asiaa

jussi kirjoitti:

http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/376/kommunis.htm

Olisiko Suomessakin itsetutkiskelun aika?

Luen ”Kommunismin mustaa kirjaa”. Kaikkien pitäisi se lukea, jotta silmät
Avautuisivat näkemään niin lähellä olevaa historiaa, joka on koskettanut myös
meitä suomalaisia hyvinkin läheltä. Ranskalaisen tutkijan kokoamaan
järkälemäiseen kirjaan on koottu esimerkkejä kommunismin nimissä tehdyistä
rikoksista yksittäisiä ihmisiä ja kokonaisia kansoja kohtaan. Aatteen nimissä
tehdyistä julmuuksista tietysti kansallissosialismin nimissä tehdyt valtavat
rikokset ovat parhaiten mielissämme. Itävallan boikotti osoitti Euroopan
seuraavan herkästi äärioikeistolaisten ilmiöiden esiintymistä. Meidän tulee
olla yhtä huolestuneita stalinismin suuresta kannatuksesta naapurissamme
Venäjällä, ihmiskunta ei kestä myöskään uutta Leniniä tai Stalinia.

Venäjän avautuneiden arkistojen myötä silmiemme eteen kannetaan
kammottava kuva vuonna 1914 alkaneesta ja 1991 päättyneestä kommunismin
aikakaudesta Lenin ja Stalinin Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa, Ho Tsi Minhin
Vietnamissa ja Castron Kuubassa. Aatteen nimissä tehtyjen murhien määrässä
kommunismi voittaa moninkertaisesti kansallissosialismin saavutukset; kun
Hitler onnistui tappamaan etnisin perustein parikymmentä miljoonaa ihmistä,
kommunismin uhreja on viisinkertainen määrä, yli sata miljoonaa. Venäjän
väkiluku voisi olla tänä päivänä 150 miljoona sijaan 300 miljoonaa ihmistä,
jos se olisi voinut kehittyä vailla oman valtion johtamaa kansan järjestelmällistä
tuhoamista ja varsinkin toisen maailmansodan mielettömiä uhrimääriä.

Minkälainen oli Lenin-setä, joka antoi Suomelle itsenäisyyden? Järjestelmä
on luonut hänestä myytin, joka nyt paljastuu ”sudeksi lampaiden vaatteissa”.
Meillä ei valitettavasti vielä ole Schindlerin listan kaltaista elokuvaa tai
Anne Frankin kaltaista päiväkirjaa kuvaamassa mitä Venäjällä todella tapahtui,
kun valtio tuhosi omia kansalaisiaan.

Lenin aloitti järjestelmällisen tuhoamisen tsaarinajan virkamiehistä ja
poliitikoista, yrittäjistä ja talonpojista. Stalin jatkoi kolme vuosikymmentä
samaa politiikkaa. 20-30 lukujen monet nälkävuodet Ukrainan parhailla
viljelyalueilla aiheutettiin pakkokollektivisoinnin nimissä. Pääosa talonpojista
oli siirretty leireille tai jätetty kuolemaan. Saman kohtalon kokivat kaikkien
alojen asiantuntijat, koulutettu älymystö ja taiteilijat. ”Suuri terrori” jatkui
niin kauan, että valtiolla oli kaikilla tasoilla uskolliset, sille kuuliaiset
käskyläisensä.

Muu Eurooppa tekee tiliään menneisyytensä kanssa. Niin tulisi meidän
suomalaistenkin tehdä, yksilöinä ja kansakuntana. Kommunismi levittäytyi
Itä-Eurooppaan samoin keinoin toisen maailmansodan jälkeen. Monen
muistissa ovat Itä-Berliinin lakkotaistelut 50-luvun alussa, Budapestin
ensimmäinen totalitarismin vastainen vallankumous, Puolan lakot ja lopulta
Prahan miehitys 1968. Suomessa stalinismi eli vahvana kommunistisena
ääriliikkeenä, jonka tavoitteena vielä pitkälle 1970-luvulle oli yhteiskunta-
järjestelmän muuttaminen. Monet heistä ovat vielä keskuudessamme, monet
aktiivisina toimijoina merkittävissäkin poliittisissa tehtävissä.
Aatteet ja vaatteet ovat vaihtuneet, vai ovatko? Mitä he mahtoivat eniten pettää,
vanhan aatteensa, itsensä vaiko peräti meidät?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä