Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    yksintässävaanpohdin

    Seurustelen.. mutta tuntuu kuin voisin ihastua seuraavaan ohikulkijaan.
    Kaipaan rakkautta. Kaipaan huumoria. Kaipaan, jotain mitä joskus olin. Kaipaan ihastumista.
    Silti rakastan kumppaniani. Se on kuin huume, josta en pääse eroon. Saan siitä nautinnon, aina joskus. Usein se myös satuttaa ja tuntuu, että elämä menee hukkaan.
    En tiedä saisinko parempaa.. olen juurtunut tähän jo niin syvälle.
    Pelkään että vaikka olisin uskollinen fyysisesti voisin silti rakastua toiseen, jos tilaisuus sellaiseen tulee..

    Tämän asian saan aina välillä pois mielestä, sitten se taas tulee ja vaivaa pitkän aikaa päätä.

    Miksi laitoin itseni tällaiseen soppaan?
    Hölmö on se, joka omilla tunteillaan leikkii.

    Haluanko nykyisen kanssa parempaa vai kokonaan uuden suhteen?
    Kun tietäisi voiko meidän välit edes muuttua. Voinko enää rakastua samaan ihmiseen ?
    4147
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Kyllä huoraajien on yleensä kaikista paras harrastaa ammattiaan ihan yksin.

    Äänestä

    • Ole jo hiljaa, aivan uskomattoman typerää tulla palstoille mollaamaan ihmisiä, jotka tuntee aivan normaaleja tunteita! Ihastuminen kun ei ikinä ole ollut h-oraamista! Jos olet itse niin täydellinen niin menepä vaikka avioliitto- tai parisuhdepalstalle meuhkaamaan! Siellä kai hehkutetaan parisuhteen onnea ja ihanuutta.

      Äänestä

    Mulle käy noin usein. Omassa suhteessa einolr varsinaista vikaa, ehkä se on se arkoja kyllästyminen mikä saa minut oikein etsimään ihastuksia. Ihastuminen tuo hetkeksi hyvän olon ja saa sentään tuntemaan jotain.

    Äänestä

    • Puhelimella kun kirjoittaa niin virheitä näköjään tulee. Siis omassa suhteessa "ei ole" ja "arkeen" kyllästyminen.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ei vastausta kirjoitti:

    Seurustelen.. mutta tuntuu kuin voisin ihastua seuraavaan ohikulkijaan.
    Kaipaan rakkautta. Kaipaan huumoria. Kaipaan, jotain mitä joskus olin. Kaipaan ihastumista.
    Silti rakastan kumppaniani. Se on kuin huume, josta en pääse eroon. Saan siitä nautinnon, aina joskus. Usein se myös satuttaa ja tuntuu, että elämä menee hukkaan.
    En tiedä saisinko parempaa.. olen juurtunut tähän jo niin syvälle.
    Pelkään että vaikka olisin uskollinen fyysisesti voisin silti rakastua toiseen, jos tilaisuus sellaiseen tulee..

    Tämän asian saan aina välillä pois mielestä, sitten se taas tulee ja vaivaa pitkän aikaa päätä.

    Miksi laitoin itseni tällaiseen soppaan?
    Hölmö on se, joka omilla tunteillaan leikkii.

    Haluanko nykyisen kanssa parempaa vai kokonaan uuden suhteen?
    Kun tietäisi voiko meidän välit edes muuttua. Voinko enää rakastua samaan ihmiseen ?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu