttämään itämaiseen tapaan" (48).
Novelleita, tarinoita
Riekkinen: "Patriarkka Iisakin ja hänen mielitiettynsä Rebekan tarina on
kerrottu luvussa 1.Moos.24. Kertomus on värikkäänä sanataiturina tunnetun
Jahvistin käsialaa. Hänen ´novellinsa` alkaa..." (70). "kansanomaiset
sankaritarut" (Simson ja Delila) 71.
"Järkyttävä, todennäköisesti kahdesta hyvin vanhasta rinnakkaisesta
kertomuksesta yhteen punottu tarina Dinan raiskauksesta ja Sikemin
kaupungin hävityksestä "(1.Moos.34) 100.
"asetelma on antiikin kirjallisuudesta tuttu: kuningas lupaa tyttärensä
puolisoksi sankarille, mutta tämän on sitä ennen tehtävä joku mahdottomalta
tuntuva tehtävä" (Daavid ja Saulin tytär Mikal) 121.
Kohtuuton, keksitty
"Jumala rankaisi Mikalia siitä, että tämä oli turhaan arvostellut
kuningasta. Rangaistus tuntuu kohtuuttomalta ja keksityltä: Mikal ei koko
elinaikanaan saanut lapsia" (121).
- Näin piispa Riekkinen asettuu julkeasti sekä Raamatun että Jumalankin
tuomariksi!
(RIIKKA JUVONEN)
(Juvonen taitaa kuulua tähän kohtaan)
Taiteilijan vapaudesta (VH)
Taiteilijoilla on tunnetusti oma vapautensa aiheiden käsittelyssä, mutta
Raamattua ei kuitenkaan voi pitää parhaana mahdollisena taiteilijoiden
mielikuvituksen temmellyskenttänä. Ennenkuin taiteilija tähän ryhtyy, hänen
tulisi lukea Raamattu aina Ilmestyskirjan loppulukuun saakka, jossa
ankarasti kielletään Raamattuun mitään lisäämästä tai siitä mitään
ottamasta, Ilm.22:18-19.
Juvosen omaa tekstiä
"Mutta poikaansa Saara ei halunnut Jumalalle antaa. ´Ei, ei minun
Iisakiani!` nainen huusi...Aabraham käski palvelijansa raahata hänet pois
ja köyttää kiinni" (30).
-Juvonen on keksinyt tekstin "omasta päästään"! Näin ei saisi Raamatun
tekstiä riepotella.
"Sen jälkeen kun Aabraham oli riistänyt Iisakin äidiltään todistaakseen
omaa uskoaan, Saaran elämä oli kivuloista" (34).
- Juvonen tulkitsee aivan väärin Aabrahamin vaikuttimet poikansa Iisakin
uhraamisessa. "Mutta Aabraham ei päässyt irti yksisilmäisestä uskostaan" (34).
- Aivan mauttomia ja perusteettomia päätelmiä. Kun Raamattu ylistää
kaikkialla Aabrahamin uskoa, jopa tehden hänet "uskon isäksi", Riikka
Juvonen leimaa sen "yksisilmäiseksi" (Room.4; Gal.3:5-18; Hebr.11:8-19).
"Anna sen, joka sopii Iisakille vaimoksi tarjota vettä minun kameleilleni"
(36).
- Juvonen jättää ensimmäisen merkin pois: ´Kallista tännevesiastiaasi juodakseni`
ja joka vastaa: `Juo, minä juotan kamelisikin`. Juvonen edelleen syrjäyttää
Raamatun tekstin: "jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille".
"Eläimet näyttivät luottavan tyttöön. Aabrahamin palvelijasta se oli hyvä
merkki" (37).
- Jälleen Juvosen mielikuvitus laukkaa.
"Mooses oli pienokaisena viettänyt päivän yksinään kaislikossa ja huutanut
äänensä pilalle" (76).
- Mistä Juvonen tämän on saanut selville?
Joosef-kertomus on aistillisesta kiihottava, suuresti liioiteltu.
"Potifarin vaimo oli pyörtyä kun mies kulki ohi. Nainen halusi upottaa
kyntensä Joosefin lihaan, vetää miehen päällensä ja hukkua sähisten nuoreen
syliin...Potifarin vaimo ei hillinnyt enää itseään. Hän tarrasi Joosefin
lannetta kiertävään kankaaseen ja painoi kuuman suunsa orjan nivusiin"
(108).
-Tässä on taas Pyhä Kirja vedetty oman likaisen mielikuvituksen
lokaan. Raamatun tekstiin pitäisi suhtautua pyhällä kunnioituksella!
RAKKAUS RAAMATUSSA
Raamatussa tuodaan esille kolmenlaista rakkautta.
Eros, intohimoinen sukupuolten välinen rakkaus.
Filia, taipumuksesta ja sympatiasta johtuva rakkaus, huolehtiva
ystävyyteen, sukulaisuuteen jne. perustuva rakkaus.
Agape, vapaasti valitseva, antava rakkaus, joka rakastaa ei sen vuoksi että
se etsii ja löytää kohteestaan jotain rakastettavaa, vaan vapaasti, ilman
perusteita, niinkuin Jumala rakastaa Kristuksessa.
HEIKKO APU
Aikamme seksuaalisuuden suossa tarpovalle kirjasta tuskin on paljon apua.
Vastaavia elämänkohtaloita ja kuvauksia aikamme ihminen on ahminut
kirjallisuudesta, elokuvista ja tv:stä mielin määrin. Herää kysymys: onko
tätä kavalkadia vielä tarpeen täydentää Raamatun kuvauksilla. Eikö Raamattu
näin käytettynä (pirun tulkitsemana) vie entistä syvemmälle erotiikan
pohjattomaan suohon?
HEIKKO APU
Aikamme seksuaalisuuden suossa tarpovalle kirjasta tuskin on paljon apua.
Vastaavia elämänkohtaloita ja kuvauksia aikamme ihminen on ahminut
kirjallisuudesta, elokuvista ja tv:stä mielin määrin. Herää kysymys: onko
tätä kavalkadia vielä tarpeen täydentää Raamatun kuvauksilla. Eikö Raamattu
näin käytettynä (pirun tulkitsemana) vie entistä syvemmälle erotiikan
pohjattomaan suohon?
Lähes ainut UT:n ajatus on kirjan lopussa. Riekkinen antaa siinä Raamatun
kultaisen säännön: "kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää
se heille."
- Hyvä ohje, mutta on huomattava, ettei maailman luterilaisimmassa maassa
ole ohjeista, hyvistäkään pulaa. Tarvittaisiin voimaa, jolla päästäisiin uuteen
elämään. Uudestisyntyminen on ratkaisu siihen kurjuuteen, johon vapaa
seksi on suomen kansan johtanut. Kirjoittajien olisi pitänyt tuoda esille
uuden elämän etiikka UT:n valossa, jotta teoksella olisi ollut rakentavaa merkitystä.
Tätä ei kirjassa tuoda esille. Lukija jätetään neuvottomuuteen - näinhän ne ovat
Raamatunkin ihmiset eläneet! Vaikka kirjan asiat nostetaankin Raamatusta, kirjaa ei
voida pitää kristillisenä. Jos ja kun kirjaa kaupitellaan kirkon seksioppaana,
ei voitane muuta sanoa kuin - pieleen meni!
(Väinö Hottin tekstiä, ilmeisesti kaikki edellä.)