Useat palstalaiset ovat varmasti havainneet vastakkainasettelun vl-porukan kanssa. Eikö siinä ole kenenkään mielestä mitään erikoista? Miksi vl-porukan tekemisiin kiinnitetään huomiota enemmän kuin muihin yhteensä? Erityisesti tätä ihmettelevät itse vl:t. "miksi meitä aina arvostellaan, eikö täällä saa olla rauhassa!"
Keskustelu on tietysti vapaata, kunhan se liikkuu asian rajoissa.
Itse olen tätä asiaa pohdiskellut, koska ajattelen kristittyjen yhteyden laajemmin kuin tiettyyn muotoon sidottuna. Tunnen kyllä vl-ihmisiä, ja he ovat oikein mukavia, käyttäytyvät hyvin ja ovat ystävällisiä, mutta tietty pidättyvyys heistä paistaa uskon asioissa. Ikäänkuin varovaisuus tai pelko, että joku yrittää siepata heiltä heidän uskonsa.
Asian ydin onkin otsikossa: Yritän valaista sitä esimerkillä. Otetaan esimerkiksi lapset, jotka leikkivät hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikolle tulle muitakin lapsia. jotka sanovat haluavansa leikkiä. Hiekkalaatikolla olevat lapset sanovat: "Me ei leikitä teidän kanssa, kun te leikitte väärin." Jos myöhemmin tulleet lapset kaikesta huolimatta menevät hiekkalaatikolle leikkimään, sanovat siellä jo olleet: "Mennään tuonne omalle hiekkalaatikolle, siellä saadaan olla rauhassa." (Hyvä esimerkki tämä palstajako, vl:t halusivat oman palstan, kun eivät halua muiden kanssa keskustella uskonasioista.) Olisihan se kohteliasta ainakin ottaa selville, mitä nämä muut haluavat laikkiä, ja onko muutakin eroa, kuin se, että toisilla on siniset lapiot ja toisilla punaiset.
Jos ajatellaan ilman uskonnollista merkitystä tätä asiaa, miltä muista lapsista tuntuu tällainen käyttäytyminen, niin pahalta tuntuu, ja ainakin lasten vanhemmat ovat valmiit sanomaan, että väärinhän tuo on, kyllä teidän pitää leikkiä yhdessä muiden kanssa.
Ajattelen, että uskonnollisessa mielessä koen juuri tämänkaltaisen tunteen Jumalan lapsena, jolle heitetään hiekkaa silmiin. Eipä se tunnu kivalta, ajattelee sitä mitenpäin tahansa. Tämä sama tunne, olen varma siitä, aiheuttaa sen että monet kritisoivat kärjekkäästikin tällaista ajattelutapaa. Tietysti se, miltä tuntuu, ei vielä pitkälle kanna.
Onneksi olen lukenut tältä palstalta hienojakin vl-kommentteja, liittyen siihen, että yhteistyötäkin voisi ainakin harkita. Toivon "vastaantuloa" ja keskustelua jatkossakin. Yhteistyöllä tarkoitan sitä, ettei tehdä tyhjäksi Kristuksen tekemää työtä muissa kristityissä. Me emme ole toistemme vastakohtia tai vihollisia. Meillä on yhteinen vihollinen ja sen nimi on Perkele.
Keskustelu on tietysti vapaata, kunhan se liikkuu asian rajoissa.
Itse olen tätä asiaa pohdiskellut, koska ajattelen kristittyjen yhteyden laajemmin kuin tiettyyn muotoon sidottuna. Tunnen kyllä vl-ihmisiä, ja he ovat oikein mukavia, käyttäytyvät hyvin ja ovat ystävällisiä, mutta tietty pidättyvyys heistä paistaa uskon asioissa. Ikäänkuin varovaisuus tai pelko, että joku yrittää siepata heiltä heidän uskonsa.
Asian ydin onkin otsikossa: Yritän valaista sitä esimerkillä. Otetaan esimerkiksi lapset, jotka leikkivät hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikolle tulle muitakin lapsia. jotka sanovat haluavansa leikkiä. Hiekkalaatikolla olevat lapset sanovat: "Me ei leikitä teidän kanssa, kun te leikitte väärin." Jos myöhemmin tulleet lapset kaikesta huolimatta menevät hiekkalaatikolle leikkimään, sanovat siellä jo olleet: "Mennään tuonne omalle hiekkalaatikolle, siellä saadaan olla rauhassa." (Hyvä esimerkki tämä palstajako, vl:t halusivat oman palstan, kun eivät halua muiden kanssa keskustella uskonasioista.) Olisihan se kohteliasta ainakin ottaa selville, mitä nämä muut haluavat laikkiä, ja onko muutakin eroa, kuin se, että toisilla on siniset lapiot ja toisilla punaiset.
Jos ajatellaan ilman uskonnollista merkitystä tätä asiaa, miltä muista lapsista tuntuu tällainen käyttäytyminen, niin pahalta tuntuu, ja ainakin lasten vanhemmat ovat valmiit sanomaan, että väärinhän tuo on, kyllä teidän pitää leikkiä yhdessä muiden kanssa.
Ajattelen, että uskonnollisessa mielessä koen juuri tämänkaltaisen tunteen Jumalan lapsena, jolle heitetään hiekkaa silmiin. Eipä se tunnu kivalta, ajattelee sitä mitenpäin tahansa. Tämä sama tunne, olen varma siitä, aiheuttaa sen että monet kritisoivat kärjekkäästikin tällaista ajattelutapaa. Tietysti se, miltä tuntuu, ei vielä pitkälle kanna.
Onneksi olen lukenut tältä palstalta hienojakin vl-kommentteja, liittyen siihen, että yhteistyötäkin voisi ainakin harkita. Toivon "vastaantuloa" ja keskustelua jatkossakin. Yhteistyöllä tarkoitan sitä, ettei tehdä tyhjäksi Kristuksen tekemää työtä muissa kristityissä. Me emme ole toistemme vastakohtia tai vihollisia. Meillä on yhteinen vihollinen ja sen nimi on Perkele.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuo hiekkalaatikkoleikki on oikein hyvä esimerkki. Jos siellä on vain yksi hiekkalaatikko, niin tilanne on vaikeampi.
Jos yhteiset leikit eivät passaa, niin mitä tehdään? Normaalisti vanhemmat tai hoitoihmiset yrittävät saada sopua ja yhteisiä leikkejä aikaan. Säännöt passuutetaan yhteneviksi.
Mutta sitten kun näitä ohjaajia ei olekaan, mitä tapahtuu? Laatikon valtausko? Tai ryhmittyminen omien laatikkojen luokse? Ei aleta enää toisia!
Paha ajatella jatkoa. Miksi näin saa tapahtua? Miksi se haittaa? Miksi joku kärsii siitä, että toiset lähtevät pois? Miksi se tuntuu loukkaavalta?
Se on ehkä inhimillinen piirre, että ihmistä loukkaa, jos toinen "kääntää selän" tai lähtee pois. Eihän sillä mitään tekemistä uskon kanssa ole, mutta jos tarkemmin kaivelemme tuntojamme, me olemme varsin herkkiä erilaisille vaikutteille, joita saamme kanssakäymisessä toisten kanssa. Yritämme tulkita toisen viestiä, ja usein teemme väärän tulkinnan siitä, mitä toinen haluaa sanoa.
Säännöthän meille ovat samat. Ne ovat raamatussa, mutta tulkinta on jo toinen juttu. Itsekin tunnistan sen ominaisuuden itsessäni, että olisi hienoa sanoa tai oivaltaa jotakin raamatullista, ja olla "tosi hyvä". Mutta raamatussa lukee myös: Älkää itsestänne paljon pitäkö. Oikein ymmärrettynä se tekee nöyräksi, ja antaa arvoa toisen tulkinnalle.
Koko kysymyshän on todella hankala. Lokeroituminen kristittyjen piirissä on jo tapahtunut, ja todennäköisesti pikemminkin vahvistuu, kuin yhtenäistyy. Ehkä Jumala sallii sen, että uskomme "lokeroissa", mutta olisihan se elämys kokea useiden ryhmien kanssa yhteenkuuluvuutta Kristuksen seurakuntaan. Tai voihan olla, että kaikki paloittelu onkin vihollisen työtä, kuka tietää.
Minua jollain lailla vaivaa se, että vertailemme, "miten teillä uskotaan", sen sijaan että tukisimme toisiamme kapealla elämän tiellä. Tätä vertailuahan tapahtuu käytännössä aina, olipa seurakunnan koko 2 tai 2 miljardia.
Mitä toinen haluaa viestiä sillä, että lähtee pois ja kääntää selkänsä? Menee omalle hiekkalaatikolle tai torjuu meidät, kun yritämme mennä samalle mukaan.
Se loukkaa ja tuntuu pahalta. Kun itse haluaisi olla toisen kanssa kaveri! Haluaa, että neuvotellaan ja yritetään löytää sopivat muodot ja säännöt leikeille. Mutta kun ei onnistu.
Vaikka kuinka itse menee peilin eteen ja parhaansa yrittää! Varmasti tulee pettynyt ja katkerakin mieli. Miksi minä en kelpaa leikkikaveriksi? Olenko niin kelvoton ja huono? Vai onko vikaa toisessakin?
Mitä muuta tulkintaa siinä tilanteessa voisi tehdä?
Mutta usein nämä lapset jotka jo olivat leikkimässä ajavat niitä lapsia pois, jotka alkoivat leikkimään samaan aikaan, kuin he itsekin, juuri sen takia kun alkoivat leikkiä kesken kaiken väärin. Nämä pois ajajat kyllä ovatkin tiukkoja, että tässä laatikossa ei leikitä muulla tavalla kuin, mitä me olemme tähänkin asti leikkineet.
Laatikko eli kristinusko on yhteinen, ja säännöt ovat kaikille samat. Vanhin on antanut meille säännöt, miten mennään. Eipä sillä väliä, kuka siellä ensin on. Se on ihmisestä lähtevää ylenkatsetta, jos ei suvaitse muita.
Meillä on helposti kysymys kielen alla, "kuka leikkii oikein", ja nähdäkseni tämä on samaa, jota opetuslapset kysyivät Jeesukselta: Kuka meistä on suurin?"
Mielestäni Jeesuksen opetuslapsista suurin oli Herramme Jeesus!
Mielestäni kanan syönti on syntiä.
1. Jos sanon, että olen vl, pelkään että vastapuoli sanoo: sinä olet niitä, jotka tuomitsette. Parempi olla hiljaa, jos vastapuolella on tuollainen ennakkoluulo.Minut on ikäänkuin lyöty jo ennen kun sanon sanaakaan. Tosin se estää hyviä keskustelujakin.
2.Monilla vl:llä on ikäviä kokemuksia pilkasta lapsuudessa.
3. Nykyisin on hengellisessä maailmassa sellainen henki, että kaikki pitää hyväksyä. Otetaan esimerkiksi naispappeus, jonka kanssa kirkkomme kipuilee. Tästä asiasta on vaikea sanoa omaa mielipidettä, koska se on "kiellettyä".Jos olen hiekkalaatikolla, minun pitäisi vakuuttaa kaikkien kerran pääsevän taivaaseen. Ihmiset suorastaan janoavat sitä. Tuttu slogan on myös: "Saman isän lapsia ollaan" Niinhän se onkin, Jumala on meidät kaikki luonut ja olemme tasa-arvoisia Hänen edessään. Tähän sloganiin sisältyy kuitenkin eräs piilomerkitys.Jumalan sana neuvoo kuitenkin nuhtelemaan synnistä ja julistamaan parannusta.Tätä eivät toiset hiekkalaatikkolaiset millään hyväksy.
4. Tuo vl-palsta ei tietääkseni ollut kenenkään vl:n pyyntö. Mieluummin keskustelen täällä, täällä on monesti paljon asiallisemmat keskustelut.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kolmoskohtaan haluaisin vielä tarkennuksen: Entä jos toisilla hiekkalaatikkolaisilla on myös se käsitys, että synnistä pitää nuhdella? Onko silloin kysymys, että muut nuhtelevat "väärin" tai "vääristä asioista"?
Henk.koht. ainakin hyväksyn nuhtelemisen. "Parempi nuhdella avoimesti, kuin vaieta rakkauden nimissä" Sananl. se ja se). Tottahan lapsia pitää nuhdella, silloin kun ovat ymmärtämättömiä.
Tässähän se juuri on. Nuo karkeakarvaiset ja äänekkäästi määkivät oman vanhurskauden vuohet nousevat oitis kahdelle jalalle, muiden yläpuolelle. He ovat joka laatikolla kohta paskalla, he vaativat muilta alamaisuutta itselleen ja vaativat parannusta muilta nöyrtymättä kuitenkaan itse parannukseen, toisten kristittyjen alamaisiksi ja palvelemaan.
Job sanoi saatanalle että nuhdelkoon sinua Herra.
Kaikki tuollainen "parannussaarna", mitä edellä kuvailitte on oman vanhurskauden vallankäyttöä. Vallanhaluisten sairaiden ihmisten pelehtimistä se on. Lukekaapa mitä Jumalan sana sanoo:
Hepr. 8:8 Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
Hepr. 8:9 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
Hepr. 8:10 Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
Hepr. 8:11 Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
Hepr. 8:12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."
ketä parhaaksi näkee, ja kenen kautta parhaaksi katsoo. Sitäpaitsi raamatusta ne sananlaskutkin löytyvät. Syntilistoja en kuitenkaan missään nimessä kannata, jos nimim. "uskossa" sellaisen käsityksen sai.
Ajattelen nuhteluna jotain sellaista, jota Daavid koki kuullessaan: Sinä olet se mies!" Meidän jokaisen täytyy tulla siihen lain rikkurin paikalle, ennekuin kasvu uskossa voi alkaa.
Raamattuhan kehoittaa saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Tuo "parannus" tarkoittaa juuri ohjaamista oikeaan, nuhtelua. Tosin se ei ole itsetarkoitus siinä mielessä, että uskovainen koko ajan olisi pilkkua viilamassa.Mielestäni ihmisellä on oikeus puhua omantuntonsa mukaan, kuuluipa hän mihin seurakuntaan tahansa.Ja haluan myös aukaista korvani kuuntelemaan, jos minua joku nuhtelee.
Käännän asian toisin päin.
Kun olen päässyt keskustelemaan syvällisesti vaikka työkaverin kanssa, niin sieltä tulee ilmi samanlaista kuin sinulla ns. kiusaamisten kanssa.
En halua revittää yksityiskohtia, mutta muutamat taitamattomat veeällät ovat aiheuttaneet murhetta käytöksellään aika monelle ei-veeällälle. Tuollaiset kokemukset pysyvät piilossa, mutta luottavaisessa keskustelussa ne paljastuvat. Toki muutamia räikeimpiä tapauksia tiedän itsekin ja olen omakohtaisestikin kokenut.
Tällaiset muistot voivat liittyä esim. noihin pahoihin vuosiin. Silloinhan ei sanoja säästetty! Puhuttiiin todella sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Nuhdeltiin synneistä omia ja vieraita.
Nytkin vielä ihmettelen, kun kunnon vl kyselee: Miksi ei saa sanoa toisella siitä ja siitä? Siis se toiselle sanominen ja nuhteleminen on niin vakaumukseen kuuluvaa, että se tuntuu oikeutetulta missä tilanteessa tahansa.
Erityisen omituista se on silloin, kun ns. nuhtelu kohdistuu sellaiseen ihmiseen, joka ei ole edes vl ja häneltä odotetaan jotenkin vl-elämäntapaa. Vaikkapa nuhdellaan tv:n katselemisesta, "väärähenkisten" tilaisuudessa käynnistä, sopimattoman musiikin kuuntelemisesta.
Sekö lienee sitä oikeaa synnistä nuhtelemista? Mitä sanot "rose-marie"? Eli onko nuo niitä oikeita hiekkalaatikkoleikin sääntöjä?
Miksi sinun pitäisi hiekkalaatikolla vakuuttaa kaikkien pääsevän taivaaseen? Riittää kun et kehoita muun ryhmän uskovaista parannukseen. Vai näetkö hänellä sellaisia syntejä, jotka ansaitsevat nuhtelemisen kuin esim. Daavidin teot? Eihän sellainen nuhtelu olekaan väärin.
Mutta se on, että tietämättä toisen sieluntilaa pitää automaattisesti toista epäuskoisena tai vääräjumalisena. Minusta siinä on sellainen vaaran paikka nuhtelijalla, että hän itse voi joutua ihan oikeaan syntiin eli itsekorotuksen ja -rakkauden tai ylpeilyn syntiin. Ainakin siitä on usein lähimmäisenrakkaus kaukana.
Lisäksi siinä tilanteessa ihmistasolla kommunikointi- ja keskusteluyhteys särkyy. Kun se on rikki, niin ei tee mieli jatkaa. Sinunkin kaipaama hyvä keskustelu estyy.
Mikä ihmeen ennakkoluulo se on, jos on tuntenut, että vl tuomitsee ja ajattelee sen toistuvan taas tavatessa. Aika harvoin tuo tuomiohenki on sellaiselta hävinnyt sitten viime tapaamisen! Onko SINUT lyöty silloin? Minä luulen, että se toinen on lyöty vielä pahemmin. Näin ainakin itse olen kokenut. Valitettavasti aika monta kertaa.
ja kerran vielä voi sua nuin....kuka sua jaksaa neuvoa
Miten monesti olet häntä neuvonut?
Heittoja ja irvailua vain?
Eri nikeillä?
Osaatko keskustella kunnolla?
Ja kovin parannussaarna kuuluu Getsemanesta ja Golgatalta. Juuri sinun tähtesi Kristus kärsi ja kuoli. Sinun syntiesi tähden ihmiseksi inkarnoitunut Jumala, sovitti maailman Synnit ja sinunkin syntisi Jeesuksen Kristuksen lihan ruumiissa, Hänen Pyhän verensä kautta.
Siinä on paranussaarna kun sanotaan, että sinä katuva syntinen, tule nyt rohkeasti ja ota Jumalan armo vastaan. Tule ja ota, saat rahatta ja hinnatta viiniä ja rieskaa. Kaikki synnit ja viat on annettu anteeksi iankaikkisella unhoituksella Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
2. Kor. 5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
2. Kor. 5:20 Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
2. Kor. 5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
2. Kor. 6:1 Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Kor. 6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
Aamen!
Rakas sisareni Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa x-vl.
Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi ja turvanasi, elämäsi jokaisena päivänä, niin nytkin ja aina, hamaan tulevaan aikaan asti. Silloin me saamme tanssia Karistan häissä iankaikkisesta iankaikiseen, aamen.
Tarkoitus oli lähinnä herättää keskustelua kristittyjen suhtautumisesta toisiinsa. Me osaamme heitellä raamatusta "irtolauseita" toistemme päälle, olemme täysin eri mieltä kaikesta,ja lopuksi huudamme: Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa. Niinpä niin.
Minun näkemykseni mukaan meillä ei ole varaa tällaiseen toimintaan. Mutta ehkä se on juuri vihollisen juonista ovelimpia: Kun saadaan kaikki kristityt heittämään toistensa silmiin hiekkaa minkä ehtii, toteavat ympärillä olevat ihmiset: Ei noista uskovaisten höpinöistä ota selvää, toisiansa haukkuvat ja itsensä korottavat.
Hiekkalaatikkoesimerkki oli vain siksi, että itsekukin voisi pohtia, miltä tuntuu. Luulisi, että kristillinen rakkaus suorastaan p a k o t t a i s i suhtautumaan rakkaudella ja lämmöllä muihin ihmisiin, myös muihin kristittyihin.