Miksi en saa olla normaalin näköinen

Älä luovuta! Pystyt ihan mihin vaan!
Toivon ja uskon että elämäsi pian taas hymyilee. Itseltäsi se vaatii varmasti paljon, mutta kun olet saavuttanut tavoitteesi tulet huomaamaan että olet myös vahvistunut. Täällä neuvoja: http://sannaetna.blogspot.fi

Pidän peukalot pystyssä puolestasi!

Ei sun elämä ole voinut millään hukaan kulua! Dramatisoit asiaa.Varmasti kirurgi kertoi että nenä pyrkii palaamaan entiseen muottiinsa vaikka leikataankin ja tarvitaan joskus uusintaleikkaus tai leikkauksia.Takuulla nenäsi on sievempi nytten verratuna alkuperäiseen. Minullakin sama juttu ja se nenä operoitiin kahdesti.Nyt on hyvä.Hakeudu myös psyklogille keksustelmaan minä-kuvastasi.Tarvitset apua siihenkin puoleen.Minua ruma enä ei koskaan estänyt elämästä -nenäni ei ollut sievä mutta puolisoni näki muut hyvät puoleni ettei hän huomannut edes nenääni!

Toivon aloittajalle onnea seuraavaan nenäleikkaukseen.
Ymmärrän mistä puhut, kun puhut ulkonäön aiheuttamasta pahasta olosta.

Säästettyä saa melko hyvin joka kuukausi esim. kun myy oman auton pois, ei syö tai juo ravintoloissa ja ottaa töihin evääksi kotona tekemääni ruokaa. Ei myöskään osta uusia vaatteita. Myy kirpputorilla kaikki turhat varastossa lojuvat pölynkerääjät pois.
Lisäksi voi muuttaa pienempään asuntoon asumaan. Vaikka solukämppäänkin hetkellisesti... Niissä säästää jälleen useampia satasia.

Ymmärrän täysin mistä puhut.. olen ulkonäöltäni poikkeava, yrittäisipä joku lohduttaa tai ei mutta koen niin itse.. olen käynyt läpi nenäleikkauksen ja samalla tavoin kävi myös minulla. Leikkauksesta aikaa noin 6 vuotta ja nenä palautunut suurilta osiin samaan muotoonsa kieroutuneena ja kyömympänä.. Tunsin samaa helpotusta ja onnellisuutta nenäleikkauksen jälkeen.. sitä ei voi edes sanoin kuvata mikä helpotus se oli.. koin ensimmäistä kertaa lapsuus vuosien jälkeen eläväni ja koin olevan normaalin näköinen. Aikansa kutakin, olen nyt 24 ja lapsen pyöreyden lähdettyä kasvoista paljastui alta järisyttävän miehelliset kasvon piirteet löysä roikkuva iho ilman poskiåäitä. olen niin surullinen että tunnen elämän vain kulkevan päivä kerrallaan ohi odottaen sitä päivää kun olen ns normaalin näköinen.. olen miettinyt kirurgisia vaihtoehtoja, mutta ymmärrän tilanteeni eikä sitä voi korjata. ainut asia mitä voin tehdä on hyväksyä rumuuteni johon en ole pystynyt.. Koen yksinänikin joskus niin pahaa oloa että olen fyysisesti oksentanut katsottuani peiliin ti koskettamalla kasvojani.

miettinyt olen minäkin itsemurhaa, mutta elättelen edelleen toiveita paremmasta ja kauniimmasta vaikka tiedän ettei se loppupeleissä mahdollista ole. en voi vain hyväksyä että entuudestaan heikolle ihmiselle on luotu tämmöiset kasvot. tsemppiä silti, mutta et ole asian kanssa yksin <3 olisin halukas juttelemaan lisää jos koet siinä olevan järkeä :) voitas yhessä suunnitella vaikka sinne plastiikkakirurgille menoa.. heh ( en näe siinä mitään pahaa jos sen kokee itseään jotenkin auttavan) terkuin henna

Kaikki pitää suhteuttaa,,Eräs miestaiteilija sanoi että samana päivänä kun hänellä daignosoittin vakava sairaus-samantein katosi lentopelko!

Jokaisella meillä on elämässä jotakin annettavaa itsestämme. Sairas yhteiskunta saa meidät epätoivoon aivan väärien syiden vuoksi. Ihmisen arvoa ei voi mitata ulkonäön perusteella. Älä anna kauneusvaatimusten viedä omanarvontuntoasi. Minulla on aina ollut mielestäni iso nenä ja pienet rinnat. Nyt katselen kuvia itsestäni nuorena ja mietin kuinka kaunis olinkaan. Nenä on iän myötä kasvanut ja nuorena siinä ei todellakaan ollur mitään vikaa. Harmittaa, etten sitä tajunnut silloin vaan häpesin ja luulin etten kelpaa kenellekään. Nyt kävin ensimmäistä kertaa plastiikkakirurgilla ja suurensin rinnat, joita olen hävennyt ikäni. Edes mieheni edessä en kehdannut olla luontevasti alasti. Voi että minä kadun. Nyt näen pienirintaisten naisten kauneuden. Luonnottomat silikonit ovat kovat pallot ja tekevät minusta halvan. Vaan en saa enää takaisin sitä, minkä pilasin. Kaikki vika on pääni sisällä. Ymmärrän jälkeenpäin, että tärkeintä on itsensä rakastaminen ja hyväksyminen. Se paistaa läpi ihmisestä ja tekee hänestä rakastettavan. Koin itseni seksikkääksi vaatteet päällä, mutta alasti olin todella epävarma. Nyt minua yököttää, että pilasin luonnollisuuteni, joka kuitenkin teki minusta oman itseni.

Olen sinua kyllä reilusti vanhempi, mulla leikattiin nenästä kyömyä siis nenän selästä rustoa mataloitettiin, nenänpäätä kavennettiin ja sellainen tukikin sinne asennettiin. Luutakin kavennettiin, joten isohko leukkaus tehtiin vajaa puolitoista vuotta sitten. Kuuden kuukauden leikkauksesta kortisooni piikki laitettiin, oli arpeumaa. Mutta sitten se muu olikin, en jotenkin hyväksynyt ja välillä taas hyväksyin. Tässä pari kuukautta sitten kävin melkoiset koettelemukset, näin jotenkin nenäni liian isona. Laheiseni vakuutti ettei nenässä ole mitään vikaa se on ihan hyvä, minä vaan intin vastaan ja todella näin nenäni huonona, taas välillä se olikin ihan nätti. Kyllä meillä rassaa jotenkin sellainen luulo, menee aikansa kun huomaamme että turhaan luulottelimme. Kyllä mulla lääkäri sanoi että menee vuodesta kolmeen vuoteenkin asti kunnes nenä on lopullisesti kunnossa.Arpeumaa saattaa tulla ja siihen auttaa kortisoni. Luulen että sullakin on sellainen luulo iskeytynyt jotenkin ja ovathan ystäväsikin sanoneet sulle ettei ole vikaa. Koitin omalta osaltani vain arvella, mutta ota yhteys leikkaavaan lääkäriin ja koita vain ystäviesi kanssa keskustella sillä he näkevät varmasti oikein. Jäkeen mitä itsestäni mietin ihan mulla oli luulottelua paljonkin, mutta kyllä nyt kun on kulunut vuosi ja viisi kuukautta tuntuu että on nenäni pienentynyt.
Kerro jollekkin luotettavalle ystävällesi tuntemuksiasi, puhuminen jotenkin auttaa, tarttee olla sellainen luotettava ja joka myöskin sanoo totuuden. Tiedän kokemuksestani, nää on sellaisia myöskin henkisiä tavallaan se kuuluu asiaan.
Ja uskotaan että kaikki onnistuu, niin ne onnistuvat varmasti.