Suomalaiset, siis monet meistä, kerskuvat mielellään korkealla koulutustasollaan ja osaamisellaan, vaikka mitään erityistä aihetta moiseen ei olisikaan. Pikemminkin päinvastoin. Olemme toki olleet joskus menestyvä valtio urheilussa, mutta nykypäivän tilanne urheilussa heijastelee yleisemminkin osaamisemme todellisen tason. Esimerkiksi Norja on meihin nähden ylivoimainen. Erityisen kammottava osaamisen taso on taloustieteissä. Se heijastuu sitten menestyksessä taloudellisessa kilpailussa. Jos joskus meillä oli Nokia ja taloudessa meni hyvin, niin tämän päivän tilanne ei juuri hymyilytä.
Talouden alkeiskäsite on kysyntä. Siitä kaikki lähtee liikkeelle. Jos kysyntää ei ole, niin mihin ihmeeseen me tarvitsemme koko taloutta? Siksi on outoa, että talous näyttäytyy tämän päivän politiikassa itseisarvolta, jonka ympärillä päätöksentekijät tanssivat kuin muinaiset pakanat kultaista vasikkaa palvoessaan.
Sitten meillä on tutkijoita, kerrassaan apostoleihin verrattavia saarnamiehiä, jotka esittävät mitä kummallisimpia rohtoja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi tai ongelmien selittäjiksi. Jopa työttömyyden syynä pidetään omistusasumista! Tai sitten taloudellista lamaa ryhdytään ratkaisemaan pakkotyöllistämisellä töihin, joita ei ole. Sama järjen valon hiipuminen koskee sitten myös poliitikkoja, jotka tuntuvat saavan oikeutuksensa pikemminkin vaikutusvaltaisilta liikemiehiltä ja muilta koijareilta kuin kansalta, jonka ääntä kuitenkin otsa kurtussa kertovat kuuntelevansa. Jopa herkällä korvalla. Ainakin näin vaalien lähestyessä.
EKP käynnisti periaatteessa oikeansuuntaisen operaation ryhtyessään ostamaan kriisimaiden velkakirjoja. Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi vasta nyt? Ongelmathan ovat olleet tiedossa jo pitkään. Vaikka operaatio on periaatteessa oikea, niin se tuskin toimii, koska tilanne on eri maissa erilainen. Samoin markkinat ovat globaalit. Tämä jälkimmäinen seikka puhuu sen puolesta, että se mikä elpyy on spekulaatiotalous ja reaalitalous ja ennalleen tai peräti taantuu entisestään.
Sen sijaan maakohtainen setelielvytys voisi hallitusti toteutettuna onnistua paremmin. Valtio voisi hankkia luottoa keskuspankiltaan ja tukea talouspoliittisin toimenpitein heikentynyttä kysyntää sen sijaan, että ryhtyisi vain pahentamaan tilannetta leikkaus- ja säästämistoimenpiteillä, kuten on tapahtunut paitsi Suomessa niin myös Euroopassa ylipäätään.
Mistään talouspolitiikastahan ei ole kysymys, jos valtio ryhtyy sopeuttamaan toimintaansa verotuloja vastaavaksi. Kysymyksessähän on pelkkä sopeutus. Osoittaa myös poliittista osaamattomuutta ja suorastaan mielikuvituksen puutetta, jos kykyä ei löydy muuhun kuin säntäämiseen siitä läpi missä aita on matalin.
EKP:n toimet ovat epädemokraattiset. Pahimmassa tapauksessa EKP maksattaa suomalaisilla toistenkin velkoja. Suomen pankki itsenäisenä keskuspankkina voisi tehdä vallan itsenäisesti pelkästään Suomea koskevia operaatioita. Sen sijaan nyt keskuspankin Erkille ei jää oikeastaan muuta tehtävää kuin hymyileminen ja sen kertominen, että saamme tottua pitkään matalasuhdanteeseen. Seikka, jonka olemme nähneet toki ihan itsekin. Ei siihen erillistä pankinjohtajan vakanssia tarvittaisi. Kuten ei juuri montaa muutakaan talouselämän instituutiota poliitikoista nyt puhumattakaan.
Uuden hallituksen ensimmäisiä tehtäviä olisikin löytää oikeat ihmiset oikeille paikoille, jotta myös tehtävät päätökset olisivat oikeat. Edes tästä maailmasta.
Talouden alkeiskäsite on kysyntä. Siitä kaikki lähtee liikkeelle. Jos kysyntää ei ole, niin mihin ihmeeseen me tarvitsemme koko taloutta? Siksi on outoa, että talous näyttäytyy tämän päivän politiikassa itseisarvolta, jonka ympärillä päätöksentekijät tanssivat kuin muinaiset pakanat kultaista vasikkaa palvoessaan.
Sitten meillä on tutkijoita, kerrassaan apostoleihin verrattavia saarnamiehiä, jotka esittävät mitä kummallisimpia rohtoja taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi tai ongelmien selittäjiksi. Jopa työttömyyden syynä pidetään omistusasumista! Tai sitten taloudellista lamaa ryhdytään ratkaisemaan pakkotyöllistämisellä töihin, joita ei ole. Sama järjen valon hiipuminen koskee sitten myös poliitikkoja, jotka tuntuvat saavan oikeutuksensa pikemminkin vaikutusvaltaisilta liikemiehiltä ja muilta koijareilta kuin kansalta, jonka ääntä kuitenkin otsa kurtussa kertovat kuuntelevansa. Jopa herkällä korvalla. Ainakin näin vaalien lähestyessä.
EKP käynnisti periaatteessa oikeansuuntaisen operaation ryhtyessään ostamaan kriisimaiden velkakirjoja. Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi vasta nyt? Ongelmathan ovat olleet tiedossa jo pitkään. Vaikka operaatio on periaatteessa oikea, niin se tuskin toimii, koska tilanne on eri maissa erilainen. Samoin markkinat ovat globaalit. Tämä jälkimmäinen seikka puhuu sen puolesta, että se mikä elpyy on spekulaatiotalous ja reaalitalous ja ennalleen tai peräti taantuu entisestään.
Sen sijaan maakohtainen setelielvytys voisi hallitusti toteutettuna onnistua paremmin. Valtio voisi hankkia luottoa keskuspankiltaan ja tukea talouspoliittisin toimenpitein heikentynyttä kysyntää sen sijaan, että ryhtyisi vain pahentamaan tilannetta leikkaus- ja säästämistoimenpiteillä, kuten on tapahtunut paitsi Suomessa niin myös Euroopassa ylipäätään.
Mistään talouspolitiikastahan ei ole kysymys, jos valtio ryhtyy sopeuttamaan toimintaansa verotuloja vastaavaksi. Kysymyksessähän on pelkkä sopeutus. Osoittaa myös poliittista osaamattomuutta ja suorastaan mielikuvituksen puutetta, jos kykyä ei löydy muuhun kuin säntäämiseen siitä läpi missä aita on matalin.
EKP:n toimet ovat epädemokraattiset. Pahimmassa tapauksessa EKP maksattaa suomalaisilla toistenkin velkoja. Suomen pankki itsenäisenä keskuspankkina voisi tehdä vallan itsenäisesti pelkästään Suomea koskevia operaatioita. Sen sijaan nyt keskuspankin Erkille ei jää oikeastaan muuta tehtävää kuin hymyileminen ja sen kertominen, että saamme tottua pitkään matalasuhdanteeseen. Seikka, jonka olemme nähneet toki ihan itsekin. Ei siihen erillistä pankinjohtajan vakanssia tarvittaisi. Kuten ei juuri montaa muutakaan talouselämän instituutiota poliitikoista nyt puhumattakaan.
Uuden hallituksen ensimmäisiä tehtäviä olisikin löytää oikeat ihmiset oikeille paikoille, jotta myös tehtävät päätökset olisivat oikeat. Edes tästä maailmasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Suomalaiset, siis monet meistä, kerskuvat mielellään korkealla koulutustasollaan ja osaamisellaan, vaikka mitään erityistä aihetta moiseen ei olisikaan. Pikemminkin päinvastoin "
Tällä palstallakin esiintyy eräs, joka ilmoittaa olevansa reservin majuri ja insinööri ja osaa kopioida netistä yhtä ja toista, mutta muuten ei osaa yhtään mitään. Ei se ole kouluissaan lainkaan oppinut suomen kieltä eikä kirjoitustaitoa.
Olisit vain lyhykäisesti todennut että Suomella ei ole vara stubbailla. :DD
Maakohtainen setelielvytys on utopiaa. Aina löytyisi kreikkoja joiden "elvytystä" täytyisi jatkaa maailman tappiin ja muut euromaat maksaisivat laskun roskavaluutaksi muuttuneella eurolla.
Jos stubbailu tarkoittaa aina vain lisää säätämistä ja menojen kasvattamista tuloja nopeammin, niin eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta eikö tässä jo ennätetty polkaista pystyyn jokin merkillinen esikoulukin, niin ettei kansalainen tiennyt asiasta höykäisen pölähtävää. Sitten vielä peruskouluunkin oltiin pukkaamassa ylimääräinen luokka ja nyt armeijaa varten pitäisi kaivaa kuvetta, jotta saataisiin lisää pommeja jne.
Miksi maakohtainen setelielvytys olisi utopiaa? Nythän se ei liene mahdollistakaan, mutta jos olisi, niin mikä ettei?
Kysyntää on monenlaista. Köyhille kysyntä on jokaisen ansaitun euron käyttämistä ruokaan, asumiseen ja muihin perustarpeisiin. Toisin sanoen parantamalla köyhimmän kansanosan toimeentuloa kysyntä kasvaa ja raha kiertää parhaiten.
Takavuosina tätä kysynnän kasvua osattiin hyödyntää järkevästi lisäämällä risusavottoja,paikallisia tietöitä ym. hätäaputöitä taantuman aikana.
Nykyinen elvytys ei toimi vaan elvytysrahat valuvat gryndereiden, konsulttien ja huuhaa-puuhastelijoiden taskuun. Tässä ongelma.
Niinpä. Jos kysyntää aiotaan saada lisää, niin kannattaa elvyttää sellaista kansanosaa, joka sitä kysyntää llisää. Rahan kylväminen pörssikeinotteluun ei lisää kysyntää yhtään, vaan käy täsmälleen päinvastoin: reaalitaloudella alkaa mennä entistä huonommin.
Spekulatiivinen sijoitustoiminta ei piristä taloutta. Sijoittaminen tänä päivänä on pikavoittojen kalastamista jolloin raha ei viivy missään juuri hetkeä kauempaa ja lisätuottojen saamiseksi voidaan lihoiksi lyödä kokonaisia toimivia liikeyrityksiä.
Ainakaan spekulattivisen rahan sijoituksia tämä valtakunta tuskin kaipaa. Siksi kannattaa miettiä millaisen pääoman kannalta houkuttelevaksi taloutta kannattaa viilata, jos ylipäätään.
Samoilla linjoilla ollaan. Risusavotoista puheenollen kerron vielä yhden käytännön esimerkin mikä on nykyhallituksen aikana jäänyt täysin hunnigolle.
Suomen metsät ovat kovaa vauhtia risukoitumassa alkuharvennusten puutteessa vaikka nykyisin biopolttolaitoksia löytyy pienemmiltäkin paikkakunnilta.
Risuja löytyy isoilta ja pieniltä palstoilta ja silloin kun koneellinen korjaus ei kannata, tarvitaan raivaussahat. Siinä olisi mielekästä työtä työttömille ja korvaavaa energiaa öljylle ja hiilelle.
Vikke puhuu asiaa, Juuri nuo nuoret istutetut metsät työntää risua, ainakin parikymmentä vuotta aivan valtavasti. Niitä täytyy raivata ainakin neljän- viiden vuoden välein. Muuten tuo jalostettu istutettu taimikko tukehtuu, ja metsästä muodostuu villi ryteikkö joka ei tuota mitään.
Itsellänikin kokemusta tuosta raivaussahan käytöstä, kun joka syksy mökillä käydessäni noita taimikoita pääsen harventamaan. On ihan mielekästä näin kaupunkilaisena katsella työnsä jälkiä kun roskapuiden puristuksesta vapautetut, suoriin riveihin istutetut taimet, aivan kuin kiittäisi vapauttajaansa.
Sitten kun tuo nuorimetsä tulee tuonne 20-30 vuoden ikään, niin harvennus muuttuu koneelliseksi. Poistettavasta puusta saa jo propsia eli massaa, josta saa jo hiukan nappulaakin. Eikä pelkkiä kuluja kuten tuo 30 vuotta metsän kynnöstä ja taimikoiden istutuksesta tähän saakka.
Nelikymppinen metsä pärjää jo pitkiä aikoja itsekseen. Tuulen kaadot, tervasrosot ja liian lähekkäisistä puista se huonompi kannattaa poistaa. Sen jälkeen odotellaan komean tukkimetsän kypsymistä, tuonne 70-80 vuoden ikään.
Metsän omistajan ensimmäinen varsinainen tili tulee siis kerran 80 vuodessa. Ei siis kahden viikon välein kuten monille palkansaajille.
Kun tuo ylittää suomalaisen miehen keskiiän, niin useat metsän omistajat ei kerkeä saamaan tiliä lainkaaan.
Ei siis kannata kadehtia metsänomistajia, itselläni hieman paremmin. Sillä sain myös tuota kuukausi palkkaa, josta sain elantoni, ennen eläköitymistäni. Tuo pieni metsäpalsta on vain kunnon kohotusta varten. Kun toiset menee maantielle juoksentelemaan, niin minä menen metsään harvennus töihin, siitä saa hiukan hyötyäkin, ja kunto pysyy edes kohtalaisena.
Kaikkein tärkein meinasi unohtua. Sieltä metsästä olen tehnyt joka vuosi, mökin sauna ja takka klapit. Ja samat myös tänne kaupunki taloonkin. Voi hitsi miten ne palaa komeasti. kun ovat pari kolme vuotta kuivaneet mökki tien laidassa kattopeltien alla.
Jos risusavottatyö on kapitalistista työtä, josta maksetaan palkka, lomat ja eläkkeet kertyy jne, niin eihän metsätyössä mitään vikaa ole. Tosin metsä esimerkiksi maanviljelykseen liittyvänä on hieman ongelmallinen, koska perinteinen maatila ei ole kapitalistinen liikeyritys. Moni tämän päivän tila kylläkin.
Työttöminen pakkotyöllistäminen metsätöitä opettelemaan ilman palkkaa on lähinnä kiusantekoa, johon syyllistyvät etupäässä elämäänsä ja olemiseensa kyllästyneet porvarit. Monet Suomen metsät eivät myöskään enää ole metsiä, vaan risukoita, joten olisi oikeastaan parempi antaa risujen kasvaa puuksi asti kuin viedä metsästä sitäkin vähää, joka siellä kasvaa.
Tuskin risuilla sentään talous kääntyy mihinkään suuntaan. Ehkä osana biotaloutta kuitenkin jossakin määrin. Yleensäkin kapitalismissa pitäisi keskittyä sellaisen tekemiseen joka vaurastuttaa kansakuntaa eniten. Valitettavasti porvarit vikisevät yleensä jo siitäkin, jos lillukan varsi on väärässä asennossa.
Onko metsätyöt pakkotyötä?
Onko joku ehdottanut palkatonta taimikoiden hoitoa?
Ylitiheää taimikkoa, risukkoa, ei voi kasvattaa metsäksi. Harventamattomasta nuoresta metsästä ei synny muuta kuin pystyyn kuolleiden riukujen ja kitukasvuisten nuorten puiden metsä.
Hakkuukelpoista puuta niistä saataisiin vain siinä tapauksessa että voimakas myrsky harventaisi sopivasti metsää. Saman tekisi metsäpalo mutta silloin puu ei soveltuisi sahatukeiksi.
Onhan se risusavottatyö pakkotyötä silloin, jos ihminen sinne savottaan pakkokäskyllä komennetaan, kuten porvarit pakkotyösuunnitelmissaan ovat kaavailleet. Lamaa pukkaa ja porvari hinkuaa ilmaista työvoimaa.
Eihän metsätyö sinänsä ole pakkotyötä, jos se palkattua ja vapaaehtoista, kuten työ muutenkin. Kaiketi yksilön vapauteen kuuluu vapaus valita ammatti. Siksi onkin umpioutoa tämä porvarien vikinä, että olisi pakolla otettava vastaan mitä työtä tahansa.
Muistelen, että vankeja roudattiin itäisissä maissa suolakaivoiksiin sovittamaan rikoksiaan, joka keksittyjä tai todellisia. Niin että repiipä siitä.
STK/EK viesti on ollut vuosikymmeniä, että palkakorotuksiin ei ole varaa. Siellä ei muuta osatakkaan.
Investointituotteiden myynnin parissa elämäntyöni tehneenä tiedän, että jos ei ole kysyntää ei kauppa käy. Tällä hetkellä vientimaamme kappailevat huonossa taloudellisessa tilassa, ei sinne voi myydä on hinta mikä tahansa. Ei niitä tuotteita osteta jos ei ole tarvetta. Tuohon hallitus ei mahda mitään.
Kotimarkkinoilla tilanne on erttäin huono sitä voi parantaa ihmiset panttaavat ostamista vielä huonompien aikojen pelossa. Reaaliansiothan ovat pudonneet joten tuo käyttäytyminen on luonnollista. Elvytys on suunnattava kotimarkkinoiden nuosuun. Siihen hallitus on mahdollisuus vaikuttaa ja sitä kautta saatava kysyntä kasvuun.
EK Häkämies voisi vaihteeksi pitää suunsa kiinni eikä pelotella ihmisiä pitämään rahoistaan kiinni epätoivoisesti pantaten kaikkia ostamista jos ei ole ihan pakko.
Katsokaa hesarin mainokset ja niiden hurhat alennukset näette missä tilanteessa kauppa on ja sitä myöden koko kotimarkkinoilla toimivat yritykset.
Vajaa sata vuotta sitten Henry Ford oivalsi, että maksamalla työntekijöille kunnon palkkaa heillä oli varaa ostaa Fordin auto. Loppu on historiaa
Politiikassa aivan liikaa näprätään työmarkkinoiden toimivuuden kimpussa ja yritetään kääntää huomio aivan vääriin asioihin. Yritykset itse olisivat pääkohde. Erityisesti se, että kiinnitettäisiin huomiota innovaatioihin ja uudistumiskykyyn. Talouspolitiikassa myös siihen, että kuluttajilla olisi varaa ostaa. Ei se talous siitä käynnisty, että köyhältä viedään rahat.