kun kohdetta tapaa kaikesta huolimatta lähes viikoittain?
Poissa silmistä, poissa mielestä taktiikka siis mahdoton. Kyllä ihmisen elämä on joskus hankalaa, tässä ei auta Jumala eikä humala. Elämä ilman tunteita ei olisi elämää, mutta miksi ne kauneimmat ja arvokkaimmat tunteet kerta toisensa jälkeen haavoittavat? Valitseeko ihminen tietoisesti rakastumisen? Mielestäni ei, mutta jotenkin alkaa epäilyttämään tämä elämä ja sen tuomat haasteet...
Poissa silmistä, poissa mielestä taktiikka siis mahdoton. Kyllä ihmisen elämä on joskus hankalaa, tässä ei auta Jumala eikä humala. Elämä ilman tunteita ei olisi elämää, mutta miksi ne kauneimmat ja arvokkaimmat tunteet kerta toisensa jälkeen haavoittavat? Valitseeko ihminen tietoisesti rakastumisen? Mielestäni ei, mutta jotenkin alkaa epäilyttämään tämä elämä ja sen tuomat haasteet...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikö kukaan osaa neuvoa?
Järkiintymällä, vain järkiintymällä. Näkemällä tunteidensa järjettömyyden ja mahdottomuuden. Löytämällä toisen tunteiden kohteen. Ihmistä ei voi rakastaen palvoa kuin Jumalaa.
"Valitseeko ihminen tietoisesti rakastumisen?"
Mielestäni rakastumiseen ei voi sinällään vaikuttaa, onhan se pitkälti aivokemiaa.
Ihmisen alitajuntaiset tarpeet ( voivat olla lähtöisin lapsuudesta asti) ovat myös seikkoja, jotka rakastuttavat, mm. rakastuminen saavuttamattomaan kohteeseen.
Voi yrittää teoillaan vaikuttaa siihen, ettei edesauta niitä tilanteita jolloin on altis rakastumaan, esim. elämäänsä täysin tyytyväinen ei todennäköisesti rakastu yhtä helposti kuin lievästi masentunut. (Myöskin kliinisesti masentunut tuskin rakastuu.)
Mutta tapauksessasi se on siis myöhäistä.
Vaikka aika ei oikeasti paranna mitään, niin kyllä tuntemukset muuttuvat useimmiten parin vuoden sisällä. Voit kertoa ajatuksistasi jollekulle rehelliselle ja suorasanaiselle, joka puhuu sinulle "järkeä" ja palauttaa maan pinnalle. (Auttoi joskus itselläni.) Toisille puhumalla asiat saavat oikeat mittasuhteet.
Suuntaa ajatuksesi tietoisesti muualle. Ole kuitenkin rehellinen omia tunteitasi kohtaan, saat kaivata. Käyttäydy hänen kanssaan, kuten tavallisestikin tekisit, Voit antaa tunteiden näkyä, se vapauttaa.
Liiku! Kävele, juokse, pura energiaa näännyksiin asti.
Paha tilanne, mutta kyllä sinä selviät kerta minäkin selvisin joskus. :)
Niin, hankalaa...hän tietää tunteeni, kertoi itsellään olevan niitä myös, mutta jälkikäteen veti puheensa takaisin ja teki selväksi että emme voi enää jatkaa "tätä". Ymmärrän asian järjellä, mutta sydän ei ymmärrä.
Eniten satuttaa se kuinka kukaan voi sanoa rakastavansa ja sitten perua puheensa, ei mene jakeluun...
Sympatiani ovat puolellasi.
Hän on varmaankin tarkoittanut, että rakastaa sanoessaan niin. Joskus ihmisen mieli vain muuttuu.
Voi luulla rakastavansa, mutta varsinkin alussa usein rakastuu siihen omaan mielikuvaan toisesta. En tarkoita pahoittaa mieltäsi, enkä tarkoita, että itse olet tehnyt niin.
Ehkä olet itse "valveuteneempi" tunneasioissa ja hän vasta opettelee... Rakastuminen ei kuitenkaan ole koskaan turhaa, jos ajattelet sen oman itsensä kehittymisen kannalta.
(Tiedän ettei paljoa lohduta.)
Jep, toisilla se mieli muuttuu hyvin nopeasti, kertoo mielestäni lähinnä siitä ettei tunne ole aitoa. Oikea rakkaus ei häviä hetkessä, eikä ehkä koskaan. Eipä tätä oloa kukaan pysty korjaamaan. Jotenkin on vain selvittävä. Eipä se helppoa ole hänelläkään, sen tiedän.
Ehkäpä hän osaa käsitellä tunteitaan oikealla tavalla järjellä. Ei niin sanotusti haihattele.
Vaikea sanoa...käytös ollut viime aikoina kaikkea muuta kuin balanssissa olevaa. Viikon sisällä Rakastamisesta täyteen "ei mitään tunteita" tilaan.
Voin kertoa ettei se auta se - poissa silmistä, poissa mielestä.
Siellä se kuikkelehtii kaikesta huolimatta.
Tsemppiä sulle!
tuo on aivan kukkua ,ei mulla ainakaan ole tehonnut ,kaipaus sen kun kasvaa . Ja sydän pamppaa kun näen hänet .on jo monta vuotta mennyt eikä rakkaus ole laantunut .
Voi elämä...sitä pelkään itsekkin...
Sitähän juuri sanoin. Ei auta ollenkaan vaikka olisikin poissa silmistä, ajatukset pyörii siellä siitä huolimatta.