Riistetty isovanhemmuus

No ymmärrät varmaan, että jos teet lastensuojeluilmoituksen vain siksi, ettet tiedä missä mennään tyttäresi perheessä, ilmoitus on aiheeton ja tyttärellä on oikeuskin hakea lähestymiskieltoa, koska aiheettoman ls-ilmoituksen tekeminen on häirintää.

Tyttäresi on aikuinen ihminen ja hänet on (ehkä) laitettu tilanteeseen, jossa hän on joutunut valitsemaan lapsensa isän ja oman äitinsä välillä. Lapsen etu lienee, että hän on valinnut miehesä, eikö niin?

Ilmeisesti sinä et tule toimeen vävysi kanssa? Et kerro oletko yrittänyt tulla toimeen vai oletko heti päättänyt, että vävysi on narsistinen, kun häneen tutustuit.

Me emme voi auttaa, koska meillä on vain sinun kertomuksesi asioiden tilasta. Pitäisi kuulla myös tytärtäsi ja hänen miestään.

Jos tytär perheineen on onnellinen nykyisessä tilanteessaan, niin anna asioiden olla.

Mitä tarkoittaa "lapsi ei saa tavata vanhempaan"

"Paperit tulivat kotiin ja siellä oli minun kirjeitä "todistusaineistona" ja nämä lastensuojelu-paperit, niistä kävi ilmi että lastensuojelu ei ollut millään lailla kiinnittänyt huomiota siihen että lapsi ei saa tavata vanhempaan ja lapsenlapsi ei saa tavata isovanhempia."

Se, että lapsi ei saa tavata isovanhempiaan, ei ole lastensuojelun asia. Jos perheessä on asiat hyvin, ei kukaan VOI määrätä, keitä tavallisia, normaaleja ihmisiä perhe tapailee tai jättää tapaamatta.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että jos tytär haluaa naimisiin mentyään päästä narsistisen ÄITINSÄ vaikutuspiiristä eroon, äiti voisi tehdä tyttärestä kostoksi lastensuojeluilmoituksen. Narsistiahan ei jätetä!
Avaajan perhe ei varmasti koskaan ole ollut ihan tavallinen perhe?

Taas tätä brovopaskaa. Tarinankerrontakussit ovat näemmä taas alkaneet.

Jos aikuinen ottaa etäisyyttä vanhemmistaan niin kyllä siihen on painavat syyt.Onko teillä muita lapsia kuin tyttäresi?Esim,jos toista lasta on aina suosittu ja hemmoteltu tämä ei suosittu katkoo välit vanhempiin mikä kyl on oikeutettua.Lastensuojelululla uhkailu ja käräjät ei ainakaan vie asiaa parempaan päin.Mistä tiedät että vävysi on narsisti?heillä voi olla vaikka kuinka onnellista perhe-elämää ei siihen tarvita isovanhempaa uhkailemaan että mulla on oikeus tavata lastenlasta.Lähestymiskielto oli oikein, anna heidän olla rauhassa.

Ainokainen on tyttäreni ja vaikka monta lasta yritettiin niin yhteen jäi ja nyt hänkin on hylännyt. Miestä en ehtinyt edes kunnolla oppia tuntemaan, kummallisesti alkoi jäädä yhteydenpito tyttäreni puolelta, siinä vaiheessa kun mies tuli kuvioihin. Ei vastannut enää puheluihin ja kun vastasi niin lyhykäiseen puhui, jätin vastaajaviestejä että soita heti takaisin, saattoi soittaa vasta seuraavana päivänä. Ja näin edelleen. Ennen oltiin niin läheisiä, lähes joka päivä soiteltiin. Sitten tuli tämä mies kuvioihin ja kihloihin meno, naimisiin meno, sitten tuli raskaus. Minä en vain käsitä, että mikä minut muutti? Yhtäkkiä ei tytär halunnutkaan pitää yhteyttä. Minä uskon että aviomies on niin omistushaluinen ettei kestänyt sitä että vaimollaan on näin läheiseet suhteet äitiinsä. Ties vaikka väkivallalla uhkaisi tytärtäni! Jotain outoa tässä takana on.

Ja se että lapsi ei saa tavata vanhempiaan, niin sitä tarkoitin että meidän tytärtämme on estetty tapaamasta omia vanhempiaan! Ei se nyt näinkään voi olla ettei mitään yhteyttä enää pidetä. Nyt kun olen itse vanha ja ehkä jossain vaiheessa tarvitsisin apua, niin enää ei edes tytärtä ole tukena.

Jollain laillahan se mies on luonnevikainen kun ei anna vaimonsa olla tekemisissä äitinsä kanssa, tämä on narsismia tai jotain muuta sairasta. Minä en muuta kuin sääli lastani ja lapsenlastani jolta on riistetty oikeus omiin isovanhempiinsa.

Aion olla kyllä yhteydessä vaikka oikeusministeriöön asti jotta tähän asiaan selvyys saadaan. Minua tässä on mustamaalattu, lastensuojelussa minua haukkuivat (tai varmaan mies oli haukkuut ja tyttäreni myötäillyt) ja siellä oikeudessakin minua ei kuunneltu! En kuin murto-osan ehtinyt kertoa kaikista kummallisista käänteistä mitä tässä on vuosien varrella ollut. Kuulemma ei ollut oleellista asian kannalta! No mikä sitten on?

Minä rakastan tytärtäni ja lapsenlastani ja vaikka silmän päästäni heidän puolestaan antaisin mutta kun minun ei anneta olla heidän kanssaan tekemisissä.

t. Mummi

Nimimerkki Mummi täältä jostaki, olen nyt ajatuksella lukenut viestisi ja täytyy sanoa, että aika paljon jää aukkopaikkoja ja tulkinnan varaa. Olen itsekin mummi, kolmelle, ja täytyy sanoa että karvat nousi pystyyn kun luin, että olet tehnyt lastensuojelu-ilmoituksen siinä vaiheessa kun sinulle "ei enää kerrottu asioita". Tämähän on on silkkaa kiusantekoa, jolla voi olla todella ikävät seuraukset perheelle ja lapsenlapsellesi - tätäkö halusit? Lisäksi perättömät ilmoitukset kuormittavat lastensuojelua ihan turhaan.
Toinen ajatus mikä minulla heräsi - oletkohan ollut liian kiinni tyttäressäsi? Kerroit, että hän on ainoa lapsi ja muita ei yrityksestä huolimatta siunaantunut. Oletko kenties pitänyt liiankin tiukkaan otteessasi? Tuo, että ei soiteta takaisin HETI kun jätetään viesti, se on ihan normaalia, ihmiset ovat kiireisiä, perhe-elämä ja työ sekä harrastukset vievät aikaa ja jos olet joka päivä soittanut niin varmastikin se alkaa rasittaa. Itse päätin siinä vaiheessa, kun lapset maailmalle lähtivät, että annan heille omaa tilaa ja rauhaa, etenkin sitten kun perhettä alkoi heille tulla. Se on ihan a ja o, että isovanhemmat eivät liiaksi tunkeudu. Kerran, pari viikossa kummankin tyttäreni kanssa soittelen ja siinä kyllä ehtii tärkeimmät kuulumiset kuulla, varsinkin kun jos jotain tärkeää tapahtuu niin kyllä he siitä heti minulle ilmoittavat. Tuntuu, että sinun on vaikea hyväksyä, että tyttärelläsi on nyt oma elämä, jossa ei olekaan enää äiti prioriteettilistalla numero yksi, vaan mies ja lapsi. Pisti silmään, että puhut aikuisesta, perheen perustaneesta tyttärestäsi "lapsena" siihen sävyyn, että pidätkin häntä lapsena, aikuisen sijaan.

En oikein saanut selvää, millä lailla tyttäresi mies on narsisti. Ainoa asia, minkä olet esittänyt, on se että tyttäresi alkoi pitää vähemmän yhteyttä, kun mies ja perhe tulivat kuvaan mukaan. Eikös se ole ihan normaalia? Että lapsuudenperheen merkitys vähenee kun tulee se oma perhe ja lapset? Sinulla on varmaan ollut aikalailla eri käsitys siitä, mikä on sinun roolisi tyttäresi perheessä. Ehkä tyttäresi on halunnut itsenäistyä ja elää ihan omaa elämäänsä? Jotenkin välittyy kuva hyvin ripustautuvasta ja voimakastahtoisesta äidistä, joka on sotkenut lastensuojelun ja poliisitkin kuvaan mukaan saadakseen asiat haluamalleen mallille. Ymmärrän hyvin, että tyttäresi on halunnut hankkia lähestymiskiellon, jos on lastensuojelu-viranomaiset ja virkavalta jo kuviossa mukana ja arvatenkin on monenlaista kirjettä postipoika sinulta heille kantanut, jos kerran kirjeeet ovat kelvanneet todistusaineistoksikin oikeudessa.

Nyt kannattaisi sinunkin ottaa täysi aikalisä koko asiasta. Kerrot, että motiivisi ovat rakkaus ja kaipaus mutta jotenkin kaikesta tekstistäsi paistaa kiukku ja suoranainen viha ja mustasukkaisuus. Ei mikään ihme, että tytär on halunnut ottaa sinuun etäisyyttä. Eikä niitä lähestymiskieltoja noin vain saa, kyllä siinä pitää olla selkeät perusteet. Ja tyttärellesi on varmaan ollut vihoviimeinen keino mennä oikeuteen asti saadakseen perheelle oman rauhan. Mitäpä jos nyt pysähtyisit miettimään, missä olet itse mennyt vikaan? Sen sijaan, että syytät aviomiestä, varsinkin kun itsekin sanot, ettet edes ole ehtinyt tuntemaan koko miestä.

Ja kuten joku jo tuossa aiemmin hyvin kirjoittikin, niin sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua lapsesi ja lapsenlapsesi elämään. Semmoista lakia ei Suomessa ole. Voit toki kirjoittaa oikeusministeriöön mutta välejä tyttäreesi et saa kuntoon kuin menemällä itseesi ja miettimällä, onko tullut tehtyä virheitä. Ja jos aiot ottaa lähestymiskiellon päättymisen jälkeen yhteyttä, niin suosittelen ihan ensimmäiseksi pyytämään anteeksi ja sitten jättämään pallon tyttärellesi. Joko hän haluaa pitää yhteyttä ja jos ei halua niin sitten asia on vain hyväksyttävä.

Ei taida olla aloittaja ihan täysijärkinen ihminen. Poliisit, lasten suojelut, kaikki valjastettu hänen päämääriään varten. Onneksi oikeuslaitos tajusi pistää stopin tämmöiselle häirinnälle. Aloittaja, mitä sinun miehesi on tästä kaikesta mieltä? Alussa viittasit mieheesi, siis tyttäresi isään ja lapsenlapsen ukkiin. Sen jälkeen on ollut minä minä minä. Olisiko niin, että miehesi on tajunnut pysytellä erossa koko sotkussa, kun kerran hän ei saanut lähestymiskieltoakaan?

Kuinka voit tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos et tiedä perheen elämästä mitään? Ilmoitukseenhan tarvitaan tietoa että lapset ovat vaarassa. Kuinka voit syyttää tyttären miestä tilanteesta, kun et ole päässyt tutustumaan ja keskustelemaan? Kuinka voit tehdä narsistidiagnoosin ilman että lääkäri on tutkinut k.o. henkilön? Kuinka luulet että tällaisten ilmoitusten, syytösten ja väkisin tuppaamisen jälkeen tyttäresi haluaisi olla yhteydessä sinuun? Ainoa mahdollisuus voisi olla että pyytäisit anteeksi ja lupaisit muuttaa tapasi.

Tytär on kärsinyt äidistään niin tarpeeksi, että haluaa suojella oman lapsensa tältä suhteelta.

Eikö nyt kukaan ihminen voinut kertoa aloittajalle, että isovanhemmilla ei ole mitään juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa? Aikuiset ihmiset elävät oman halunsa mukaan, kuten aivan varmasti aloittajakin tekee. Ei ketään voida oikeustoimin pakottaa olemaan yhteydessä johonkin sukulaiseen tai muuhun tuttavaan.

Jos kyseessä on linnatuomion saanut ihminen, voidaan ehkä lapsi ottaa huostaan, jos hänellä ei ole turvallista huoltajaa, mutta eihän siinäkään tapauksessa isovanhemmat tule kysymykseen. Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta.

Jos haluaa pitää keskusteluyhteyden lapseensa, ei todellakaan ole syytä tehdä lastensuojeluilmoitusta lapsenlapsesta. Miten aloittaja voisi ajatella parantavansa perheen suhtautumistapaa tällaisella prosessilla? Nyt on varmaa, että välit on todella poikki.

Luin aloittajan tekstit ja ole siinä käsityksessä, että hän on provoilija, jolla on vilkas mielikuvitus. Miten voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos ei ole mitään tietoja tilanteesta? Kuka maksa oikeuskulut? Tyttären isä ei puutu asiaan, miksei? Eikö häntä ollenkaan huolestuta lapsenlapsen tilanne? Miksei? Tietääkö miehesii asiasta enemmän kuin sinä? Lähestysmiskielto on varmasti perusteltu.

En voi ymmärtää muuten sitä ajatusta, että on oikeus soitella monta kertaa päivässä yhtään kenellekään. Puhelinlinja toisessa päässä olevilla on oma elämänsä, työnsä ja tarpeensa, eivät he ole tyhjiössä vain puhelua odottaen. Jatkuva puhelinyhteys on kiusaamista ja häirintää.

Kylläpä tuli paha mieli - nimittäin tyttäresi puolesta! Itse olen suht tuore pienen tyttölapsen mummi, kaksi nuorimmaista lasta asuvat vielä kotona ja oma äitini on hyvässä voinnissa. Kyllä minäkin totisesti pistäisin välit äitiini poikki jos hän olisi minun perheestäni lastensuojeluun ilmoituksen tehnyt ja ilman syytä. Ja että jos hän miestäni haukkuisi. Ensimmäinen aviomieheni ei ollut ihan kunnollisimmasta päästä, viinaan menevä ja vieraita naisiakin oli, mutta hyvä isä kuitenkin. Ja äitini oli näistä kaikista asioista tietoinen mutta ei alkanut neuvoa, haukkua, syytellä. Sanoi vain, että olet aikuinen ihminen, itse olet valintasi tehnyt ja tarvittaessa valitset toisella tavalla ja että heille kotiin voi aina tulla vähäksi aikaa asumaan jos semmoinen tilanne tulee. Samanlailla olen suhtautunut esikoisen elämään ja kumppaniin. Henk. koht. ajattelen, että voisi valita paremmin ettei tekisi samoja virheitä kun minä tein nuorena mutta minkäs teet, jokaisella on se oma elämä elettävänä, minä en halua neuvoa kuin ainoastaan silloin jos neuvoa kysytään.

Sinä mummi sanot suoraan, ettet edes tunne tätä tyttäresi miestä, ja samalla tulee tekstiä, että mies on narsisti, päihteet kuviossa mukana, hakkaa tytärtäsi... Mistä tiedät? Mikä saa sinut kuvittelemaan näin pahaa tyttäresi aviomiehestä? Tosi kurjaan tilanteeseen olet asettanut tyttäresi ja hänen perheensä, ja sen sinun lapsenlapsesi.

Miten voikaan joku viitsiä tommoista omalle tyttärelleen. Toivottavasti tyttäresi miehen äiti on puolestaan kiva mummi lapsenlapselleen, kun sinä et siihen pysty.

Joo, kyllä on kauheata jos tehdään ls.ilmo ilman kunnon todisteita.
olet loukannut tytärtäsi ja hänen perhettään todella pahasti, voikohan koskaan antaa anteeksi ja se, että olet saanut lähestymiskiellon niin se kertoo mitä he ajattelevat sinusta.
olet sokea omille ongelmillesi, jätä tyttäresi rauhaan.
ja lopeta tuo ruikutus.

Kuvittelitko että tyttäresi sitten haluaa olla yhteydessä kun teet heistä lastensuojeluilmoituksen ja haukut heitä? Sinulla on ihan väärä tapa "hoitaa" välejänne, jonka seurauksena luonnollisesti sait lähestymiskiellon. Tuosta voi myös päätellä että tyttärellasi on ollut hyvät syyt alunperinkin vältellä sinua. Mietippä niitä.

"Olin huolissani heidän lapsesta ja tein sitten lastensuojeluilmoituksen, eihän minulla ollut mitään käsitystä mikä siellä on tilanne, kuinka huonosti tai hyvin asiat olivat."

Jos näin toimit olet uskomattoman typerä ihminen ja vielä tavalla, joka aiheuttaa muille ihmisille pahaa. Ei tarvitse ihmetellä miksi sinulle lähestymiskielto on haettu. HÄPEÄISIT jmlauta.

"Minulla olisi niin paljon annettavaa, kysyttävää, neuvottavaa"

Ne neuvot ja annettavat annetaan lapsen ja nuoren kasvaessa. Nyt kun menet sinne hyysämään ja ryysäämään, on lopputulos takuu varmasti tragikoominen farssi. Kuten onkin jo tapahtunut.

Pakko kirjoittaa aloittajalle..On kuin minun kynästä tekstisi,vain sillä erotuksella,etten ole kirjeitä tms lähettänyt. Lapsenlapsellani oli väkivaltaan viittaavia jälkiä ja "tapaturmia" isäpuolen astuttua kuvioon... Minäkin tein ls ilmotuksen ja sosiaalityöntekijä kuunteli tarkasti ja kyllä,hekin oli sitä mieltä,ettei lapselle tule ihan yks kaks puristusmustelmia tai murtumia.No niin,minultakin katkaistiin välit. Ja oma äitini kutsuu itseääni minun lapsen lapseni mummiksi ja kovasti yrittää ärsyttää ja loukata minua vielä näillä asioilla,mutta äitinihän on narsisti. Ja mielenterveysongelmaiseksi todettu,hoidossa ollut jne.
Mitä tässä voi tehdä kuin jatkaa omaa elämää ja toivoa,että ihmiset tulevat järkiin.Ne pienet lapset pitäisi kuitenkin saada turvaan...

Mikähän on syy, että vävysi ei anna tavata lasta..se jäi mietityttämään. Onko ollut riitaa, erimielisyyttä jo varhaisseurusteluaikana tms. En yhtään ihmettele kuitenkaan sitä, että olet sitä mieltä, että tämä tyttäresi mies on narsisti. Itse olen narsistin kynsissä ollut ja tiedän mitä se on. Moni luulee tuntevansa narsistin, mutta sen vasta tietää ja tuntee, kun sen on omassa elämässään kohdannut. Nuo kuvaamasi asiat voisin oikein hyvin liittää narsistiseen käytökseen: manipulointi, eristäminen, valehtelu, ilkeys jne. Sisareni aikoinaan eristi minut ja veljeni äidistämme, hänen loppuvuosinaan, että sai hallinnoida äitini omaisuutta ja teettää jopa uuden testamentin. Äitini oli aivan loppu, hukassa, eksynyt, avuton, voimaton tekemään asioille yhtään mitään. Nimenomaan narsisti on sellainen, joka saa uhrinsa todella alisteiseen asemaan ja olemaan hänestä riippuvainen. Koska narsisti on taitava, hänen toimiaan, tekojaan on milteinpä mahdotonta saa pysäytetyksi, koska sekä uhri, että viranomaiset uskovat häneen ja luulevat hänen olevan aina oikeassa, vaikka kyse on vallankäytöstä ja alistamisesta.

Hei,

Luin viestiketjun läpi. Tarkemmin tuntematta en lähde kommentoimaan casea kuka siinä on väärässä tai oikeassa tai teki jotain tai sitten jätti tekemättä. Jokin kyseisen perheen henkilökemiassa mättää ja toivottavasti joskus selviää.

Mutta ihan aikuisten oikeasti: on olemassa lapsia, jotka tarkoituksella vieraannuttavat lapsensa isovanhemmistaan. Enkä nyt tarkoita tällä väkivaltaisia, juoppoja tai muuten vaan narsistisia isovanhempia, niistähän on syytä pitää pienet lapset kaukana jo turvallisuussyistäkin. Niin uskomatonta kuin onkin niin voi se vika todellakin olla siinä omassa aikuisessa tyttäressä tai pojassa joka tieten tahtoen kieltää omilta vanhemmiltaan yhteydenpidon lapsiinsa.

Esim. oma tapaukseni. En taatusti kontrolloinut, neuvonut, käskyttänyt, komennellut tai muutenkaan puuttunut tyttäreni perheen elämään. Kylään mentiin vasta kun kutsuttiin eikä puhelimessa roikuttu päivittäin hyvä jos viikoittainkaan. Vävypoika on hiljainen hissukka ei paljon muuta puhuttu kuin asiaa. Etukäteen olin tehnyt itselleni selväksi, että lapseni perhe-elämään en sekoile, tehkööt ratkaisunsa itse ja jos neuvoa tarvitsevat niin tulkoot kysymään.

Kuvittelin kaiken olevan hyvin. Jatkoimme miehen kanssa hyvää elämää, emmekä sortuneet tyhjän pesän syndroomaan. Siltikin kaikki meni päin helvettiä. Tytär ei hyväksynyt työssäkäyntiäni, kuulemma harrastan siellä vain työpaikkaromansseja (huom! minulla on hyvä mies kotona) ei auttanut vaikka kuinka tyttärelle vakuutin käyväni vain ihan pelkästään töissä. Ystäväsuhteenikin tyttäreni analysoi tarkkaan, tulos: olen kuulemma niin riidanhaluinen ihminen ettei minulla mukamas ole edes ystäviä. Minun olisi pitänyt tehdä täydellinen selvitys tyttärelleni missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Tyttären mielestä se on huolenpitoa lähimmäisestä ja minusta sellaista kontrollia että oksat pois! Kun en tähän suostunut yli 30-vuotias tyttäreni pisti välit kerrasta poikki. Olen kuulemma niin epävakaa, ailahtelevainen ihminen joka en kuulemma osaa edes rakastaa saatikka puhua oikeita asioita ja tehdä oikeita asioita, että en saa tavata ainutta lapsenlastani minäkään. Asiasta on kohta vuosi kun olen viimeksi nähnyt muutaman kuukauden ikäistä lapsenlastani viimeksi.

Olen juossut kallonkutistajilla ja pääni on todettu terveeksi, en ole narsisti vaan surun murtama. Ammattiauttaja on todennut, etten ole tehnyt mitään sellaista joka oikeuttaisi saamani kohtelun, mutta tyttäreni aikuisena ihmisenä saa tehdä mitä lystää. Siis vaikka vieraannuttaa lapsenlapsen mummostaan, vaikka kaikkien muiden sukulaisten kanssa onkin väleissä. Vävypoikakin on samoilla linjoilla vaimonsa kanssa, joten pysyköön häijy anoppi poissa! Appiukko oli rakas ja tervetullut vieras, mutta hänkin vihdoin ymmärsi, ettei järkipuhe tyttäreen tehoa joten ei halunnut hänkään olla tekemissä tekemissä tyttären perheen kanssa muuta kuin pakollisissa kuvioissa. Kaikkein eniten tässä kärsii viaton lapsi, joka saattaa olla jonain päivänä katkera vieraannuttamisesta. Itse en enää välitä, olen vieraantunut pikkuisesta jo niin paljon, että nykyisin on hyvin helppo sanoa ettei minulle ole suotu lapsenlapsia.

Se mitä toivoisin, olisi että kun perheissä/suvussa/ystäväpiirissä havaitaan, että yks'kaks joku lakkaa olemasta enää kutsuttujen listoilla eikä enää näy missään niin häntä ei hyljättäisi. Eristäminen pitäisi ymmärtää äärimmäiseksi henkiseksi väkivallaksi eikä aikuiselta ihmiseltä, sivulliselta, pitäisi olla ylivoimainen homma kysyä perheestä/suvusta häädetyltä missä mennään. Tasapuolisesti pitäisi kuunnella kaikkia osapuolia siitäkin huolimatta, että se toinen osapuoli on "niin valtavan ihana ihminen" kuten olen kuullut omasta tyttärestäni sanottavan kun olen kertonut tilanteesta.

Ehkä huolesi on vilpitön, mutta keinosi ovat täysin väärät. Tästä syystä sinua on rangaistu. Ei lastensuojeluilmoitusta tehdä siksi, että aikuisella ihmisellä ja tämän puolisolla on huonot välit lapsensa isovanhempiin. Sinulla ei ole mitään tietoa siitä, voiko lapsi tilanteesta huolimatta oikein hyvin.

Elin itse muutaman vuoden narsistin kanssa, ja minulta riistettiin oikeus vajaaksi vuodeksi pitää yhteyttä vanhempiini. Omat vanhempani eivät osanneet toimia oikein narstin kanssa, vaan ärsyttivät häntä aina vain enemmän, ja siksi siihen suohon lopulta ajauduttiin, ettei yhteyttä saanut pitää. Luultavasti sinäkin olet ollut niin tungetteleva ja hallitseva tuon mahdollisen narsistin mielestä, että hän on halunnut sulkea sinut elämänsä ulkopuolelle.

Kun lähestymiskieltä loppuu, niin sen jälkeen annan vinkin: matele! Matele niin kauan, että pääset lähelle tytärtäsi. Ole äärimmäisen pahoillasi (muka) siitä, että teit ne lastensuojeluilmoitukset, ja ole pahoillasi kaikesta muustakin mistä he sinua syyttävät. Kerro että haluaisit mielelläsi nähdä lapsenlapsen kasvavan, ja toivot että saat välillä käydä kylässä, ja kenties joskus hoitaakin lasta. Ja että olet oikein halukas toimimaan vanhempien pelisääntöjen mukaan.

Kun olet ajan kanssa saanut hiljalleen rakennettua luottamusta, niin ala kyselemään kahden kesken tyttäreltäsi, että onko hänen hyvä olla. Onko hän onnellinen, ja minkälaista hänen elämänsä on. Kerro että olet aina olemassa häntä varten, jos hän sinua tarvitsee. Mutta älä tyrkytä ohjeitasi!!! Ja älä koskaan osoita erimielisyyttä suoraan narsistia kohtaan, koska silloin sinut sysätään jälleen ulkopuolelle.

Minä pelastuin sillä, että minulla oli yksi ystävä, jolle sain puhua kaiken, mutta joka jaksoi silti esittää hymyilevää mieheni edessä. Tämän takia mieheni ei erottanut minua ja ystävääni. Lopulta lähdin lasten kanssa yksi laukku mukanani, kun mies ei ollut kotona. Sain vanhempanikin takaisin elämääni.

Ymmärtäkää hyvät ja huonot ihmiset,jos ei tykätä niin ei tupata.Maailmassa on hylättyjä lapsia joille voitte antaa vaikka raha lahjoituksia.Ja ajatella niiden olevan teidän läheisiänne aatamin ja eevan kautta.