Talvinen maisema,
kaunis morsian.
Valkoisessa hunnussaan,
auringonloisteessa hymyilee.
Jäljet lumessa,
vain hieman peittyneet.
Seurasit jälkiä,
peittämättä omiasi.
Tahdot tulla löydetyksi,
et ole kadonnut.
Olet minun.
kaunis morsian.
Valkoisessa hunnussaan,
auringonloisteessa hymyilee.
Jäljet lumessa,
vain hieman peittyneet.
Seurasit jälkiä,
peittämättä omiasi.
Tahdot tulla löydetyksi,
et ole kadonnut.
Olet minun.
Vastaukset 31
Vanhimmat
jakeluun..En tod ole sun!
Ei pahalla, mutten varmaankaan sinulle kirjoita. Tiedät sen itsekin.
Olipa kaunista! Onnellinen se nainen, joka Onnin runojen muusa on! :))
matka siitä edellisestä askeleesta siihen,
mikä tuo lähemmäs.
Kaunista runoa - ilahduin lukiessani.
Runon tarina tuo haaveet pintaan. . . oman löytäminen on elämän ihmettä.
näyt sydämesi,
näyttävätkö valaistua tietä.
vangitsevatko jonnekin,
mistä ei ole tietä takaisin..
katsot eteesi,
sinut täyttää lämpö ja varmuus.
epäilet, katsot taaksesi,
sinut täyttää pelko ja epävarmuus.
kumpaa elätät, varmuutta vai pelkoa.
uskallatko astua tuntemattomaan,
kuin unesi muuttuisi todeksi.
se uni
mistä olet haaveillut,
mikä toi toivoa vaikeita aikoina,
antoi uskoa huomiseen.
kauniita näkyjä,
täydellisen täyttä elämää,
kaikessa epätäydellisyydessään.
uskallatko elää unelmasi todeksi.
se mistä puhuit, mihin uskoit. mistä unelmoit. onko se tässä? kätesi ulottuvilla? tuo näky mihin kaikki askeleesi ovat sinut johtaneet. se mitä hennosti kosketit, sydämelläsi. kevyesti, hipaisten. se mille hymyilit kauneinta ja lämmintä hymyäsi, sädehtien koko olemuksellasi. lapsekkain ilmein.
rakkaus on tässä, ei se katoa. se on ja pysyy. vaikka siellä unelmissa, tuot sitä jokaiseen päivääsi pelkällä hymylläsi. kosketuksessasi on voima tehdä hyvää.. siitä huokuu lämpö ja varmuus. joskus se saa pintaan myös pelkoja ja epävarmuutta, mutta niinhän sen tukeekin olla. kuinka muuten löytää rakkauden..ja uskon huomiseen, toivon.
"kaukaa jostakin" teksti toi lähelle hänet, joka elää unelmissani päivin ja öin.
Miten olet osannut kertoa noin herkästi ja lämpimästi - kuin omia tuntemuksiani.
Silmänurkkani valuu, on niin syvälle porautuvaa . . . taas jaksan eteenpäin, kiitos sanoistasi.
On varmuus. Ei se katoa. Toivoa on.
Kaunista, sinä M_O. Kävin tekemässä myös oikeita jälkiä metsään; lupasin aamulla näyttää nenääni ulkona. Rakkaus on ihanaa, mutta oikeesti nämä pandasilmät ja ruokahalu...Metsä, yksi suuri rakkauteni, sinisessä hämyssä, kiipesin ja kävelin kallion päälle ja samoja jälkiä takaisin. Kaunista, hiljaista ja rauhallista.
Kiitos, tämä oli aivan varmasti juuri minulle ;)
Eikö sille tule kylmä, jos pelkässä hunnussa tuolleen...
Talvinen maisema - lumihunnussa...
Astuin jalanjälkiisi,
tunsin ne omikseni.
Löytääkseni kadonneen.
Eksyin.
Niin voi pimeässä eksyä.
Joskus on hyväkin eksyä,
kadottaa itsensä.
Kulkea eteen, taakse.
Kulkea samaa ympyrää.
Tahtomatta sen sulkeutuvan.
Huutaa sielunsa tyhjäksi.
Saamatta mitään.
Etsien jotakin,
mitä ei ollutkaan.
Jotain, mikä ei tullut näkyväksi.
Vaan kulkisitko vierellä, rinnalla.
Tuntien sen omaksesi.
Antaen ympyrän sulkeutua.
Niin et kadota itseäsi.
Et edes puolikasta,
et kokonaista.
Olisit vain pyytänyt,
vain yhden kerran
ja minä olisin ojentanut
käteni sinulle.
Et olisi eksynyt
pimeään.
Olisitpa pyytänyt.
Toisen ymmärrys, vapaus ja huomioon ottaminen on tärkeää.
Väsyttää, olen kulkenut harhaan.
En jaksa yksin.
Iloni valot sammuivat
hänen kadottuaan.
loputtomassa pimeydessä kuljen
ympyrää.
Jos istuisin hetkeksi,
tuntematta mitään.
Näkemättä tätä pimeyttä,
jota pelkään.
Tiedän,
kukaan ei löytäisi.
Kukaan muu ei osaisi
tulkita jälkiäni oikein.
Ei sen väliä.
Pimeä
pimeä
ei
muuta
ei missään
mitään.
Kulkisin, tuntisin, yhdessä tuumin.
Mitä pelkäät?
Että et löydä häntä?
Että et löydä itseäsi?
Että kadotit itsesi lopullisesti?
Ennen kuin löydät itsesi, tunnet itsesi,
pelkosi,
et voi löytää ketään muuta.
Sukella uneesi, pimeyteen,
löydä syy.
Vapauta itsesi pahasta,
vapauta itsesi kahleista.
Uskalla avata uusi ovi,
se tulee olemaan raskas,
painava,
vanha ja nariseva ovi,
mutta se on myös hyvä,
pahojen mielikuvien verhoama ovi.
Avaa se, ja uskalla astua uuteen minuuteesi.
Olla oma itsesi. Nähdä itsesi uusin silmin.
Ne näyttävät vanhoilta,
mutta etsi se valo.
Elämänvalo.
Ja valaise sillä pienellä liekillä koko elämäsi.
Lämmitä sisintäsi. Valo laajenee, ja pian lämmität jo muitakin.
Ja et enää ole yksin. Olet valossa,
ja olet voittanut pimeyden.
wautsiwau, tämä toi valoa pimeään iltaani ja mielialaani :))))
Hän oli elämänivalo.
Hyvä oli
Niin kaunis on maisema ja runosi kultainen. Niin hyvin sinä minut tunnet ja tunnistat
Niin olenkin. :)
Todella kaunista. Onnellinen on Se tyttö,joka Onnin saa. Olethan muistanut tallettaa nämä ihanat runosi,joita olen täällä aikaisemminkin luultavasti lueskellut. Ihanaa että miehestä (niin jos olet mies) löytyy tälläistä herkkyyttä.
Eipä olisi tosiaan uskonut, että ok-ukkelilla on tälläinen runoilijapuolikin. Vaihtelua niihin "käräytän sut" ja "tutkin ip osoitteesi" viesteihin.
Kerran odotin
ja odotin.
Ei tullut
koskaan hän.
Olipa kaunista ja herkkää tekstiä. Kyynistyyköhän tässä, kun yrittää välttää tuollaisia tuntemuksia.
Luonnossa ihminen kyllä rauhoittuu on ikäänkuin yhtä koko luomakunnan kanssa. Se kaikki kauneus, olisi niin ihana jakaa.
"Luonnossa ihminen kyllä rauhoittuu on ikäänkuin yhtä koko luomakunnan kanssa. Se kaikki kauneus, olisi niin ihana jakaa."
Ooh, niinpä.
https://www.youtube.com/watch?v=HxE3lErf3zc
Kauniisti kirjoitat Onni-herra. Hyvää tahtovia miehiä ehkä onkin vielä olemassa, toivon.
Kirjoitat hienosti ja ihailen varmuuttasi myös.