Mistä erottaa mielenterveysongelman tavallisesta tempperamenttisuudesta? Olen aina tuonut tunteitani esiin aggressiivisuudella. En ole herkkä itkemään ja olen aina ollut sitä ihmistyyppiä, joka selvittää ongelmansa itse. Siksi ihmettelenkin kun ystävät eivät ymmärrä ääripäätunteitani; minulle se on normaali tapa purkaa paineita. Joko nauran paljon ja olen selvästi onnellinen ja sitä myöten myös lähes tulkoon hyökkäävän aktiivinen ja toimelias tai olen tyytymätön, räjähdysaltis ja aggressiivinen. Luonteeni monenlaiset ristiriidat, melankolisesta hyperaktiiviseen ja ahdistuneesta ikionnelliseen, erakkomaisuudesta ylisosiaaliseen ym. ovat tuhonneet monta ihmissuhdetta. Kenties luonteeni määrää kohtaloni. Ehkä kohtaloni on yksinäisenä häilyä terveyden ja sairauden välimaastossa!
Tenpperamenttinen vai mielisairas?
C
7580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täytyisi osata tuntea itsestään se "kultainen keskitie" mutta silti niin, että vaikka ilmaisee omalla tavallaan oloansa pitäisi muistaa ettei pahaa mieltään liikaa läheisilleen kasaa. Hymyä Päivään vaan=D
kun olen yleensä aurinkoinen ihminen ja ne erot on niin tavattoman jyrkkiä! Kun hetkessä nauru muuttuu raivoksi ja masennus iloksi. Olen niitä ihmisiä, joille ei ole keskitietä. Joko tai. Mutta kiitos vastauksestasi. Olet luonnollisesti oikeassa ja toivoisinpa, että se olisi minullekin mahdollista!Aurinkoista päivän jatkoa!
on sama juttu, tosin olen myös mielisairas. Perusluonteeni on kuitenkin samanlainen ja se välillä vaikeuttaakin ajatuksiani ja parantumismahdollisuuksiani.
En sano että tälläinen luonne olisi mielisairauden alku, mutta kyllä se aina pistää itsensä miettimään...
Luonteeni haittaa paljon sairauttani tai siis olisiko toisin päin, mutta olen kyllä todella ääripään ihminen!
Jatkoja :)!
tunnut olevan suoranainen kaksoisolentoni minun "mielestäni".onneksi olen sellaisessa ammatissa jossa agressiivisuudesta on hyötyä tai agressiivisuus on ehkä väärä sana,peräänantamattomuus,kivipäisyys..ovat ehkä parempia.ennemmin tälläinen räiskähtelijä kuin lamaantunut kirjastonhoitaja.
Ei kirjastonhoitajat ja kirjastovirkailijat ole jämähtäneitä. Työpaikallaan ehkä koska kirjasto on paikka missä pitää olla tasapaksu/tasapuolinen mutta oletko ikinä nähnyt heitä vapaa-ajallaan?
Ehkä olisi hyvä mennä oikein asiantuntijan kanssa juttelemaan,onhan sun mielialaheilahtelut kertomasi perusteella aika rajuja! Onko kyse pelkästä itsekeskeisyydestä,toisista piittaamattomuudesta,vai jostakin vielä vakavammasta? Kannattaa selvittää!!
...hallitsetko sinä mieltä? Tällä hetkellä selvästi mieli hallitsee sinua. Jos kehittäisit itseäsi, saisit mielesi hallintaan, eikä se ohjaisi enää elämääsi.
Kokemusta on, koska olin ennen itsekin niin kuin sinä, erittäin epätasapainoinen ja häilyvä ihminen. Käytin välillä myös mielialalääkkeitä. Enää ei tarvitse, hallitsen mieleni ja elän tasapainoista, onnellista elämää. Toisaalta tietenkin myös kasvaminen yleensä on jo tasapainottanut minua. Hyvästi omat nuoruuden kamalat, epätasapainoiset, hullut vuodet!! :)