Minulle tämä historia tulee Herran antamana näkynä, visiona, valtavalla ja mukaansatempaavalla voimalla. Siksi on olennaisen tärkeää, että lukijalla on jalat tukevasti maassa ja että hän silmät korvat tarkkana arvostelee kaikkea Jumalan sanan valossa ja terveellä järjellä kravaattiin, lipereihin tai muuten karvoihin katsomatta. Tärkein on totuus, onko asia näin vai onko se jotenkin toisin. Jos jutut ovat outoja, lähteitä kyllä löytyy tietojen tarkistamiseen.
Arvostelu ei ole vain sallittua vaan toivottua. Näin minäkin saan oppia keskusteluista uutta.
Herramme Jeesuksen Kristuksen ja tämän maailman ruhtinaan, lohikäärmeen, taistelu Rooman imperiumin sielusta lähestyy ratkaisevia vaiheita. Lohikäärmeen puraisut ovat erittäin älykkäitä ja verisiä niin että Jeesuksen omat ovat aivan hätää kärsimässä. Vaan Kuninkaamme vastaisku on suorastaan mielettömän hieno, ja maailma yhä tänään ihmettelee, mitä Jumalan Poika teki.
Taustana ratkaisutaistelulle on hajoamispisteessä olevan Rooman uusi nousu, sen armeijan ja rahojen, sisäisen yhtenäisyyden ja tehokkaan hallinnon korjaaminen. Jeesus salli tämän ensinnäkin siten, että murhaava pyhän Kyprianuksen rutto laamtui vuonna 270.
Tapahtumien käännekohta ei taaskaan ole nimettömien yhteiskunnallisten tai taloudellisten voimien tulos, kuten marksilainen näkemys historiasta tahtoo korostaa. Ei. Kyseessä on taas yksi ihminen, jonka kautta valtakunnan kohtalo muuttui.
Keisari Aurelianus oli hevosmies ja sananmukaisesti ratsasti valtaan. Hän ei ole ylhäistä sukua, vaan yksinkertaista väkeä Serbiasta liittyen 20 vuotiaana Rooman armeijan palveluun.
Koska kyse on ratkaisevan tärkeästä tyypistä, katsomme asioita hieman tarkemmin ymmärtääksemme, missä mennään ja miksi hengellinen sota kävi hänen lyhyen hallintoaikansa jälkeen niin kertakaikkiaan veriseksi.
Arvostelu ei ole vain sallittua vaan toivottua. Näin minäkin saan oppia keskusteluista uutta.
Herramme Jeesuksen Kristuksen ja tämän maailman ruhtinaan, lohikäärmeen, taistelu Rooman imperiumin sielusta lähestyy ratkaisevia vaiheita. Lohikäärmeen puraisut ovat erittäin älykkäitä ja verisiä niin että Jeesuksen omat ovat aivan hätää kärsimässä. Vaan Kuninkaamme vastaisku on suorastaan mielettömän hieno, ja maailma yhä tänään ihmettelee, mitä Jumalan Poika teki.
Taustana ratkaisutaistelulle on hajoamispisteessä olevan Rooman uusi nousu, sen armeijan ja rahojen, sisäisen yhtenäisyyden ja tehokkaan hallinnon korjaaminen. Jeesus salli tämän ensinnäkin siten, että murhaava pyhän Kyprianuksen rutto laamtui vuonna 270.
Tapahtumien käännekohta ei taaskaan ole nimettömien yhteiskunnallisten tai taloudellisten voimien tulos, kuten marksilainen näkemys historiasta tahtoo korostaa. Ei. Kyseessä on taas yksi ihminen, jonka kautta valtakunnan kohtalo muuttui.
Keisari Aurelianus oli hevosmies ja sananmukaisesti ratsasti valtaan. Hän ei ole ylhäistä sukua, vaan yksinkertaista väkeä Serbiasta liittyen 20 vuotiaana Rooman armeijan palveluun.
Koska kyse on ratkaisevan tärkeästä tyypistä, katsomme asioita hieman tarkemmin ymmärtääksemme, missä mennään ja miksi hengellinen sota kävi hänen lyhyen hallintoaikansa jälkeen niin kertakaikkiaan veriseksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aurelianus syntyi tavalliseen maalaisperheeseen 9.9. 214 Serdica nimisessä kaupungissa (nykyisin Bulgarian pääkaupunki Sofia). Hän ei siis ole korkea-arvoista roomalaista sukua, josta ponnistaa yhteiskunnan huipulle. Mutta rohkea ja taitava hevosmies, joka liittyi noin kaksikymppisenä mukaan Rooman armeijaan ja pääsi keisari Gallienuksen ratsuväen eskadrooniin.
Puhuttaessa Rooman armeijasta mieleemme nousevat katapulttien jälkeen legioonalaiset, kovassa kurissa koulutetut sandaaleissaan sadanpäämiesten ja kenraalien johtamina marssiva jalkaväki. Aseistuksena lyhyt roomalainen miekka, vaarallisen pitkällä rautakärjellä varustettu keihäs, puolustuksena kypärä, rintahaarniska ja raskas nuolia ja sotakirveenkin iskun kestävä kilpi.
Efesolaiskirje kuvaa tätä jalkamiehen varustusta, joka parisataa vuotta aiemmin oli hyvin samantapainen kuin 200-luvun loppupuolella
Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet*, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte.
Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut,
Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia.
Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet.
Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana,
Ef 6:13 - 17
tässä on hyvä kuva roomalaisesta jalkamiehestä sotisovassaan ja rautalakki päässään
http://features.cgsociety.org/newgallerycrits/g60/14760/14760_1271613609_large.jpg
Rooman armeijassa oli pääjoukkojen, jalkaväen legioonien, rinnalla tukena ratsuväki, equites romani. Imperiumin ratusväki oli erittäin hyvin koulutettua porukkaa ja miesten palkkaus noin 20% korkeampi kuin jalkaväessä.
Ratsumiehillä oli perinteisesti raskas haarniska, kookas kilpi, keihäs ja pitkä miekka (sparta) - hevosen selässä istuessa näet jalkamiesten lyhyt miekka ei ulottunut lyömään vihollista tehokkaasti. Ratsuväen erikoismiehet oli varustettu jousin.
Raskaasti aseistetusta roomalaisesta ratsumiehestä on nykyajan näytännöstä otettu valokuva http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/d6/Roman_cavalry_reenactment_Carnuntum_2008_16.jpg
Keisari Gallienus kehitti raskaan ratsuväen rinnalle vuonna 260 nopeasti liikkumaan tarkoitetun ja siksi kevyemmin varustetun ratsujoukon, jota tarvittiin etenkin taisteluissa barbaareja kuten gootteja, allemanneja ja frankkeja vastaan.
Näihin joukkoihin Aurelianus pääsi hyvänä ratsastajana ja nousi siellä taitojensa ansiosta ratsujoukkojen komentajaksi. Ratsuväen magister equitum oli tehtävissään hyvin lähellä keisaria, eräänlainen marsalkka nykyajan kieltä käyttäen, ja Aurelainus nautti sekä Gallienuksen että Claudiuksen täyttä luottamusta.
Voimme mielessämme kuvitella Aurelianuksen sotilasuraa sen jälkeen, kun Claudius II Goottilainen oli murskannut goottien joukot Naissuksen taistelussa 268. Dalmatian kevyen ratsuväen johtajana hänen tehtävänä oli laukata ympäri Balkania ja ahdistella pakenevia gootteja ja muita barbaareja:
Tieto tulee, että tuolla on gootteja tai heruleja tai gepideitä. Heimot liikkuivat perheineen ja karjoineen Rooman mailla miesten taistellessa ja ryöstäessä, minkä ennättivät. Varovainen lähestyminen hevosten selässä tavoitteena yllätys, hurja huuto metsän keskeltä ja laukka kohti ihmisjoukkoa, keihäät ja miekat heiluvat säälimättä vanhoja tai lapsia, naisia tai miehiä, veri valuu, liekit leiskuvat, orhit korskuvat ja kaviot hakkaavat maata.
Melkoista elämää - ja kuolemaa - Aurelianuksen sotilasura.
Talvella 269 syntyi hyvin vaarallinen tilanne. Kylmästä värisevät gootit olivat paenneet Balkanin vuorille (Haemus vuorille) ja kärsivät nälästä. Keisari Claudius päätti tehdä heistä lopun ja lähetti jalkaväen legioonan lopettamaan näiden ihmisten elämän. Aurelianus varoitti keisaria ja kehoitti sen sijaan ottamaan ratsuväen sinne mukaan, mutta keisari ei ratsuväen komentajan neuvosta piitannut.
Ja niin kävi, että epätoivoiset gootit iskivätkin legioonaan todella lujasti, mursivat sen linjat ja pääsivät loukusta rintamaan. Koko Rooman armeijan osastoa uhkasi nyt täydellinen tuho, kun dalmatialaiset ratsujoukot laukkasivat viime hetkellä Aurelianuksen johdolla paikalle ja löivät gootit. Kuin kunnon John Waynen länkkärissä, inkkarit voitolla kunnes ratsuväki saapuu.
Tämä vaihe Aurelianuksen sotilaan uralla päättyi, kun pyhän Kyprianuksen rutto viimeisessä iskussaan surmasi suuret määrät sekä armeijan miehiä että gootteja - kansa liukeni sen myötä kuolemaan ja tilanne laukesi.
Kesällä 270 ruton raivotessa tilanne goottien kanssa rauhottui. Elokuussa tuli sitten tieto, että Claudius II Gothicus oli kuollut ruton uhrina. Senaatin valitsema Quintillius ei kauaa kestänyt, armeija huusi ratsuritari Aurelianuksen keisariksi - ja teki siinä erinomaisen valinnan.
Tämä pystyvä sotilas näet onnistui muutaman vuoden aikana yhdistämään Rooman hajoavan valtakunnan Galliasta Italiaan ja itään, jossa hän tuhosi parthilaisten valtakunnan - koko Rooma Välimeren ympärillä oli palautettu entiseen loistoonsa vain viidessä vuodessa, Aurelianuksen ollessa keisarina 270 - 275.
Keisari Aurelianus ei menestynyt ainoastaan sotilasuralla nousten nopeasti Rooman ratsuväen komentajaksi ja keisarien läheiseksi neuvonantajaksi ja ystäväksi.
Suurena ongelmana valtakunnan asioissa oli heikentynyt valuutta - sille oli käynyt ruplasti.
Aurelius alkoi selvittää, missä ongelma on ja yllättäen kävi ilmi, että syynä olivat Rooman omat rahapajat, joissa metallirahat lyötiin. Siellä työntekijät pistivät hopeat omiin taskuihinsa ja kolikkojen hopeapitoisuus oli pahasti alle sen, mikä olisi pitänyt olla.
Keisari ei tätä hyvällä katsonut. Valtakunnan rahapajan päällikkö rationalis Felicissimus puolestaan halusi säilyttää hopean virran omiensa rahapusseihin ja nostatti pääkaupungissa kapinan keisaria vastaan. Hänen osaltaan kapina päättyi lyhyeen pään pudotessa permantoon teloittajan terävän miekan irroittamana.
Kaupunkilaiset jatkoivat mellakointia suurin joukoin myös leipää vaatien. Keisarin määräyksestä sotilaat päästivät ilmat ainakin 7000 kansalaiselta Caelia kukkulan taistelussa, joka on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta.
"Ja tässä on mieli, jolla viisaus on. Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joidenka päällä vaimo istuu." Ilm 17:9.
Rooman seitsemän kukkulaa ovat Capitolinus, Palatinus, Caelius, Aventinus, Quirinalis, Viminalis ja Esquilinus.
Kapinan kukistamisen jälkeen keisari Aurelianus teki merkittävän ratkaisun, joka hetkeksi lujitti valtakunnan taloutta. Rahojen arvon ja maineen mentyä väärän hopeapitoisuuden tähden, hän antoi nostaa antonianus kolikon hopean taattuun 5%. Aurelianuksen jälkeen rahan alamäki jatkui ja antonianukset olivat 300-luvun taitteessa suurimmaksi osaksi mitätöntä kokoa ja pronssia.
linkin kuva kertoo havainnollisesti antonianusten hopeapitoisuuden nopeasta laskusta -- melkein kuin Saksan markka 1920-luvulla mutta ei ihan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Antoninianus#mediaviewer/File:Decline_of_the_antoninianus.jpg
Loistava ratsuritari, etevä valtiomies, valloittaja ja kapinoiden kukistaja, taloudellisten asioiden ymmärtäjä ja hoitaja - siinä keisari Aurelianuksen saavutuksia.
Mutta mitäpä ne meille merkitsevät, Rooman vanhaa historiaa nousu- ja laskukausineen. Totta.
Vaan keisari Aurelianus ei ainoastaan näissä maallisissa asioissa hoitanut virkaansa. Hän tarttui hallitsijan otteella myös Rooman hengelliseen elämään, ja näillä toimenpiteillä on vaikutusta yhä tänäpäivänä sinun ja minun elämään länsimaisen sivilisaation lapsina.
Rooman imperium käsitti valtavan määrän eri kansoja ja kulttuureita Välimeren ympärillä, joka jättää Euroopan Unionin varjoon - siihen näet kuului suuri osa Eurooppaa, Lähi-itä ja pohjois-Afrikka. Maailman ääri oli Espanjassa (Iberia), jossa alkoi maailmaa ympäröivä meri. Vanha pyhiinvaellustie vei sinne äärettömän rannalle, ja kristityt jatkavat perinnettä kutsuen paikkaa pyhän Jaakobin kaupungiksi, Santiago de Compostela. Sinne Euroopasta ja Espanjan halki johtava patikkamatka on esikristillistä perua.
Tällä alueella olevien uskontojen paljous oli roomalaisten valloittajien huolenaiheena alusta alkaen, kun tuo huikea imperium alkoi kasvaa parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Juutalaisten kuninkaaksi uskonnollisin perustuin ryhtyminen oli suuri hengellinen uhka, ja messias-kandidaatit järjestään teloitettiin valtion vihollisina.
Keisarin hyväksi uhraaminen ja uhrilihan syöminen, uhriviinin juominen, olivat keino pitää tämä suunnaton valtakunta sisäisesti koossa. Uskoit mitä uskoit, Mithraan, Isis-jumalattareen, Olympoksen kaartiin, pohjois-Afrikan pakanallisiin heimojumaliin - samapa tuo, kunhan sen lisäksi osoitit alamaisuutta uskonnollisesti myös vallanpitäjille. Vain juutalaiset olivat tästä vapautetut, keisarien arvostaessa heidän vanhaa uskontoaan ja filosofiaan. Kun juutalaiset sitten nousivat kapinaan keisaria vastaan, se oli heidän valtakuntansa loppu pariksi tuhanneksi vuodeksi.
Aurelianus ei korostetusti seurannut Deciuksen ja Valerianuksen esimerkkiä pakottaa kaikki todistettavasti uhraamaan keisarin hyväksi. Homma ei oikein toiminut ja krisittyjen hapatus levisi kansan taikinaan kuin Jeesuksen vertauksessa
"Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani." Mt. 13:33
Kaikki happani ja alunperin tavallisen kansan parissa levinnyt uskonto ulottui kaikkialle, kristittyjä löytyi jo aina senaattia myöten.
Mites tämä asia hoidetaan kuntoon valtakunnan yhtenäisyyden hoitamiseksi?
Kesiari Aurelianuksen ratkaisu Rooman hengelliseen hajanaisuuteen ei ollut vainot - tosin hänenkin aikanaan kristittyjä on vainottu - vaan kilpailevan uskonnon tuominen paikalle.
Tämä oli lohikäärmeen älykäs veto, jonka lahjakas keisari toteutti kaikkea hyvää tarkoittaen. Yhdistetään Rooma sisäisesti hienolla uudella palvonnalla, ja mikäs sen hienompi kuin Aurinko!
Painamme tämän mieleemme - vastaiskuna voimakkaasti leviävälle nasarealaisten lahkolle Rooman keisari alkoi suosia yhden jumalan palvontaa, jonka hän toivoi valloittavan kaikkien mielet ja sydämet kirkkaudellaan ja viisaudellaan - Sol Invictus, Voittamaton Aurinko.
Tämä tapahuu taistelun kiihtyessä Kristuksen ja lohikäärmeen kamppailussa Rooman sielusta ja on erittäin vaarallinen veto Israelin Jumalaa vastaan. Ajatelkaamme vain islamin vaihtoehtoa kristinuskolle, joka toimii edelleen erittäin tehokkaasti tuhoten kristillisyyden juuriaan myöten sieltä, minne se leviää.
Keisari Aurelianus nostaa Rooman legioonien suosiman Auringon valtakunnalliseksi pääjumalaksi ja rakennutti pääkaupunkiin temppelin vuonna 274. Rakennus tehtiin kaupunkilaisten suosimalle vanhalle puistoalueelle Quirinalis kukkulan rinteelle paikkaan nimeltä Campus Agrippae. (Mitään ei ole tietääkseni säilynyt tästä temppelistä nykyaikaan).
Keisarin tarkoitus oli, että koko maailma, jota Rooma hallitsee, palvelisi omien jumaltensa ohella myös Aurinkoa yhdistäen kansoja ja kulttuureita hengellisin sitein. Voisimme verrata tätä valtiollista ratkaisua jopa aikamme kommunismin tavoitteeseen saada kaikki kiinalaiset maolaisiksi syrjäyttäen Konfutsen, Dalai Laman ja muuta vanhat kultit. Stalin rikkoi kirkkoja ja vainosi kristittyjä samasta syystä - materialistinen järkevä tieteellinen ateismi yhdistäisi uuden uljaan maailman henkisesti ja poistaisi hengellisyyden muinaiset rippeet kansasta.
Auringon kulttia ei lähdetty pakottamaan vaan ilmeisesti odotettiin, että se omalla kirkkaudellaan ja voimallaan vakuuttaa ihmiset ja kutsuu heidät valoon.
Keisari Aurelianus nostaa Rooman legioonien suosiman Auringon valtakunnalliseksi pääjumalaksi ja rakennutti pääkaupunkiin temppelin vuonna 274. Rakennus tehtiin kaupunkilaisten suosimalle vanhalle puistoalueelle Quirinalis kukkulan rinteelle paikkaan nimeltä Campus Agrippae. (Mitään ei ole tietääkseni säilynyt tästä temppelistä nykyaikaan).
Keisarin tarkoitus oli, että koko maailma, jota Rooma hallitsee, palvelisi omien jumaltensa ohella myös Aurinkoa yhdistäen kansoja ja kulttuureita hengellisin sitein. Voisimme verrata tätä valtiollista ratkaisua jopa aikamme kommunismin tavoitteeseen saada kaikki kiinalaiset maolaisiksi syrjäyttäen Konfutsen, Dalai Laman ja muuta vanhat kultit. Stalin rikkoi kirkkoja ja vainosi kristittyjä samasta syystä - materialistinen järkevä tieteellinen ateismi yhdistäisi uuden uljaan maailman henkisesti ja poistaisi hengellisyyden muinaiset rippeet kansasta.
Auringon kulttia ei lähdetty pakottamaan vaan ilmeisesti odotettiin, että se omalla kirkkaudellaan ja voimallaan vakuuttaa ihmiset ja kutsuu heidät valoon.
Eräs hienoimpia säilyneitä kuvia Sol Invictus jumalasta on British Museum tallessa
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ef/Disc_Sol_BM_GR1899.12-1.2.jpg/800px-Disc_Sol_BM_GR1899.12-1.2.jpg
Aurelianuksen aikana Roomassa oli kaikkiaan neljä Auringon temppeliä, joista yksi hänen rakennuttamansa. Kohottaakseen kultin sosiaalista asemaa, Sol Invictus papit nostettiin tavallisen papin tai papittaren (sacerdos) arvosta korkeimpaan papin arvoon (pontifex) ja kaikki olivat senaatin jäseniä.
pontifex maximus oli näiden prelaattien joukossa korkein arvonimi, jonka rooman piispa myöhemmin omaksui itselleen.
Kansan parissa Auringon palvonnan edistämiseksi ryhdyttiin vuodesta 274 lähtien järjestämään neljän vuoden välein urheilukisoja.
Nykyaikana antiikin kisaperinne on viritetty uudelleen mutta ei Auringon vaan Olympoksen jumalten nimissä - olympialaiset olivat aluksi Turkin alta itsenäiseksi pyrkivän Kreikan ja ensimmäiset nykykisat pidettiin Ateenassa 1859."Pyhä" olympiatuli haetaan auringon sytyttämästä liekistä Olympos vuorelta Jupiterin maailmasta.
Tiedämme Konstan ajoilta, että Roomassa vietettiin 25.12. suurta juhlaa Dies Natalis Soli Invictis - voittamattoman auringon syntymä. Sen ajankohta on vuoden lyhyimmän päivän tuntumassa, kun aurinko on "heikoimmillaan". Historiasta ei kuitenkaan tunneta mitään dokumenttia, joka yhdistäisi keisari Aurelianuksen tähän juhlaan.
Keisari Aurelianus kuuli uutisia Persiasta - mahtava shaahi Shapur I oli kuollut 272 ja hänen nuorin poikansa ja seuraajansa sassanidien hallitsijana Hormizd I vuonna 273. Nyt olisi otollinen tilanne hyökätä tämän valtakunnan kimppuun.
Vuonna 275 Aurelianus lähti armeijansa johdossa kohti Persiaa ja saapui Blosporin salmelle asettuen Caenophurium nimiseen kaupunkiin odottamaan salmen ylittämistä (nykyisen läntisen Istanbulin tuntumassa). Siellä hänen omat henkivartijansa (praetorium) murhasivat hänet ilmeisesti peläten ankaran keisarin kättä.
Keisari Aurelianuksen hallitusaikaa kesti siis vain viisi vuotta 270 - 275. Sen aikana hän onnistui yhdistämään hajoamistilassa olevan valtakunnan sotilasvoimin, uudistamaan hallintoa ja rahataloutta ja näin kääntämään Rooman kohtalon.
Kristuksen kannalta merkittävää oli uuden vastustajan saapuminen näyttämölle - muinainen kreikkalais-roomalainen auringon palvonta, Sol Invictus, nostettiin valtion pääuskonnoksi ilmeisenä tarkoituksena yhdistää valtiota sisäisesti hengelliseltäkin kannalta.
Taistelu Rooman valtakunnan sielusta siirtyi pian Aurelianuksen kuoleman jälkeen uudelle vaihteelle ja ratkaisuotteluksi.