Mitä teen? Olen n. 15 v. tyttö, jolla on ongelma. Joka päivä minun on pakko ajatella mielikuvitusmaailmaa, joka on ollut minulla ala-asteelta lähtien. HALUAISIN OPPIA OLEMAAN AJATTELEMATTA SITÄ!
Kuitenkin, kun aina olen mielikuvitusmaailmassa olen, niin tiedän sen olevan vain mielikuvitusta. Mitä teen, jos haluan oppia olemaan ilman sitä?
Kuitenkin, kun aina olen mielikuvitusmaailmassa olen, niin tiedän sen olevan vain mielikuvitusta. Mitä teen, jos haluan oppia olemaan ilman sitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä kannattaisi kysyä asiaa joltain alan ammattilaiselta,vaikka psykiatrilta.Ei siitä hullun papruja tule,mutta jos kyseessä on vaikka ahdistus ja pakenet sitä maailmaasi,mutta tämä on vain arvaus.
Miten ukolta 75v. meni yli tunti vastata omaan säälipisteen hakukirjoitukseensa.
No uskottavuuden takia tietenkin, että luultais viestin ole van joltakin toiselta.
Miksi sinä haluat eroon siitä?
Minä olen aika menestynyt taiteilija, ja kerronpa sinulle yhden mielikuvituksellisen kirjan nimen josta tehtiin upea elokuvakin, ja läksynä saat lukea sen:
Michael Ende - Tarina vailla loppua
http://lukuisa.blogspot.fi/2014/10/michael-ende-tarina-vailla-loppua.html
www.youtube.com/watch?v=mPxTwqzr1sw
www.youtube.com/watch?v=xaILTs-_1z4
www.youtube.com/watch?v=vE8mFDabqD0
www.youtube.com/watch?v=QQyorpxZ8rs
Kun menin aikoinani taidekouluun, kävin katsomassa tyttöystäväni kanssa tämän elokuvan, ja me molemmat nautimme täysin siemauksin siitä! Myöhemmin luokkatoverini suositteli kirjaakin samasta aiheesta, ja sekin oli todella hyvä, (jatko-osa ei ole niin hyvä).
Mene kirjaston ja lainaa kirja ja lue ja nauti mielikuvituksestasi, äläkä enää pelkää sitä! Mielikuvitus on ajattelevan ja luovan ihmisen lahja, ja mielikuvitus takaa sinulle myöhemmin töitä sitten kun kasvat isoksi. Vain luovat ihmiset pärjäävät tulevaisuudessa, usko vaan! Kaikki muut työpaikat loppuvat pikkuhiljaa, kaikki merkit viittaavat nyt tällä hetkellä tähän, automaatio, robotismi syö vanhat työt pois, työttömien armeija sen kuin lisääntyy vaan ... jos ei osaa käyttää mielikuvitustaan.
Kuka sinulle sanoi, että mielikuvituksesta pitää päästä eroon?
Laita mielikuvituksesi omaan lokerikkoosi, josta otat sen aina tarvittaessa, nautinnoksesi esille. Silloin se ei enää vaivaa normaalia elämääsi, jos oikein ymmärsin, miksi se sinua tällä hetkellä niin vaivaa.
Käytä mielikuvitustasi! Turhaan sitä pelkäät
Tässä osuvampi kritiikki mielikuvituksen ja fantasian perusteoksesta!
Michael Ende - Tarina vailla loppua
http://morrenmaailma.blogspot.fi/2011/09/michael-ende-tarina-vailla-loppua-1979.html
Se on vain hyvää aloittaja , älä tukahduta taipumuksiasi.
Tyhjälle näyttää ketju
Jopas. Minä en koskaan halunnut omastani eroon, en edes tullut ajatelleeksi sitä, ja yhäkin se on minulla. Voin elää poikkeuksellisen itsenäistä elämää kun voin käydä läpi stressaavia asioita siellä eikä reaali-maailmassa.
Jos mielikuvasi ovat kauniita ja levollisia ja pystyt pitämään selvän rajan todellisuuden ja mielikuvituksen välillä, niin ei kai unelmoinnista ole haittaa. Syytä huoleen, jos fantasiamaailma alkaa ottaa liian suuren kakun ajasta, häiritsee arjen elämää, ajatukset tulevat pakkomielteen lailla ja ahdistaa, on syytä huoleen.
Onko vaipuminen haavemaailmaan pakoa tylsyyttä ja elämää kohtaan?
Jos pakenenet mielikuvitusmaailmaan, jossa olisit itse toisenlainen, eli eri näköinen, suositumpi tms. on syytä puhua asiasta jonkun kanssa. Meidän tehtävämme on kasvaa omaksi itseksemme, hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme eikä paeta itseämme ja todellisuutta. Nyt tuntuu siltä, että sinulla ei ole välineitä tähän.
No minulla kävi niin että ensin pakenin, mutta sen kautta eheydyin omaksi itsekseni. Minulla tosin oli todella puuttelliset olot ja vanhemmat enkä tiedä onko Suomessa tuon ikäisille tarpeeksi monipuolista palvelua korvaamaan kummatkin. T.joku toinen
Viimeinen taho tuollaisessa tilanteessa, josta apua kannattaa lähteä hakemaan on psykiatria. Ainoa mitä heillä on sinulle tarjota on kemiallinen lobotomia.
Hakeudu ehkäpä mielummin kolmannelle sektorille, jossa voit kertoa, keskustella ja käsittellä asiaa luottamuksellisesti ilman pelkoa leimaantumisesta, pakkotoimista tai vainosta.
Tsemppiä!