Olen 16v tyttö. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen että en jaksa enää edes itkeä. Minusta tuntuu että kaikki muut kaverini menee elämissään eteenpäin mutta minä pysyn paikoillani. Minun murheet saattaa kuulostaa pieniltä mut nämä kaikki on mulle raskaita. Pää-asiassa mulla on kaikki hyvin että olen terve ja niin on myös läheiseni. Mutta minulla on mm. todella huono itsetunto ja tunnen itseni niin rumaksi. Tämä ei ole mitää teinien lissuttelua että omg mun naamassa on finni, vaan mulla on oikeesti niin huono olla itseni kanssa että se rajottaa mun elämää. Ja koska mulla on huono olo itseni kanssa sen seurauksena olen todella ilkeä mm. Äidilleni. Mun koulu menee todella huonosti ja lintsaan usein ja kokeita kasaantuu enkä tiedä miten selviän niistä. Mulla on todella huono olla itseni kanssa ja vaikka yritän sitä epätoivoisesti parantaa jokin saan mut aina takasin alas. Mun elämä on yhtä vuoristo rataa mutta en ole oikeastaa koskaan ollut kunnolla onnellinen. Mulla on myös huono omatunto siitä miten kohtelen läheisiäni ja tuotan pelkkää pettymysä.
En jaksa enää edes itkeä.
Surulline
6144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos menisit kouluterveydenhoitajan juttusille.
Mene ihmeessä koulusi kautta ensin terveydenhoitajan, ja sitä kautta psykologin/kuraattorin tms. juttusille. Ja todella toivon, että sinulle tullaan olemaan ymmärtäväisiä ja ystävällisiä. Jos vastassasi on joku v-ttuileva ihminen, niin hae apua muualta (terveyskeskus, kriisikeskus tms.).
Se, että on paha olo kokoajan, ei ole normaalia. Se, että joutuu ajattelemaan, että on taakka muille, ei ole normaalia. Sinä tarvitset ja ansaitset aikuisen ammatti-ihmisen apua, että voisit taas elää sellaista elämää joka ei satu. Sinä olet ansainnut sen.
Jaksamisia, ja kerro mitä sinulle kuuluu. Minä haluaisin tietää.
Kiitos todella paljon vinkistä (:
Voisit myös puhua äidilles reilusti, että kärsit jälkeen päin. että olet ollut ilkeä. Silloin äitikin osaisi ymmärtää sinua paremmin ja ei pahoittaisi mieltään. Samalla oppii myös anteeksipyytämisen ja sopimisen taitoa.
Olen puhunit hänelle siitä ja hän ymmärtää ja antaa anteeksi, mutta jostain syystä vähän ajan kuluttua toistan samat virheet.
Ei paha muutu hetkessä hyväksi sopeutuminen on aina vaikeaa vanhat tottumukset vetävät aina puoleensa koska tutun luo on helppo palata vaikka se olisi pahaa, koska silloin meidän ei tarvitse muutaa käyttäytymis malliamme ja tiedämme mitä vastassa on.