Oon ollut aina tosi puhelias ja iloinen. Mua kiusattiin kolmisen vuotta ala-asteella mutta en oikeen tajunnut koko asiaa, ennen kuin kesällä ennen yläasteelle siirtymistä. Olin koko kesän yksin, ahdistuin ja musta tuli hirveen synkkä. Tajusin et oon aina ollut yksin ja se ahdisti hirveesti. Kun menin yläasteelle niin ensiksi kaikki meni hyvin, mulla oli kavereita ja näin, mutta nykyään kaikki masentaa. Ajattelen itsemurhaa joka vitun päivä. Ei oo ketään kelle puhua, tunnen itteni niin ulkopuoliseksi. kukaan ei puhu mulle enää. Haluan pois. En voi puhuu tästä edes omille vanhemmille. Ketään ei vaan kiinnosta. Oon alkanut ajattelee et itsemurha ois vaan kaikkien kannalta parasta.
Kukaan ei tiedä ettei kaikki ole hyvin
mua ei tarvita
670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä missään tapauksessa ajattele noin! Minun on myönnettävä, että samat ajatukset on aika ajoin pyörinyt itselläkin mielessä, mutta en luovuta, en anna periksi. Et ainakaan tapa itseäsi, tämä on pyyntöni. En tunne sinua, mutta minulla on ihan liikaa kokemusta kiusaamisesta, ja tiedän tuon tunteen itsekin.
Jatka vain elämistä. Puhu vaikka koulukuraattorille, terkkarille tai psykologille. Itse en ole kokeillut, mutta aion joskus ehkä, siis EHKÄ, kokeilla. Tee sinä niin, vaikken minä tekisikään. Ainakin yksi ihminen lisää saa mahdollisuuden elää. Kuuntelin YouTubesta laulun Invisible by Hunter Hayes (Invisible on siis suomeksi näkymätön/huomaamaton), ja helpottaa kummasti aina kun kuulen sen. Minusta on tullut rohkeampi. Uskon itseeni. Kiusaajat ovat typeriä, mutta toisaalta heilläkään ei ole helppo elämä. Heidän vanhempansa saattavat riidellä, olla väkivaltaisia, käyttää huumeita yms. jolloin koti ei ole enää mukava paikka asua. Tämä ei tietenkään oikeuta toisten kiusaamiseen, mutta nuo sisältä iloiset tytöt ja pojat purkavat pahan olonsa helppoihin kohteisiin, kuten sinä ja minä. Vaikka kiusaaminen rajoittuisi vain tietylle ajanjaksolle, esim. alakoulun päättymiseen saakka, siitä jää ikuiset jäljet mieleen.
Tässä tapauksessa tee niin kuin sanon: soita tai lähetä viestiä jollekin auttavalle taholle (vaikka vain helpottaaksesi oloasi) tai psykologille. Apua tähän on haettava mahdollisimman pian! Tiedän, että se saattaa olla vaikeaa, mutta mitä pikemmin ryhdyt toimeen, sitä todennäköisemmin päädyt muuhun ratkaisuun kuin itsemurhaan. Se on tietenkin oma päätöksesi, mutta mieti ensin, mitä TODELLA haluat.
Halaukset sinulle! (harmi vain, ettei tietokoneen ruudun läpi oikein pysty halaamaan tai mitään muutakaan...)
Kiitos. ♡
En tiiä sopiiko tää yhtään suhun, mut tein tämmösen joskus ja nyt tän ois tarkoitus lohduttaa :-)
Ulkokuori on kaunis ja ihmeellinen
maailman sen täydellisen
Mutta sisältä jotakin muuta
nuo kulissit onnen ja rakkauden
Yksin hän on ja peloissaan
Ilman mitään turvaa
Miten toisin tehdä vois uskaltaa
Tuo tyttö yksinäinen
Erilaisuutta ne pelkää, vihaaa eniten
Kukaan ei hyväksy sua
Olet aivan liian huono ihminen
Jos et ole kuin kaikki vähä-älyiset
Keskiarvo ihan melkein kymmenen
Tuon tytön todistuksen
Mutta sekään ei riitä niille
Vaan ne haluu et oot täydellinen
Jos oman mielipiteen muodostat
Siitä alkaa sun brobleemat
Oot ongelmanuori teiniangstilla
Enää ilman mitään arvoa
Huoneessaan yksin hän istuu
Itkuaan vastaan taistellen
Taas miettii jaksaako elää
Hän on vanki täydellisyyden
Tuolle tytölle kävi muuten hyvin. Sulla on toivoo ja varmasti joku joka välittää.
Toi osuu melkeen täydellisesti. päälle ysi puolen ka, mut aina vaaditaan enemmän.
Samat jutut pyörii mielessä koko ajan. Kyllä mä tiiän ettei se oo oikee ratkasu, mutta se usein tuntuu ainoolta. 'Älä luovuta, kyllä se siitä' Ei kukaaan tajua miltä susta tuntuu. Sun pitää päästä siitä itse yli, ei siihen muut voi paljoa auttaa.
En halua kuulostaa angstiselta, mutta niin se vaan on. Sulle on myöhemmin enemmän iloa jos löydät itse tien tosta mielen tilasta pois. En tarkoita etteikö kaverit osaisi auttaa, mutta olet ylpeämpi jos teet sen itse ;)
Välillä on niitä ok aikoja, mut välillä juuri tämä.