Suomen kielipolitiikan erityispiirteeksi nousi 1800-luvulta lähtien maan suomen ja ruotsin kielten virallinen asema ja voimasuhteet, jota usein nimitetään myös kielikysymykseksi. Erityisesti Suomen itsenäisyyden alkuaikoina ruotsin ja suomen asemasta käytiin kiihkeää poliittista kamppailua. Vuoden 1919 hallitusmuodon 14 §, johon nykyinen kahden kansalliskielen malli perustuu, aiheutti syntyvaiheessaan paljon kiistaa, ja se sisältyikin lopullisessa muodossaan vasta neljänteen hallituksen eduskunnalle antamaan esitykseen. Kielipolitiikka pysyi kiistanalaisena, kunnes sotien jälkeiseen on saavutettu nykyinen tasapaino.
Kielikysymys!
14. pykälä
1267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ruotsin vallan aikana aatelisto ja iso osa ainakin varakkaammasta porvaristosta puhui ruotsia äidinkielenään. Aateliin tai valtaporvaristoon nousseet suomenkieliset ruotsinkielistyivät nopeasti. Enemmistö Suomen ruotsinkielisistä asukkaista kuului silti talonpoikaissäätyyn. Suomenkieliset talonpojat esittivät valtiopäivillä usein pyyntöjä tulkki- ja kääntämispalveluista sekä suomen kielen huomioon ottamisesta valtion virkoja täytettäessä. Käytännön vaikutusta näillä pyynnöillä ei juuri ollut.
Historian kertomaa:
1598. Suomalaisten tyhjiin valunut sotaretki kuningas Sigismundin avuksi Uplantiin ja Tukholmaan. Uplanti tyhjenee kauhun vallatessa asukkaat.
1599. Kaarle herttua valloittaa Suomen. Ruotsalaiset lyövät elokuussa suomalaisten sotajoukon Marttilassa. Lukuisa määrä suomalaisia aatelisia mestataan, piispa pannaan vankeuteen ja papistolle määrätään suuret sakot. Tämän jälkeen Suomea aletaan määrätietoisesti ruotsalaistaa.
1599. Suomen aateli taisteli Kaarle herttuaa vastaan tämän kiistassa Sigismundin kanssa Ruotsin kruunusta, mutta 24.8. Kaarle herttua nousi maihin Sauvossa. (29.8.) Kaarle herttua voitti Marttilassa Axel Kurjen johtamat suomalaiset joukot. (6.9., 27.9. ja 10.11.) Kaarle herttua mestautti johtavia suomalaisia aatelisia sekä joukon aatelittomia upseereita, osin vastoin antautumisehtoja.
1599-1600. Nuijasodassa ja sen jälkeisissä tapahtumissa Suomi menetti ensin talonpoikien parhaimmiston sekä sen jälkeen aatelistonsa ydinosan. Suomen asioiden “itsenäinen” hoito väheni ja suomenkieltä osaavan aatelin vaikutus valtakunnan asioiden hoitoon heikkeni. Nuijasotaa voidaankin pitää Suomen lopullisena “haltuunottona” Ruotsin toimesta. Verot ja jatkuvat sotaväenotot alkoivat rasittaa suomalaisia Venäjän vallan aikaan saakka. Kaarle herttua alkoi käyttää kuninkaan (Kaarle IX) titteliä 1604.
1600. Kuninkaan (Sigismundin) puolella taistelleet Suomen aateliset tuomittiin menettämään läänityksensä ja kolmanneksen perintötiloistaan, papit menettämään virkansa ja muut maksamaan sakkoa kolmanneksen omaisuudestaan. Niitä pappeja, jotka eivät olleet aktiivisesti kannattaneet säätyään sakotettiin 5 taalaria kutakin seurakuntansa 10 talonpoikaa kohti. Linnaleiri julistettiin päättyneeksi ja vanhat verojäämät anteeksi annetuiksi.
Akateeminen Karjala Seura ajoi voimakkaasti kielipolitiikan suomalaistamista. Mutta sota lopetti AKS:n ja sen mukana kielipolittikan järkevöittämisen.
Eikö olekin kuvaavaa, että aina kun Suomi häviää, niin surut voittavat!?
Aloittaja: "Kielipolitiikka pysyi kiistanalaisena, kunnes sotien jälkeiseen on saavutettu nykyinen tasapaino. "
Mitä ihmettä? Ei ole saavutettu mitään tasapainoa. Pakkoruotsituslait ovat jatkuvasti kiristyneet sotien jälkeen!
Tuli pakkoruotsi kaikille koulutustasoille. Tuli jatkuvasti kuntien kaksikielisyysminimirajan nostamisia sitä mukaa kun ruotsalaiset ovat vähentyneet. Tuli Lipposen uusi kielilaki, jossa avattiin talouselämän ja kunnallisten hankintojen takaovet ruotsalaisille yrityksille. Tuli pakkoruotsin aikaistaminen. Tuli lisää tunteja pakkoruotsin opetukseen. Tuli uudet kuntaliitoslait joiden mukaan kaikista liittyvistä kunnista tulee kaksikielisiä, jos yksikin jo on kakskielinen. Ja vieläpä siten, että paluuta yksikielisyyteen ei enää ole millään perustella! Ym. Etc. Jne. Osv. Usw.
Tasapaino on nykytilanteesta hyvin kaukana.
Kielipolitiikka on kiistanalaisempi kuin koskaan ennen.
Se on tämä hurrivajakkien logiikka. Hähhäääääääääääääääääääääääääääääää.
Kyllä totuus on, että Suomen kielipolitiikka on maailman epätasapainoisinta!
Vai miksi mikään muu maa maailmassa ei omaa samanlaista täysin kohtuutonta kielipolitiikkaa?
Ruotsalaisuuden ruma historia
Pakkoruotsilla on ruma historiallinen tausta ja sivistystä haittaava tarkoitus. Ruotsinkieliset ovat historiallisesti määränneet mitä suomalainen saa oppia. Pakkoruotsi ei ole poikkeus tässä. Pakkoruotsilla yritetään pitää suomenkieliset toisen luokan kansalaisina.
Ruotsinkieliset tahot ovat aina vastustaneet suomalaisen kansanosan sivistyksen lisääntymistä. Mitä enemmän on alistettuja duunareita sitä enemmän etuja ja taloudellista hyötyä siitä riittää heille. Koulutettua kansaa on vaikeampi manipuloida eliitin tarpeiden mukaisesti.
Pakkoruotsi on suora jatkumo ruotsalaisuuden historian rumuudelle. Ruotsinkieliset tahot jarruttivat suomen kielen ottamista viralliseksi kieleksi ja opetuskieleksi kaikissa vaiheissa.
Ruotsinkieliset eivät rakenna enää piikkilankaesteitä suomenkielisten lasten koulujen ympärille mutta pakkoruotsilla he ovat rakentaneet sivistyksellisen piikkilankaesteen kaikille suomenkielisille.
Pieni lista ruotsalaisuuden rumasta historiasta.
Agricola joutui odottamaan 4 vuotta painolupaa että sai Uuden Testamentin painettua. Kesti sata vuotta että löytyi rahat Raamatun kääntämiseen kokonaisuudessaan.
Vuoteen 1860 asti onnistuivat ruotsinkieliset tahot estämään suomenkielisen kirjallisuuden painamisen, ja siten kirjallisuuden ja lukutaidon kehittymisen suomenkielisten joukossa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850)
Mikkeliin anottiin koulua suomenkielisille mutta saatiin ruotsinkielinen koulu v. 1873, vaikka alueella ei ollut tarvetta ruotsinkieliselle koululle.
Vuonna 1908 Espoossa suomenkielinen koulu saarrettiin piikkilangalla että lapset eivät pääsisi kouluun.
Helsingin yliopisto suomalaistettiin vasta hivenen ennen Talvisotaa 1937, vaikka suurin osa opiskelijoista oli ollut suomenkielisiä jo pitkään.
Nykyinen pakkoruotsi tuli peruskoulu-uudistuksessa yli neljäkymmentä vuotta sitten.
Uusin piikkilanka-aita on Rassenburgin (Raasepori) pakkoruotsin aloittaminen jo ensimmäisellä luokalla kaikille suomalaisille lapsille vaikka suurin osa halusi englantia ensimmäiseksi.
Voisi kuvitella, että tähän kielipoliittiseen keskusteluun osallistuu vain nk. älykkäämpi väestönosa. Kaikki tämä Pas...n jauhanta on käsittämätöntä syvässä lamassa rypevän Suomen nk. politiikassa. Jos itä Suomessa on tarvetta elinkeinoelämän pyörittämiseksi opiskella venäjää niin siitä vaan ja vielä mahdollisimman nopeasti joko ruotsinkielen rinnalla tai ilman. Missä tämän väestömäärällisesti kääpiövaltion ajatusmaailma pyörii... Ilmeisesti kivikaudella tai jossain Kustaa 2.. Aadolfin ajoissa. Vaikea kuvitella, että nykyisten päättäjien toimesta Suomea saadaan mihinkään nousuun jos on tarviskaan... Oikein hyvää vaalien alusaikaa. JK
Kaikki nuo turhat kielikokeilutkin ovat sontaa, jolla vain yritetään hidastaa ainoaa järkevää ratkaisua eli kielivapautta, joka vallitsee muissakin demokraattisissa maissa.
"JukkKui"
Olet syvästi ja totaalisesti väärässä. Oletteko huomanneet että surujen mielestä on aina "väärä" aika kielipolitiikan korjaamiseen. Jos tilanne menee uhkaavaksi eli ruotsin asema kyseenalaistetaan, syntyy aina sopivasti jokin kriisi, näin tälläkin kertaa. Surut jotka dominoivat Suomen talouselämää säikähtivät persujen nousua ja päättivät ennemmin tuhota koko Suomen taloudellisen perustan, kuin luopua kielellisistä etuoikeuksista. Myöskin Ukrainan kriisiä käytetään härskisti hyväksi kielipolitiikassa ( lähentyminen ja yhteistyö Ruotsin kanssa käydään tietysti ruotsiksi, ainakin Haglundin mielestä).
yhteisö joka ei tiedä tai arvosta omaa historiaansa on tuhon oma. Vaikena aikoina juuri sivistys on tärkein asia, koska se antaa sen sisäisen voiman ja tahdon jolla vaikeudet voitetaan. Maailmassa pärjäävät parhaiten maat, joiden ylä ja alaluokka katsovat kuuluvansa samaan "kansaan" ja jotka jakavat saman ylpeyden omasta maastaan ja työskentelevät yhdessä sen hyväksi. Jos korkeimmaksi päämääräksi otetaan vain taloudellisen hyödyn maksimointi, koko yhteisö hajoaa muutamassa sukupolvessa. Pohjois-Eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa on talous ollut 1800 l. Lopulta saakka vain keino saavuttaa jotain korkeampaa, tärkeämpää kuin raha ja materia.
Suomi on ikävä kyllä sairas. Sairauden pohjimmainen syy - se kivi kengässä, on se että suomenkielistä ihmistä ei ole arvostettu niiden taholta kenellä valta oli ja on, eli ruotsinkielisillä.
Siksi pakkoruotsin ja Suomen valtion kaksikielisyyden on loputtava, samoin ulkomaalaisten rikollisten hyysääminen. Näillä opeilla Suomen talouskin suorastaan räjähtää kasvuun ( imago turvallisena valkoisena valtiona on valtava etu!). Se että kansa kyttää vihaisena toisiaan ja työnantajat haaveilevat orjatyövoiman tuomisesta Itä ja Etelä-Aasiasta vain nopeuttaa Suomen tuhoa.
Hyvä kirjoitus.
Tuon kaiken kun edes 30 % väestöstä todella ymmärtäisi, voisi muutoksen aika koittaa. On vain niin paljon, jotka haluavat ummistaa silmänsä ja toivovat parasta. Sitä he saavat toivoa loppu elämänsä, turhaan. Samalla Suomi näivettyy, askel askeleelta olot menevät vain sekasortoisemmiksi. En ihmettelisi, vaikka puhkeaisi jonkinasteinen sisällissota. Arinkin eläin puolustautuu kun se ajetaan nurkkaan.´
JukkKui laskettelee näin: "Jos itä Suomessa on tarvetta elinkeinoelämän pyörittämiseksi opiskella venäjää niin siitä vaan ja vielä mahdollisimman nopeasti joko ruotsinkielen rinnalla tai ilman."
Kiihkeimmin opiskelun nopeuttamista jarruttaa RKP ja hampaat irvessä. Suomi tarvitsee elinkeinoelämänsä pyörittämiseen useita maailmankielilä, muitakin kuin venäjää Itä-Suomessa, Helsingin pääkonttoreissa ja maailmalla toimijoina, mutta riittävästi on tarjolla vain englantia ja ruotsia taitavia. Sen on EK selvästi kertonut, mutta koulutuksesta päättävät eivät ole ymmärtävinään.
Edelleen JukkKui laskettelee näin: "Vaikea kuvitella, että nykyisten päättäjien toimesta Suomea saadaan mihinkään nousuun jos on tarviskaan."
Nykyiset kellokkaat ovat todellakin niin mieltyneitä pakkoruotsiin, etteivät edes taloudellisen hätätilan vallitessa ollenkaan tajua, miten juuri Suomen kaltaisen kääpiövaltion olisi satsattava monipuoliseen kielivalikomaan. On aivan tolkutonta, että kaikkien, siis kaikkien viiden miljoonan suomenkielisen pitää opiskella oman pikkukielensä lisäksi vielä toinenkin pikkukieli: ruotsi. Eihän Ruotsikaan ruotsillaan pitkälle pötki. Siellä opiskellaan englantiakin viikkotunneissa mitattuna enemmän kuin Suomessa. Pitäisi olla toisin päin, koska englanti ja ruotsi ovat sukulaiskieliä. Sitten vielä irvistellään suomalaisten englannille.
Koko se aika, energia ja eurot, mitkä tuhlataan kaikkien pakkoruotsiin, olisi ollut vuosikymmenien ajan mahdollista yläasteilla käyttää useiden tarjolla olevien valinnaisten kielten opiskeluun toisena kielenä englannin rinnalla, mutta saksan, ranskan, espanjan ja venäjän luokkia on pyöritetty ja pyöritetään vajaatehoisina kaikkien pakkoruotsin vuoksi.