Termi on itsekeksitty mutta sillä sanalla kuvailen ongelmaa lapseni kanssa. Eli neuvoja kaipailisin. Minulla on 7 v tyttö,joka käyttäytyy kanssani kuin vauva.Muiden kanssa on reipas ja ns.normaali,mun kanssa syö peukaloa, yrittää puhua vauvasössötyksellä,johon olen sanonut etten edes vastaa jos ei puhu kunnolla.
Pukeakin pitäisi ja esim.luistelemassa heittäytyy vain maahan ja vinkuu niin että hävettää. En todellakaan rohkaise tähän käytökseen ja olemme tosi paljon keskenämme,joten pelkkää huomiontarvettakaan ei voi olla. Miten tosta pääsisi eroon?
Pukeakin pitäisi ja esim.luistelemassa heittäytyy vain maahan ja vinkuu niin että hävettää. En todellakaan rohkaise tähän käytökseen ja olemme tosi paljon keskenämme,joten pelkkää huomiontarvettakaan ei voi olla. Miten tosta pääsisi eroon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voit sanoa hänelle suoraan että lopettaa vauvamaisen käytöksen, että on jo iso tyttö. Jos imee peukaloa niin sano että se näyttää tyhmältä, vain vauvat tekevät niin. Jos jatkaa, niin et huomioi ja teet omia juttujasi. Vauvasössötykseen et reagoi yhtään, jätät silloin oman onnensa nojaan.
Mielestäni tuo on juuri huomionhakuista käytöstä... saattaa olla että tyttö tietää saavansa kaiken huomiosi tuolla käytöksellään. Nyt kannattaa tehdä sille loppu. Selvitä hänelle, että huomiota saa muullakin tavalla kuin vauvamaisuudella, esim. halauksilla ja kauniilla sanoilla, myös teoilla.
Oletko varma että lapsesi saa tarpeeksi huomiota sinulta (kehutko kun saa itse tehtyä jotain ja onnistuu siinä?) Kun kerran tuolla tavalla sitä kerjää... ei riitä, että äiti on vain läsnä arjessa. Lapset ovat ovelia kun huomaavat vanhemman emotionaalisen poissaolon ja käyttävät tilaisuutta hyväkseen tekemällä mitä tahansa kummallista/väärää... se on tapa sanoa, että "hei, huomioi minut!"
Onko lapsella isää ja millainen suhde sinulla ja lapsella on häneen. Viettääkö aikaa isänsä kanssa? Joku ristiriita lapsella nyt on, jota oireilee tuolla tavoin. Haluaisi jäädä vauvan rooliin, eikä kasvaa isoksi. Oletko itse liian riippuvainen lapsestasi, eli haluatko tavallaan, että hän ei kasvaisi ja itsenäistyisi?
Kiitos vastauksista.Lapsi näkee isäänsä pari päivää viikossa mutta ainakaan yhdessäollessamme isä ei ollut läsnä lapsen kanssa,en tiedä miten on nyt. Muuten itse en ole lapsen isän kanssa tekemisissä,koska miehen uusi tyttöystävä kieltää sen.
Haluaisin todellakin lapsen itsenäistyvän.Että menisi ulos joskus ilman muakin ja että käyttäytyisi kuin ikäisensä myös minun kanssani,koska tiedän että hän osaa sen. Mielestäni olen läsnä hänen kanssaan.Telkkariakin katon vain hänen mentyä nukkumaan,koska muuten katsomisesta ei tule mitään. Se vauvamainen kitinä on kaikkein raskasta :(
Rohkaisen kyllä oikeanlaisesta käytöksestä ja olen selittänyt ettei vauvakitinällä yms. saa tahtoaan läpi.
Joskus lapsi sanoo,että haluaa kotiin.Vaikka olemme siis jo kotona.On hän yrittänyt selittää,että tarkoittaa tällä kotia,jossa asuimme vielä perheenä:minä,isä ja hän.
Voikohan erosta jäädä lapselle joku trauma?Erosta aikaa melkein 3 v.
Ehkä sinun kannattaisi kysyä tätä asiaa joltain ammattilaiselta. Jos lapsella on jotain vialla, niin parempi, että asiaan puututaan ajoissa. Tuon ikäisen pitäisi haluta olla myös kavereitten kanssa.
Tuon ikäiselle voi jo selittää, että et pidä vauvamaisesta käytöksestä ja että se on myös noloa ja tyhmää. Tehkää yhdessä isojen lasten asioita ja kohtele häntä isona lapsena ja jätä kaikki vauvamaisuudet huomiotta. Voit myös kehua ja ihastella kun hän tekee jotain kuin iso tyttö. Käyttäytyminen saattaa liittyä eroonne joten siitä olisi hyvä puhua myös lapsen isän kanssa. Kuinka hän käyttäytyy isänsä seurassa? Sopikaa yhtäläinen suhtautuminen molemmissa paikoissa.