Olisin kiitollinen jos joku voisi tehdä mulle jonkun "diagnoosin" tai kertoa mielipiteensä. Mietin miksi olin ala-asteella tällainen: 1-2 luokat meni ihan normaalisti. 3-7 luokalla halusin olla mahd. hyvä koulussa ja olinkin, sain 8 ja 9 suurimmaksi osaks mutta en ikinä ollut tyytyväinen todistukseen. Olisin aina halunnut 10 tai en varmaan olisi ollut siihenkään tyytyväinen. Ehkä olisin ollut tyytyväinen 10 :saan. Olin aina pettynyt joka vuosi todistukseen kun se oli niin "huono", vaikka vanhemmat yms. sanoi todistusta hyväksi. Se näkyi harrastuksissakin, ei riittäny että olin "ihan hyvä", harjoittelin tosi paljon, koska halusin olla mahdollisimman hyvä. Olin todella kunnianhimoinen kaikessa mitä tein. Jotenkin vaadin muiltakin joskus samanlaista, mutta en yhtä paljon kuin itseltäni. Koko ala-aste meni "suorittamiseen" ja jos esim. läksyt unohtui niin olin ihan paniikissa ja aattelin että se on pahinta maailmassa. Pelkäsin että opettaja suuttuu yms. Lisäksi pidin itseäni kamalan lihavana vaikka olin vain vähän pyöreä, en mikään pullukka. Häpesin pitää kireitä vaatteita tai uimapukua. Lisäksi ajattelin että minusta on tultava jotenkin menestynyt siinä asiassa josta olin kiinnostunut ja minulle ei riittänyt että olisin siinä "vain hyvä". Ylä-asteelle mennessä tuo laantui tai jotenkin muutti muotoaan niin että minulle tuli pakkomielle omasta ulkonästä ja minulle puhkesi anoreksia. Ja noita asioita on vielä muitakin missä olin "perfektionisti?" mutta tuossa ne tärkeimmät.
Luonteeltani olin aika ujo mutta kavereiden seurassa en. Lisälsi olen aina ollut kiltti ja ehkä jotenkin miellyttämishaluinen?
Lapsuus mulla oli tosi sekava ja turvaton. Isäpuoli oli jotenkin narsistinen, eli siivellä, pahoinpiteli henkisesti, ryyppäsi ja äitinikin ryyppäsi aika paljon. Siitä johtui että joskus jouduin (ehkä liikaakin en muista?) huolehtimaan pikkuveljestä, meidän eläimistä ja kotitöistä ja kotona oli koko ajan sellainen inhottava ja turvaton ilmapiiri mitä en nykyään edes halua muistella.
Kertoisko joku mielipiteensä, olisin kiitollinen.
Luonteeltani olin aika ujo mutta kavereiden seurassa en. Lisälsi olen aina ollut kiltti ja ehkä jotenkin miellyttämishaluinen?
Lapsuus mulla oli tosi sekava ja turvaton. Isäpuoli oli jotenkin narsistinen, eli siivellä, pahoinpiteli henkisesti, ryyppäsi ja äitinikin ryyppäsi aika paljon. Siitä johtui että joskus jouduin (ehkä liikaakin en muista?) huolehtimaan pikkuveljestä, meidän eläimistä ja kotitöistä ja kotona oli koko ajan sellainen inhottava ja turvaton ilmapiiri mitä en nykyään edes halua muistella.
Kertoisko joku mielipiteensä, olisin kiitollinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin tulee mieleen että turvattomuus on ainakin osasyynä ja olet joutunut kantamaan sellaista vastuuta jota lapsen ei kuuluisi kantaa. Oma mielipiteeni on että olet ollut niin vaativa itseäsi kohtaan koska hait hyväksyntää hyvillä suorituksilla koska luulit ettet riitä ihan omana itsenäsi. Olenkohan yhtään jyvällä?
Perfektionismin takana voi olla myös hallinnan tarve - lapsuuden kaoottinen ympäristö luo tarpeen hallita ainakin sitä mitä voi eli omia tekemisiään ja suorituksiaan. Lopultaa iskee uupumus, kun täyttä kontrollia ei voi saavuttaa vaan maailma pyörii omia menojaan.
Usein myös syömishäiriöt liittyvät siihen, että "ainakin tämä asia on täysin minun vallassani" kun kokee että muihin ei voi luottaa.
Kiitos vastauksista. Varmaan ootte kumpikin ihan oikeassa, sillä kysyin mielipidettä kun en itse ole varma