Olo on surullinen, nytkö tajuun, että sitä se taas on. Menisköhän se ohi, kun valoa tulee lisää, koska jaksaisi ylipäätänsä tehdä jotain, siivota tavaroita pois ympäriltä, koska olin iloinen, että mulla on ihana lapsi ja avopuoliso, etten vain olisi aina ärtynyt kun multa kysytään jotain, halutaan, jopa vaaditaan, haluaisin vain olla... Herkut kyllä maistuu ja näkyy.
Olen ollut masentunut aiemminkin, silloin söin lääkkeitä jonkun aikaan, nukuin huonosti, muistioireita, sain keskusteluapua, töissä työkaverin kanssa ongelmia.
Nyt on eri työkaverin kanssa ongelmia, (entinen jo eläkkeellä) samoja oireita, vai kumpi johtuu kummasta.
Tosin, en tiedä kuinka solmussa, kysyin ja kiellettiin koko asia, silti vaistoan, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta se kriittisyys itseään kohtaan, mä en saa ketään suututtaa, mun täytyy olla se joustava töissä, että kaikki sujuu,ettei tuu riitoja, eripuraa asioista.
Se on tavallaan henkireikä, että siellä jaksaa luovia muutaman muun työkaverin kanssa myös päivät joista toinen on todella itsekäs, esimiehen lellikki.
Tää juttu pisti pohtimaan, että olenko mä nyt The masennuksen kourissa, vai kaamosmasiksen, kun ei ole valosta tietoa, kumma kyllä, unettomuudesta en kärsi, nukahdan kun pään tyynyyn laitan, naps, kuin nappia painais, sanoo mies, enkä herää erityisemmin aikasin ja jäisin hereille pohtimaan asioita.
Ylöskin pääsen ilman että täytyisi ponnistella.
Mutta, se oma arvostus, heikko itsetunto, mielialan vaihtelut, en saa katki millään herkuttelua, mut ruokaa en kyl söis, vältän vapaa-ajalla tekemistä, menojen sopimista, ennen olen ollut oikein kyläluuta.
Velkojen maksuun meni suunnaton määrä rahaa kuukaudessa, haaveilin sen saavani hallintaan, ja siihen menisi kohtuullisemmin rahaa, no sain sen jo monta kuukautta sitten, ei tunnu miltään, vaikka palkkaakin sain vähän lisää
Haluaisin olla puuhakas, pitää kotia siistinä, liikkuakkin, sanoa lapselleni, että mennään tekemään jotain kivaa.
Kuukausi sitten suunnittelin vielä hankkiutuvani eroon kaikesta ylimääräisestä tavarasta, mutta aloitus juttuun on tuntunutkin ylivoimaiselta, ja olen ollut viimevuonna tähän aikaan puuhakkaampi, tai en ainakaan kokenut olotilaa kamalaksi, negaksi.
No näitä mä pohdin tänä iltana, ja jos lähestyisi työkaveria jollain viestin tapaisella, on ihan kamalaa et oon suututtanut jonkun, niin et en tiedä ees mistä, miten....
Olen ollut masentunut aiemminkin, silloin söin lääkkeitä jonkun aikaan, nukuin huonosti, muistioireita, sain keskusteluapua, töissä työkaverin kanssa ongelmia.
Nyt on eri työkaverin kanssa ongelmia, (entinen jo eläkkeellä) samoja oireita, vai kumpi johtuu kummasta.
Tosin, en tiedä kuinka solmussa, kysyin ja kiellettiin koko asia, silti vaistoan, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta se kriittisyys itseään kohtaan, mä en saa ketään suututtaa, mun täytyy olla se joustava töissä, että kaikki sujuu,ettei tuu riitoja, eripuraa asioista.
Se on tavallaan henkireikä, että siellä jaksaa luovia muutaman muun työkaverin kanssa myös päivät joista toinen on todella itsekäs, esimiehen lellikki.
Tää juttu pisti pohtimaan, että olenko mä nyt The masennuksen kourissa, vai kaamosmasiksen, kun ei ole valosta tietoa, kumma kyllä, unettomuudesta en kärsi, nukahdan kun pään tyynyyn laitan, naps, kuin nappia painais, sanoo mies, enkä herää erityisemmin aikasin ja jäisin hereille pohtimaan asioita.
Ylöskin pääsen ilman että täytyisi ponnistella.
Mutta, se oma arvostus, heikko itsetunto, mielialan vaihtelut, en saa katki millään herkuttelua, mut ruokaa en kyl söis, vältän vapaa-ajalla tekemistä, menojen sopimista, ennen olen ollut oikein kyläluuta.
Velkojen maksuun meni suunnaton määrä rahaa kuukaudessa, haaveilin sen saavani hallintaan, ja siihen menisi kohtuullisemmin rahaa, no sain sen jo monta kuukautta sitten, ei tunnu miltään, vaikka palkkaakin sain vähän lisää
Haluaisin olla puuhakas, pitää kotia siistinä, liikkuakkin, sanoa lapselleni, että mennään tekemään jotain kivaa.
Kuukausi sitten suunnittelin vielä hankkiutuvani eroon kaikesta ylimääräisestä tavarasta, mutta aloitus juttuun on tuntunutkin ylivoimaiselta, ja olen ollut viimevuonna tähän aikaan puuhakkaampi, tai en ainakaan kokenut olotilaa kamalaksi, negaksi.
No näitä mä pohdin tänä iltana, ja jos lähestyisi työkaveria jollain viestin tapaisella, on ihan kamalaa et oon suututtanut jonkun, niin et en tiedä ees mistä, miten....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.