Onko kenelläkään hyviä keinoja paniikkitilojen ja ahdistuksen nujertamiseen ja vähentämiseen? Oletteko kokeneet liikunnan auttavan, entä tupakasta tai kahvista luopumisen? Mulla alkaa käydä neuvot vähiin kun lääkityskään ei oikein tehoa.
Mikä lieventää paniikkia ja ahdistusta?
HöpöPää
211882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä lääkettä syöt ja millä annoksella?oikea lääkitys ja"annostus"auttavat jonkun verran,kokonaan niistä tuskin eroon pääsee millään.Välillä on "hyviä" aikoja ja sitten voi olla pitkään taas tosi matalapainetta.Sen olen ainakin huomannut että kun yrittää elää mahdollisimman "säännöllistä"elämää niin voi olla vähän helpompaa.Raskasta on sen tiedän.
eikä tyhmä. Eli antamalla paniikille turpaan.
T: paniikin vihaaja ja muiden mielenongelmien vihaaja. Master.
Tuossa alempana keskusteluissa on yhteisöömme linkki. Siellä on ollut aikapaljonkin keskustelua keinoista, jotka helpottaa paniikkia.
Ellen väärin nyt muista on niitä listattukkin omaan osioon. Tervetuloa: )
ainakin elämän säännöllisyys, rutiinit, auttavat. uni- ja syömisrytmin säännöllisyys. kahvi ja alkoholi mahdollisimman vähälle, jo se tuntuu auttavan. lääkäri kehotti myös vähentämään sokerin ja valkoisten jauhojen käyttöä. en tiedä, niin pitkälle en raaskinut mennä.
asiasta puhuminen, kohtuudella. jos vajoaa täysin paniikin syövereihin, ja alkaa analysoida jokaista oiretta, kaikki vaan pahenee. sen "hyväksyminen", ääneen sanominen.. hmm. sellainen vie eteen päin.
lisäksi on hyvä oppia tunnistamaan paniikin esioireita, ja sellaisina hetkinä "pakottaa" ajatukset johonkin arkiseen mitättömään pikkuseikkaan, tuijottaa vaikka jotain tai tarttua penkkiin. itselläni on muutama ihminen jotka eivät ihmettele jos huohottelen tai tarraan käsipuoleen yhtäkkiä, silloin rauhottuu kun huomaa että toinenkin on siinä tilanteessa ihan iisisti. tästäkin syystä asiasta kertominen on hyvä juttu.
voimia.
Minulla katosivat paniikkihäiriön oireet kun menin mukavaan kansanopistoon opiskelemaan. Luulisi että uudessa tilanteessa niitä tulisi lisää, mutta päinvastoin kävi. Alussa oli ehkä kuukausi jännittävää, mutta sitten aloin jo ihmetellä, että mihin ovat hävinneet rintakivut ja unettomuus. Paikassa missä olin, ei tarvinnut olla yksin. Oli oma huone, mutta aina saattoi mennä ulos ja siellä oli mukavia ihmisiä. Minulla ehkä pan. oireet johtuivatkin yksinäisyydestä. Mutta aina ei löydä sopivaa ryhmää. Varmasti myös turvallisuuden tunne vaikutti, koin siellä oloni turvalliseksi. Tosin tämä kaikki oli väliaikaista ja oireet palasivat opiston jälkeen.
Itse olen saanut lievitettyä ahdistusta liikunnan avulla. =) ja mietimällä iloisempia asioita!
Mulla on toiminut kahvinjuonnin lopettaminen. Kahvi aiheutti mulle hermostumisen kautta paniikkikohtauksia, ja nykysin juon vaan kofeiinitonta kahvia tai vihreää teetä. Säännöllinen unirytmi, välillä rankka hikiliikunta ja ETENKIN E-EPA on tuonu mulle myös apua paniikkiin. Ja vaikka ahdistaa, niin ystävien seurassa ulos lähteminen poistaa epämukavat tunteet ainakin mulla. Alkoholin käytön oon lopettanu lääkityksen takia, mutta tupakoin sillon tällön.
Sepram Propral = ei ahdistusta, ei paniikkioireita
Säännöllinen rytmi elämään.
Säännöllinen ruokailu.
Stressi on paha.
Alkoholi on pahaksi, oikeasti.
Lääkityksen avulla mene paikkoihin ja tilanteisiin missä olet kokenut ahdistusta ja paniikkioireita, kun huomaa että lääkkeet auttavat, lakkaat pelkäämästä mennä erilaisiin tilanteisiin.
Kaikille ei tietenkään sovi sama lääkitys mikä on itselläni mutta olen varma että juuri sinulle sopiva lääke ja annoskoko löytyy.
Millä annoskoolla käytät sepramia? Itse aloitin juuri eilen suoraan 20mg koska lääkäri oli viisas ja sanoi että ota tabletti aina nukkumaan mennessä, niin sivuvaikutukset menevät yön aikana nukkuessa ja niinhän ne on menny. lisäks lääke alkaa auttaan nopeemmin ku pikkuhiljaa annosta nostamalla.
Mä aloitin myös 20mg , annosta nostettiin 40mg:n ja tuo annoskoko on itselleni juuri oikea.
Kun sinä alat käyttämään mitä tahansa mielialalääkettä nii älä odota että tuloksia tapahtuu heti kohta.
Itselläni se muutos alkoi tapahtua siinä vaiheessa kun annosta nostettiin siihen 40mg:n. Mut mä en usko että kannattaa nopeasti nostaa sen annoksen määrää, koska keho ja ne aivot juurikin tarvitsevat aikaa sopeutuakseen lääkkeeseen.
Muistelen, että käytin 20mg pari kuukautta ja sitten vasta nostettiin siihen 40mg:n.
Välillä kuulee joidenkin kertovan etteivät he ole saaneet mitään apua mielialalääkkeistä. Mä arvelen että heillä on olleet liian suuret odotukset lääkkeen nopeasta vaikutuksesta. Tai heille on määrätty liian iso annoskoko ja heidän keho/aivot eivät ole ehtineet sopeutua kyseisen lääkkeen vaikutukseen.
Itse olen saanut, voisi sanoa, uuden elämän mielialalääkkeen ansiosta. Paniikkioireet rajoittavat valtavasti elämää, varsinkin sosiaalista elämää.
Mä tiedän, että vaikka nyt on kulunut monta vuotta ilman minkäänlaisia paniikkioireita, niin en koskaan tule unohtamaan kuinka vaikeaa aikaa elämä oli niiden oireiden kanssa. Ja siksi kirjoittelenkin palstoilla ja kerron kokemuksestani, että ihmiset saisivat apua tuohon niin kammottavaan, elämää rajoittavaan oireeseen.
Kirjoitanpas tänne , jos olo vaikka vähän helpottais. Nyt nimittäin alkaa olemaan samanlainen olo, kuin eilen iltapäivällä, jolloin olo oli levoton, ja iltaa kohti mentäessä olo vaan paheni. Ajattelin päivällä, että jos vähän lepään, niin ehkä se menee ohi. Ei mennyt, vaan paheni. Kävelin ympäri asuntoa, katsoin tv:tä, yritin lukea. Mikään ei rauhoittanut. Lopulta makasin sohvalla sikiöasennossa puristaen tyynyä rintaani vasten. Kun lopulta olin niin rauhallinen, että uskoin sen olevan ohi, niin tv:stä alkoi Kymmenen uutiset. Se oli mun yksi pahimmista paniikkikohtauksista. Mulla on siis noin kuuden tunnin aukko eilisessä päivässä, josta en muista muuta kuin tuon, josta kirjoitin.
Mun paniikkihäiriö on kai saanut alkunsa vuosia kestäneestä masennuksesta, ja eristäytymisestä. Masennus on saanut alkunsa noin 15 vuotta sitten erosta. Nykyään välttelen kaikkia paikkoja, joissa on ihmisiä. Jopa harrastukset ovat jääneet. Nykyään vietän lähes kaiken aikani neljän seinän sisällä. Ulos lähden, kun on pakko käydä kaupassa.
"Ajattelin päivällä, että jos vähän lepään, niin ehkä se menee ohi. Ei mennyt, vaan paheni. Kävelin ympäri asuntoa, katsoin tv:tä, yritin lukea. Mikään ei rauhoittanut."
Sinulla on liikaa energiaa eikä mitään mihin sitä käyttää. Rupea vain polttamaan energiaa erilaiseen toimeliaisuuteen ja huomaat, että olokin rauhoittuu. Kiihtyneisyys ja satunnaiset paniikkikohtaukset loppuivat heti kun rupesin hoitamaan fyysistä kuntoani. Terve mieli tervessä ruumiissa.
Käy niin sääliksiä sinua, Ole itse neljä vuotta olut ihan pohjassa mikään ei kiinnosta en pidä itsestäni ollenkaa.,joka yöherään samat ajatukset pyörii päässä. nukun huonosti en ilman pilleriä.Kaikki on harmaata ei iloa mistään, haluaisin vain pois, mietin mikä olis helpoin tapa häipyä tästä elämästä. Epäonnistuin kuin yritin ei etes se onnistunut.
Tupakka lieventää ja alko.
Alkoholiin en uskalla koskea. Kaapissa on kyllä likööriä monta pulloa, jotain muutakin. Pälkään, että se vain pahentaa tilannetta. Ja sitä, että jos otan, niin pohjalta nouseminen on vieläkin vaikeampaa, kuin nyt. Itsekuri on ainakin vielä pitänyt, vaikka tiedän, että viinaa on. Mutta en tiedä, että kauanko se pitää. Lääkettä syön jo nyt. Tämä uusi lääke on ollu nyt vähän yli 4 kuukautta käytössä. Mutta tuntuu, että sen vaikutus on vähän niinkuin aallossa keinuis.
Alkoholi antaa sen hetkellisen lohdun mutta siitä seuraa vain enemmän ikävyyksiä jatkossa. Ja myös jos käyttää lääkkeitä niiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta ei kukaan osaa sanoa mitään, eli jos juot samaan aikaan kun käytät lääkkeitä voit löytää itsesi ihan mistä vain muistin menettäneenä.
Minulle terapia on ollut lääkityksen ohessa se minkä avulla olen alkanut parantumaan. Pelkkä lääkitys ei auttanut.
Itse kävin lääkärissä hakemassa pilsuja paniikkihäiriöön (Citalopram), ja on auttanut hyvin.
Mutta se ihmetyttää, että oli vaiva mikä tahansa, lääkärit varoittelevat aina siitä kuningasAlkoholista. Ja se on kumma etenkin paniikkihäiriössä, että omien kokemuksieni mukaan ja monet muutkin ovat sanoneet, että kahvi on se kaikkein pahin. Kahvi on se joka aiheuttaa paniikkihäiriötä (wikipediassakin näin mainitaan), muttei lääkärit osaa siitä sanoa mitään erikseen suomalaisille, jotka lähes kaikki ovat kofeiiniriippuvaisia. Täällä kahvi on yhtä tärkeä kodin peruselintarvike kuin riisi tai makarooni.
Alkoholin vähentäminen/lisääminen ei ole minulla vaikuttanut paniikkihäiriöön mitenkään yleisesti ottaen, mutta krapula saattoi pistää paniikkioireita, joskin harvoin. Nykyään krapulakaan ei haittaa, kun vietän ne ystäväni seurassa mukavasti katsellen elokuvia. =)
Välttäkää kahvia! Auttaa huimasti.
Joo, tiedän kyllä, että niiden yhteisvaikutus voi olla arvaamaton. Myös se on yksi syy siihen, että en ole alkoholiin koskenut.
Vastaus meni nähtävästi väärälle henkilölle. Tarkoitus oli vastata sulle 38.
Mä olen huomannut että tulen nopeammin humalaan jos käytän jotain lääkettä mut vastaavasti kohmelo on moninkertainen kuin ilman lääkkeitä.
En ymmärrä ihmisiä joilla on joku ongelma luopua alkoholista. Minulle itselleni kun iski tämä paniikkihäiriön P*ska niin lopetin alkoholin tupakoinnin kahvit / energiajuomat seinään. Teen kaikkeni parantuakseni, tämä on niin surkea sairause että mielummin vaikka kävelen käsilläni koko elämän kunhan pääsen eroon.. Tehkää tekin herranjumala ihmiset kaikkenne jos oikeasti on päässyt paniikkihäiriö pahana niskaan. Tätä ei helpolla syrjäytetä, joten kaikki ammukset kehiin.
tv: Poika 20v, kohta 10v paniikkia/ahdistusta harrastanut.