Joo, eli tää tapahtui noin puol vuotta sitten. Mulla oli ns. paras ystävä jolle kerroin aina kaiken. Olimme hyviä ystäviä ainakin 2 vuotta kunnes se alkoi. Bestikseni alkoi tulla mustasukkaiseksi muille kavereilleni ja halusi omia minut. Hän kertoi kavereilleni kaikkea pahaa minusta, mitä minä heistä oli(si)n puhunut... Minulle hän alkoi ilkeillä, esim. nolaamalla koko luokalle, sotkemalla minun ja poikaystävieni välit, kertomalla salaisuuksiani ja puhumalla paskaa... mun bestis, oli mein luokan nuorin ja siksi opettajat pitivät häntä lellikkinä ja kilttinä tyttönä... oikeasti hän vain kieroili muille... muut kaverini ja minä aloimme huomaamaan asian ja päätin pistää välit poikki häneen... tekstiviestillä. Seuraavana päivänä
koulussa jouduin opettajan kuulusteltavaksi, miksi? sitä en vielä tiennyt mutta sitten minulle ilmeni että tämän bestikseni äiti oli soittanut koululle että MINÄ kiusaan bestistäni. Ja oikeasti asiahan ei niin ollut... olin kuitenkin niin hämilläni, etten tätä voinut kertoa mikä on tosi... jouduin kuulusteluihin koko ajan, kun nyt ex-bestikseni äiti juoruili kaiketi opettajille, kaikkea mikä ei ollut totta. Opettajat alkoivat painostaa minua pyytämään ex-bestikseltäni anteeksi, ja unohtamaan asian.. se ei vaan niin käynyt... Nyt, mulla ei edelleenkään oo enää paljon kavereita, kiitos ex-bestikseni. Toki minulla kavereita on, mutta ei läheskään niin paljoin kuin sillon... Mä toivon ettei kenellekkään käy samalla tavalla, tai kukaan ei itse ryhdy tuollaiseksi "epä-ystäväksi" sillä se ei tunnu mukavalta kenestäkään....
koulussa jouduin opettajan kuulusteltavaksi, miksi? sitä en vielä tiennyt mutta sitten minulle ilmeni että tämän bestikseni äiti oli soittanut koululle että MINÄ kiusaan bestistäni. Ja oikeasti asiahan ei niin ollut... olin kuitenkin niin hämilläni, etten tätä voinut kertoa mikä on tosi... jouduin kuulusteluihin koko ajan, kun nyt ex-bestikseni äiti juoruili kaiketi opettajille, kaikkea mikä ei ollut totta. Opettajat alkoivat painostaa minua pyytämään ex-bestikseltäni anteeksi, ja unohtamaan asian.. se ei vaan niin käynyt... Nyt, mulla ei edelleenkään oo enää paljon kavereita, kiitos ex-bestikseni. Toki minulla kavereita on, mutta ei läheskään niin paljoin kuin sillon... Mä toivon ettei kenellekkään käy samalla tavalla, tai kukaan ei itse ryhdy tuollaiseksi "epä-ystäväksi" sillä se ei tunnu mukavalta kenestäkään....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ompas tosi kiva ystävä ollut sulla.
Sinuna kyllä oikaisisin asioita kaikille, opettajille, ex-bestiksen äidille ja muillekin tyypeille. Muuten ne aikuiset jää siihen luuloon, että ex-bestiksesi oli oikeassa. Eihän se niin saa mennä!
En nyt osaa sanoa,miten se kannattaisi tehdä. Puhumalla suoraan varmaan ja kertomalla miten pahalle tuntuu, kun valehtelijaa uskotaan.
Samaa mieltä kuin edellinen. Parasta, että kerrot kaikille´, miten asiat oikeasti ovat.
Vaikka sinusta aluksi tuntuisi, että ei sinua uskota, niin muista, että valheilla on lyhyet jäljet...
ei olis uskonu et tollastki sattuu. (anna sen olla omis oloissaa ni se tulee yksinäiseks ilman ystäviä).
Mulle nimittäin kävi 6 luokalla aivan samoin kuin sulle.Sen jälkeen en ole luottanut kunnolla kehenkään,vaikka tapauksesta on kulunut jo 4 vuotta...
"kieltäydyn vastaamasta mitenkään tähän syytökseen, sillä se on täysin perätön, eikä teillä taida olla minkäänlaisia pitäviä todisteita minua vastaan. Tiedän oikeuteni ja vaadin saada soittaa asianajajalleni." Olisit vielä pyytänyt niitä muita luokkalaisia todistamaan, että se onkin tämä bestiksesi, joka ongelmia aiheuttaa. Sen jälkeen olisit vielä haastanut koulun oikeuteen kunnianloukkauksesta ja perättömästä syytteestä.
Tällaisista tapauksista selviää aika helposti jos miettii tarkkaan miten etenee :-)
Mullekkin on käyny samallailla viidennellä luokalla ja jatkui kuudennelle jolloin mulla ei ollut enää yhtään ystävää/kaveria. Kesälomalla me muutettiin ja vaihdoin koulua enkä mennyt samaan kouluun kuin muut vanhat luokkalaiseni. Se oli helpotus. pystyin aloittamaan alusta uudella tavalla.En luota enää keheenkään täydellisesti, mutta ystäviä olen saanut. (Olen nyt siis ysillä.)
Olisikohan tuolla ystävälläsi jonkinlainen persoonallisuushäiriö?!
sääliks käy,toi on just tollast VITTUILUU! siis tollanen kiusaaminen on ihan perseest sama kävi mullakin mut lähin vaa koulust pois ja en menny sinne enkä kotiinkaan ja ku vanhemmat soitteli ni sanoin et,vittu mä en mee sinne kouluu jos ei se kusipää tuu järkiinsä!!!!jäin yöks metsää nukkumaa et vanhemmat usko et mä olin tosissaa ja kyllä toimi.