niin, voi olla että kyselen aivan typeriä, mutta tunnen erään bulimikon jonka henki haisee jotenkin omituiselle, siinä on ikään kuin erittäin pistävä haju. Viime aikoina erään toisen kaverini hengitys on alkanut haista aivan samanlaiselle. Kaveriltani en ole kysynyt mitään, perusteet ovat melko heppoiset..
Kysynkin vaan, että voiko bulimian tunnistaa hengityksestä (kuten esim. diabeteksen) vai onko kyseessä jotain aivan muuta?
Kysynkin vaan, että voiko bulimian tunnistaa hengityksestä (kuten esim. diabeteksen) vai onko kyseessä jotain aivan muuta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinävaiheessa kun bulimikon oksentelu alkaa olla aivan säännöllistä niin se on ihan oksentelu joka voi saada aikaan pysyväisluontoisenkin oudon tuoksun ulospäin. Ei välttämättä siis pahan hajun mutta sellaisen että sen huomaa. Usein tietty itse ei havaitse mitään.
Ihan tuosta vatsahappojen jatkuvasta noususta "väärään suuntaan" johtuva fysiologinen ilmiö. Silloin kun alkaa yhtäjaksoista tuoksua tuntua jatkuvasti, ainakin jossakin määrin yleensä ovat jo ruokatorvi ja kurkkukin kyllä alkaneet kärsiä. Eivät nyt useinkaan peruuttamattomasti mutta kyllähän tuo aikamoiset vauriot loppujenlopuksi alkaa tehdä ruokatorveen varsinkin. Limakalvot yksinkertaisesti palavat puhki ja kurkku kärsii aika tavalla.
Tosin, yksi asia tietty joka tuoksun voi aiheuttaa on että moni bulimikko oksennuksen tuoksua ruokailun jälkeen peitelläkseen alkaa käyttää melko vahvoja hajusteita ja kurkkupastilleja. Ja mitä nyt hyvänsä tuoksuketta jolla saa peitettyä hajun joka kuitenkin aika kauan ympärillä, etenkin jos nyt oksentelee yhtenään.
Enpä ole aiemmin tuollaisesta oksentamisen aiheuttamasta hengityksen haisemisesta kuullutkaan.
Itselleni tuli ekana mieleen ketoosi.
Tottakai oksentelu voi aiheuttaa hengityksen tuoksun muuttumisen. Onhan bulimikolla tavallaan kokoajan elimistön sellaisissa osissa väkeviä happoja ym. joita sinne ei kuulu. Tosin sen verran korostaisin itse että kovin nuorilla bulimikoilla joita valtaosa on niin ei pahemmin tätä esiinny.
Syynä juuri pitkälle se että kun tuoksu muuttuu niin ollaan yleensä jo niin pitkällä ja kauan sairasteltu että nuori ei ole vielä "ehtinyt" edes niin paljon rääkätä sisuksiaan. Joskus voi olla niinkin että tuoksu ei ole hengityksestä vaan ihan suusta, johon jatkuvat hapot pintyttävät tietynlaisen ominaisaromin.
Eihän tuota tuoksumuutosta nyt varsinkaan pysyvää nyt kovinkaan moni saa edes pitkäaikaisemmin sairastelleista. Usein sitäpaitsi on sellainen niin mieto tuo tuoksu että ei sitä huomaa edes kuin lääketieteen ammattilainen. Sen verran nuoria oletan alkuperäisen kysyjänkin bulimikkotuttavien kummiskin olevan etten usko vielä oksentelusta johtuvaa olevan tuon hajumuutoksen. Ketoosia melkein veikkaisin ensimmäisenä itsekin jota jo yhdeksi vaihtoehdoksi sanottiin aiemminkin.
Katso alkuperäinen kysyjä netistä tuolla hakusanalla vaikka googlesta niin löydät tietoa.
Mikä on nuori? Olen siis parikymppinen, kuten ystävänikin.
Mutta itsekin bulimiaa vieresäseurannut ja sen kanssa "elänyt" paljon. "Nuori" määritelmä on ehkä vähän huono siitä jokaisen elimistö ja sairaus on yksilöllinen. Yleistä kuitenkin on se että sairaus alkaa suurella osalla yläasteiässä.
Aika tuoreeksi sairaudeksi voi sanoa ihan selvästi joitakin vuosia tästä eteenpäin ja harva mitään ihan peruuttamattomia vaurioita vielä itselleen saa kyllä tuonne ainakaan pariinkymmeneen ikävuoteen.
Pitkän matkaa kun sairasteleva on kuitenkin alaikäinenkin vielä niin yleensä nyt jossain vaiheessa kun oireet jo havaitaan, jonkinlainen hoito aloitetaan. Tyypillinen kuva on se että heikossa kunnossa olevan bulimikon tuovat vanhemmat sairaalaan tai ainakin lääkärille.
"Vanhaksi" bulimikoksi voi oikeastaan sanoa siinä vaiheessa kun sairaus on alkanut tosiaan tuolla yläasteen huitemilla ja ollaan jo menty hyvän matkaa kohti kolmeakymmentä. Kuitenkin voi näin melkein sanoa koska aika vähissä ovat tapaukset joissa pitkälti yli 20 ikävuoden enää bulimiaan tupataan sairastumaan. Anoreksia melkein on näistä se joka vaanii sitten pidemmällekin elämänvarrelle. Monesti tietenkin kulkevat käsikädessä.
Sanotaanpa siis näin että se onko nuori vai vanha riippuu ihan siitä kuinka kauan on sairastanut ja miten rajusti. Toinen voi onnistua salaamaan sairauden vuosikaudetkin ja toinen ei kovinkaan kauaa. Sen verran rajusti alusta asti toisilla oireilu alkaa.
Elimistöt ihan tietenkin ihmiskohtaisia mutta sanotaan että jos sairastelee rajusti tuollaiset 10 vuotta niin alkaa kyllä jo kurkkuun ja ruokatorveen tulla pysyväisluontoisia vaurioita ja haurastumia jokaiselle tällaiselle tapaukselle.
Ihan kiinni siis ystäviesi sairauden asteesta ja kestosta voiko luokitella nuoreksi vai jo vanhemmaksi. Ja eihän niitä luokitella mitenkään virallisesti mutta ihan sen mukaan miten nyt voi sairastelun perusteella karkeasti sanoa.