Kuuntelin Sana Jerusalemista -ohjelmaa Radio Deistä eilen. Mieltäni jäi askarruttamaan asia, josta olen kuullut aiemminkin.
Pitäneekö paikkansa se, että vuonna 2000 heinäkuussa Oslon rauhanprosessiin liittyen palestiinalaisille tarjottiin valtiota. Pääministeri Barak tarjosi 97% länsirannasta (Juudea-Samaria alueesta), koko Gazan, pääkaupungiksi itä-Jerusalemin ja Temppelivuoren hallinnan. Arafat kuitenkin hylkäsi tämän, sen sijaan kaksi kuukautta myöhemmin hän aloitti toisen intifadan.
Meikäläisen muistelun mukaan kansannousu repesi vasta Sharonin provokatiivisen moskeijassa käynnin jälkeen, josta puolestaan syntyi mm. Al-Aksan marttyyrien prikaati. Suoraan sanottuna hän halusi sodan.
Pitäneekö paikkansa se, että vuonna 2000 heinäkuussa Oslon rauhanprosessiin liittyen palestiinalaisille tarjottiin valtiota. Pääministeri Barak tarjosi 97% länsirannasta (Juudea-Samaria alueesta), koko Gazan, pääkaupungiksi itä-Jerusalemin ja Temppelivuoren hallinnan. Arafat kuitenkin hylkäsi tämän, sen sijaan kaksi kuukautta myöhemmin hän aloitti toisen intifadan.
Meikäläisen muistelun mukaan kansannousu repesi vasta Sharonin provokatiivisen moskeijassa käynnin jälkeen, josta puolestaan syntyi mm. Al-Aksan marttyyrien prikaati. Suoraan sanottuna hän halusi sodan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä mitä Barak tarjosi, mutta hän oli todellakin syypää intifadaan. Palestiinalaiset ovat itse sanoneet tajunneensa että Barak on heikko pääministeri ja se tietoisuus laittoi heidät hylkäämään annetut tarjoukset ja vaatimaan vielä enemmän. Intifada ei tosin lähtenyt välittömästi käyntiin, sillä sen laaja toteuttaminen vaati strategiaa, joka ei ollut vielä valmis. Intifada käynnistettiin suunnitelmallisesti ja sen provokatiivinen luonne on käynyt selväksi vuosien mittaan. Se on vihan synnyttämisprosessi, joka on ryöstäytynyt käsistä niin Israelin, kuin palestiinalaistenkin puolella