Live Panic...

Kohtaus livenä.

Kohtaus alkoi n. 25 minuuttia sitten... kai... ja jatkuu edelleen. Luulisin, että kyseessä on phk. Ainahan näitä epäilee, että nyt on jotain muuta.

Räpläsin kännykkääni ja kävin pikaisesti keittiössä ja tulin takaisin sängylle. Oioin vähän patjaa ja se laukaisi muljahtelun... 2-3 normaalia lyöntiä, sitten 3 nopeaa muljahdusta. Normaalisti nää menee nopeasti ohi mutta nyt vain jatkui. Rytmihäiriöitä on ollu jo parikymmentä vuotta, että on niihin jollain lailla jo tottunut, mutta silloin tällöin tulee jotain uudenlaista tunnetta. Sattui olemaan vieläkin kännykkä kädessä ja kännykässä on happisaturaatio/pulssimittari. Tietysti säikähdin kun happisaturaatio näytti 70% ja pulssi 41. Pelko riivasi koko miehen, niin että näkökenttä ihan sumeni ja tuli höntti olo. En tiedä johtuiko nuo lukemat esim. rytmihäiriöstä, että sekoittiko lisälyönnit mittarit... vai oliko ne todellakin noin alhaalla??? Sitten happi nousi 91% ja sitten 96% ja lopulta 100%. Päätin vähän rauhotella hyperventilointia. Tuntui, että olo vähän helpottaa. Menin takas keittiöön katsomaan mıten kasleri paistuu ja whatsappasin samalla. Sitten tuntui taas oudolta ja näkökenttään tuli puutos tai hämärä alue alas vasemmalle. Ja puhelimen ruutukin "tarttui" verkkokalvooni. Itseasiassa monta ruutua, eikä niiden hehku meinannut hävitä näkökentästä millään. Taas nousi kauhu tappiin ja skenaariot alkoi pyörimään mielessä. Ajattelin että tää on vain migreeni, ja toivoin, että sahalaita alkaisi vilkkumaan, mutta... . Menin takasin sänkyyn ja mittailin häiriintyneessä mielentilassa sykettä vp:tta ja saturaatiota. Syke seilasi 40-61 välillä, saturaatio 91-98% ja vp oli pyöreästi 150/110. Sitten alkoi vasen käsi "kadota". Näkökenttä oli vähän sekaisin. Vatsa tuntui olevan sekaisin. Niin kuin mieskin. Takaraivoa kirveli. Otsa alkoi puutumaan. Ja naama. Olin niin varma, että nyt tälläkertaa tää on jotain muuta kuin joku paniikkihäiriö, tai on itseasiassa tälläkin hetkellä vähän ristiriitainen olo... jotain ikävää vai phk? Yritin olla rentona ja ajatella muita asioita, mutta vaikeaa se on.

Oli Suomi24 yhdellä välilehdellä auki, niin hetken mielijohteesta ajattelin, että kirjoitan livekohtauksen tänne. Hurjaa tässä on kirjoitella kun vasen käsi on jonkun muun ja olo ihan hermostunut ja höntti toispuoleinen ja epätodellinen olo. Ja oudon sähköinen.. tai jotain. Vasemasta korvasta lähtee ajoittain kuulo ja tilalla vaimea pölynimurin suhina. Ja tää pahoinvointi. Sen lisäksi tuntuu lievästi polttava puristava tunne vatsassa. Kaikkihan nää on phk:n oireita... toivottavasti. Ainahan se mietityttää, että mitä jos tällä kertaa... Ja tämä uupumus ja epätodellinen olo. Päänsärky alkaa myös puskea läpi. Ja nyt juuri alkoi kipinöivät aallot mennä pitkin vatsaa ja rintaa... sellainen tyhjän vatsan ja pahoinvoinnin sekainen tunne. Ruutua kun tuijotan, niin selvästi näön tarkentuminen takkuilee ja silmää on vaikea kohdistaa... eli kun tuijotan vaikka juuri kirjoittamani "vaikka" sanan a kirjainta, niin katse liikkuu randomisti n. 5 cm alueella, eikä pysy siinä kohdallaan. Kaipa tämä kohta menee ohi... toivottavasti. Nyt alkaa tuntua kevyempi olo tuolla mielen sopukoissa. Näkökenttä silti edelleen sekava ja väsymys voimistuu. Onkohan se sydämen vajaatoimintaa, tai joku aivoverenkierron häiriö? Syöpä se tuskin. Tai mistä sitä tietää. Leukemia?!!! Keuhkoveritulppa??!! Juuri nyt happisaturaatio 95% ja syke 50. ja tietysti tuo hieman tietää sitä, että täytyy taistella huolestumista vastaan. Luonnollisesti tarkkailen pakonomaisesti tuntemuksiani koko ajan ja stressaan. Onneksi juuri nyt ei ole rytmihäiriöitä. Kielestä rintakehälle asti särisee. Onkohan se vaan jännityksestä... kun on hartiat ihan korvissa koko ajan. Väsyttää ihan sikana. Se tuo mieleen tietenkin erään ikävän tapauksen... tässä viereisellä tontilla olevalla vietetään juhlia, tansseja yms. niin eräs talkoisiin osallistunut kohtuu nuori kaveri alkoi valittamaan kovasta väsymyksestä. Hän meni huilamaan ja hetkeä myöhemmin hän makasi kuolleena nurmikolla. Sydän pysähtyi eikä häntä saatu elvytettyä. Tällaiset tarinat jää mieleen ja nousee mieleen aina kun itsellä tulee väsymyskohtaus. No, ehkä tää tästä taas menee ohi ja elämä voittaa. Ennen seuraavaa kohtausta. Täytyy yrittää nukkua vähän. Ehkä sitten jos saa unen päästä kiinni, niin on kohtaus ohi kun herää.

Panikoimisiin:)