Olen aikamoinen jännittäjä..
mutta kokeissa on välillä kauheaa. Kielten kokeet menevät hyvin, sillä tiedän hallitsevani niiden asiat, mutta erityisesti matikan / muut minulle vaikeat aineet, niin niissä kokeissa mulle iskee kamala paniikki.. Tulee jotenkin outo ahdistus, kuumoittava olo ja kädet saattaa alkaa täristä. Muissa yhteyksissä tällaista ei yleensä esiinny; ainoastaan silloin, kun koen, että nyt epäonnistun, enkä osaa.. Yleensä kokeen myötä "paniikki" hiljalleen laskee (tai näin ainakin on aina käynyt) ja sitten pystyn ajattelemaan vaikeita tehtäviä uudestaan. Kaikista kauheinta on, kun pelkään, että jään viimeiseksi luokkaan tekemään koetta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi..
Mitä tämä voisi olla??
En haluaisi enää tuskailla ensi kokeessa.. Voinko ottaa ennen koetta jotain rauhoittavaa tai jotain muuta, ettei taas iskisi paniikki?
Mutt aonneksi tällaisia tilanteita on erittäin harvoin...
mutta kokeissa on välillä kauheaa. Kielten kokeet menevät hyvin, sillä tiedän hallitsevani niiden asiat, mutta erityisesti matikan / muut minulle vaikeat aineet, niin niissä kokeissa mulle iskee kamala paniikki.. Tulee jotenkin outo ahdistus, kuumoittava olo ja kädet saattaa alkaa täristä. Muissa yhteyksissä tällaista ei yleensä esiinny; ainoastaan silloin, kun koen, että nyt epäonnistun, enkä osaa.. Yleensä kokeen myötä "paniikki" hiljalleen laskee (tai näin ainakin on aina käynyt) ja sitten pystyn ajattelemaan vaikeita tehtäviä uudestaan. Kaikista kauheinta on, kun pelkään, että jään viimeiseksi luokkaan tekemään koetta, enkä ole saanut mitään aikaiseksi..
Mitä tämä voisi olla??
En haluaisi enää tuskailla ensi kokeessa.. Voinko ottaa ennen koetta jotain rauhoittavaa tai jotain muuta, ettei taas iskisi paniikki?
Mutt aonneksi tällaisia tilanteita on erittäin harvoin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
kengi kunnolla, ei sääliä.
ihan normaalia jännittämistä ja EI missään nimessä mitään mielialalääkkeitä.
Pian et sitten uskalla tehdä mitään ilman niitä pillereitä.
Yritä rentoutua ja ala esim.harrastamaan joogaa tai muuta missä voit hallita mieltäsi!
Minulla ongelmat alkoivat tuolla tavoin,
lukiossa ensimmäisen kerran; oli koe ja kysymykset kun näin iski kauhea tunne, että en ehdi millään vastata. Olen vähän perfektionisti ja sellaisen
on pakko onnistua hyvin. Myöhemmin niitä tuli aina silloin tällöin. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen jonkin ajan kuluttua tuli ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus. Ei tämä niin kauheaa ole ollut, mutta neuvoni on, että mene jonnekin hakemaan keskusteluapua, jotain terapiaa. Ei lääkkeita, mutta
jotain muuta. Älä anna ongelmasi päästä liian suureksi. Kaikki kyllä järjestyy :)
Niin ja opettele ymmärtämään itseäsi ..
tsemppiä !!!