Luulin päässeeni jo ahdistuksen/jännityksen yli. Että osaan hoitaa tilanteet jos alkaa kovasti jännittää. Näköjään tämä on ikuinen vaiva. Pelottavana uutuutena on tullut hetkelliset mietteet sekoamisesta. Olenko ihan normaali kun kärsin näistä typeristä tunnetiloista? Pelkään eniten oksentamista ja muutoinkin pahoinvointia. Jännittämisellä saan itselleni huonon olon. Miksi en vain voisi olla normaali? Asiani noin muutoin on kuitenkin melko hyvin. Miten tätä jaksaa? Miten te jaksatte? Haluan eroon tästä. Haluan nauttia elämästäni ja olla iloinen.
Lannistun ahdistuksesta
Miksikö
24100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä, kunpa osaisin auttaa. Ainut jos yhtään lohduttaa, meitä samanlaisista asioista kärsiviä on paljon.
Tein nettisivun, joka voisi auttaa sinuakin. Sivu on nyt englannin kielellä mutta myöhemmin teen suomen kielisen sivun.
Tässä Socially Awesome nettisivut:
http://sociallyawesome.wix.com/sociallyawesome
Huomenna lääkärille aika. Jospa se siitä lähtisi pilkuhiljaa taas helpottamaan. Tuntuu että ajatukseni kiertää vain kehää. Mietin jatkuvasti minkälainen olotila on tänään, tuleeko ahdistusta/paniikkia. Sitten ollaankin oravanpyörässä. Harmittaa välistä kovastikkin tämä tilanne. Haluan taas nauraa ja olla energinen. Työttömänä olen jotenkin jämähtänyt liiaksi kotiin. Sisällä vain katselen telkkaria tms. Pelkään että pilaan suhteeni tällä, kun tuntuu että aina olen murheissani tms.
Oot jo ruumis varaudu pahimpaan. Päätä lyhkäisempi....
Hei aloittaja. Et ole ainut tämän vaivan kanssa. Ilmoittelehan mitä lääkäri sanoi.
Kuulostaa niin tutulta! Ollaan hengessä mukana. Kerro tosiaan mitä lääkäri sanoi.
Lääkäri kehotti aloittamaan uudestaan lääkityksen mitä söin monta vuotta, eli citalopramia. Lopetin sen siis kesällä. Lääkitys oli kyllä sopiva, en kokenut silloin ahdistusta/paniikkia näin suuresti. Jospa se sitten vain on niin että parempi syödä lääkettä mistä olo ja elämä helpottuu. Niin ja sitten menen juttelemaan psykologille asioista.
Sulla menee kyllä niin samate kun mulla. Olin juuri vuoden ilman lääkitystä. Marraskuussa aloitin lääkityksen uudelleen. Yllätyksenä tuli se kuinka kovat sivuoireet sain uudelleen aloitetusta lääkkeestä, vaikka olin syönyt ko lääkettä 15 vuotta ennen tauotusta. Oksennuspelkoa on mullakin ollut aikaisemmin.
Voi ei! Meinasin huomenna aloittaa 10mg lla. Millaisia oireita sinulle tuli? Itse ajattelin että tuskin tulee mitään kun ei aikoinaankaan tullut.
Lisääntyvää ahdistusta, huimausta ja pahoinvointia. Ruokahaluttomuus oli vaikea. Aloita ihan pienellä annoksella, äläkä nosta annosta, ennen kun koet, että sivuoireet ovat antaneet periksi. Voi olla ettei sinulle mitään oireita tule, mutta arvaamattomiahan nämä lääkkeet ovat. Pahin kesti 2 vkoa, mutta pikku hiljaa helpotti. osa oireista oli varmasti itse taudista ja osa lääkkeistä. Rohkeasti vaan aloitat lääkkeen, on se nyt kuitenkin mukava olla, kun ei ole jatkuvasti ahdistunut.
Uskon että osa noista voi hyvinkin olla siitä kun tutkii itseään enemmän lääkettä aloittaessa ja kun toivoo että olo jo alkaisi helpottaa. Siinähän onkin jo hyvät ainekset alkaa panikoida/ahdistua ja voisa huonosti. Silloin menee myös se ruokahalu. Se minulta onkin jo ollut kateissa kun on ollut tämä huonompi jakso. Kävitkö missään juttelemassa samalla kun aloittelit lääkitystä uudelleen?
Nykyisin voi tulla huono olo jos tutkin itseä liikaa, mutta sillon oli kyllä niin huono olo, ettei siinä ehtinyt mitään ajatella ennakkoon. Kävin psykologilla ja työterveyslääkärillä, mutta en ensimmäiseen kahteen viikkoon, kun ei juuri kotoa ollu halua lähteä minnekään. Pian olo alkoi helpottaa, huimaus ja ruokahaluttomuus kesti pisimpään, toki molempia oli jo ennen lääkkeen aloitustakin. Ja jos sun vointi on nyt lääkettä aloittaessa parempi kuin minulla silloin, niin voi olla ettei sinulle tule mitään oireitä. Kyllä kaikki varmasti menee hyvin.
Vaikea arvioida kuinka paljon oireistasi on psyykkisiä ja kuinka paljon käyttämiesi psyykekamojen aikaansaannosta. Ahdistuksen lisääntyminen kun on yleinen haittavaikutus esimerkiksi 'masennuslääkkeille.'
Yleensä ottaen ei kannattaisi turvautua huumaaviin aineisiin, kun kohtaa psyykkistä kärsimystä. Asia tulisi ratkaista puuttumalla ahdistuksen syihin ja opetella ahdistuksenhallintakeinoja. Siihen voi käyttä apuna vaikkapa ammattineuvojaa, jolla on kokemusta paniikkihäiriön ja ahdistuksen lääkkeettömästä hoidosta.
Citalopram ei ole huumaava lääke.
Sokeri on pahin huume. Kofeiini luokitellaan myös huumeeksi. Oikeissa huumeissa toleranssi kasvaa, masennuslääkkeissä ei.
Me ollaan kaikki menetettyjä tapauksia eikä tälle vaivalle voi ikävä kyllä tehdä yhtään mitään. Itse hermostun aina ihan kamalasti kaikissa uusissa ja pelottavissa tilanteissa enkä voi kehoni reaktioille mitään. Sen olen jo oppinut että tämä vaiva ei ole hallittavissa sillä olen kokeillut monenlaista terapiaa, lääkettä ja jopa hypnoosiakin on tullut kokeiltua tämän vaivan hoitoon. Ikävä todeta ettei mistään ole ollut minkäänlaista apua. Olemme tuhoon tuomittuja.
Unilääkkeet ja rentoutusäänitteet auttavat hieman mutta ei niistäkään ole apua kuin hetkellisesti. Kuitenkin melkein kaikki aika mitä olen hereillä menee stressatessa, panikoidessa ja kamalan ahdistuksen kourissa. Tällaista se on ollut ainakin viimeiset 8 vuotta.
Itse uskon ja jaksan vielä toivoa että tästä kyllä taas lähdetään parempaan päin. Tiedän että tämä on osa minua. Tämän kanssa on vain opittava tulemaan sinuiksi. Kuka sairastaa mitäkin. Kuka syö lääkettä mihinkin. En aio antaa periksi vaikka välillä tuntuukin että kaikki on ihan päin peetä. Siihen suohon on helppo vajota, synkkyyteen. Pitää seisahtua ja sanoa että PE*KELE! Nyt ei periksi anneta! Pitää palauttaa mieleen ne elämän monet positiiviset asiat. Nytkin väsyttää hieman ja pohdin millainen olo minulla on kun otin tänään tuon 10mg citalopramia. Mutta ei, ei pidä nyt jämähtää sohvalle. Nyt puen päälle ja menen ulos kävelylle. Sitten vaikka siivoilen. Näin!
Onhan tää rasittava vaiva. Hetken on parempi fiilus mut helposti sit taas meinaa lähteä vajoamaan sinne suohon. Pyörittää päässään vaan niitä negatiivisia ajatuksia. Sit tuo ruokahaluttomuus tekee helposti tenää. Pitäs syyä vaik väkisin. Itestäni tulee nälkäsenä nopeesti ärtynyt ja nälästähän tulee herkästi muutenkin huono ja heikko olo. Olen tänään käynyt ulkona kävelemässä ja siivosin kämpän kuntoon. Nyt mietiskelen josko lähtis käymään huvikseen kaupungilla. Ei tulisi jumiuduttua sohvalle.
Yes kyllä pieni taisteluasenne pitää kehittää ja kaikenlaista mukavaa aktiviteettia. Ite kävin hiihtolenkillä ja olo on nyt mukavan rauhallinen. Liikunta luonnossa tappaa ahdistusta.
Tuo on ihan totta, liikunta auttaa ihan oikeasti. Säännöllisesti pitäisi käydä vaikkei yhtään huvittaisi. Se jo auttaa kunhan ylipäänsä ulkoilee.
No niin, olen nyt syönyt 5 päivää citalopramia annoksella 10mg. Mitään kummempia sivuoireita ei ole ilmennyt paitsi nyt tämä mikä alkoi eilen.. Tuntuu että olisin jatkuvasti kiihottunut. Vaikkei siis mieli tekisikään. Tunne on siis pelkäästään fyysinen. Hieman ihmetyttää tämä ja häiritsee. Toivon kovasti että tämää menee ohi. Netistä asiasta löytyy huonosti tietoa asiasta, lähinnä että tälläistä vaivaa juurikin hoidetaan ssri lääkkeillä. Voe voee.
Huomenna tulee viikko täyteen lääkkeen aloittamisesta. Suht hyvin mennyt. Milloin mitäkin ohimeneviä sivuoireita. Jalkojen pistelyä, kuvotusta ja sydämen "vääriä" lyöntejä. Osaan jo hieman huokaista, kyllä tämä tästä! Aurinkokin on näyttäytyny, uskomatom voima on tuo valoisuus ja lämpö.
Ulkoilulla ja auringolla on valtava vaikutus mielenterveyteen ja se kannattaa hyödyntää! Tunti luonnossa liikkumista vastaa yhtä terapeutilla käyntiä. Esim.ulkotyöntekijöillä on harvoin mielenterveysongelmia.