Rakastan kahta miestä. Täysin eri tavalla.
Toisen kanssa olen naimisissa ja lapsia on. Olemme kasvaneet yhteen, kiintyneet toisiimme, tunnemme toisemme, välillä on hauskaa, välillä on seksiä, yleensä kiire, stressi, saamattomuus, kireä ilmapiiri, ei koskaan rakastelua, ei juuri yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ei kohteliaisuuksia tai huomiota oma-aloitteisesti minulle, ei toistemme haastamista ja tukemista. Silti hän on hyvä mies.
Toisen olen tuntenut pari vuotta ja ihastunut vuosi sitten. Koko ajan ihastuminen on syventynyt ja leimuaa nyt palavana rakkautena, vaikka olen yrittänyt taistella vastaan. En tiedä tunteeko hän minua kohtaan samoin. Merkit viittaavat ainakin siihen, että hän pitää minusta ja viihtyy kanssani, haluaa auttaa minua ja on ehkä jollain tavalla myös koukussa tihentyviin yhteydenottoihimme.
Tämä toinen mies on kaikkea mistä olen aina unelmoinut sekä sisältä, että ulkoa. Jaamme saman intohimon erääseen asiaan, hän on älykäs, peräti ovela, kiltti, antelias, luotettava, seksikäs, kunnianhimoinen, vaatimaton, ahkera, määrätietoinen, aikaansaava, herkkä, rehellinen, lahjakas...eniten pidän hänessä siitä, että hän on kuin puuttuva palaseni. Olemme niin täydellisesti yhteensopivat täydentämään toisemme omine vahvuuksimme ja heikkouksimme. Tiedän, että hänkin on huomannut tämän.
Ennen häntä en koskaan ollut katsellut muita miehiä. Nyt vain tuntuu, että koko universumi, enkelikuoro ja kohtalo huutaa hänen olevan minulle se oikea, vaikka kerta toisensa jälkeen olen yrittänyt päästä hänestä irti. Vahva tunne, että minut on tarkoitettu hänen kanssaan. Vai onko kaiken takana kuitenkin se pikkupiru olkapäällä joka yrittää saada minut sortumaan hyveestä kiusaukseen.
Hylkäänkö hyvän miehen, jota kohtaan en kuitenkaan tunne romanttista rakkautta ollenkaan ja lähden tavoittelemaan kenties mahdotonta unelmaa, sielunkumppaniani? Vai löydänkö keinon unohtaa toisen miehen ja elää onnellisena nykyisessä avioliitossani? Nykytilannetta pääni ei enää kauaa kestä.
Toisen kanssa olen naimisissa ja lapsia on. Olemme kasvaneet yhteen, kiintyneet toisiimme, tunnemme toisemme, välillä on hauskaa, välillä on seksiä, yleensä kiire, stressi, saamattomuus, kireä ilmapiiri, ei koskaan rakastelua, ei juuri yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ei kohteliaisuuksia tai huomiota oma-aloitteisesti minulle, ei toistemme haastamista ja tukemista. Silti hän on hyvä mies.
Toisen olen tuntenut pari vuotta ja ihastunut vuosi sitten. Koko ajan ihastuminen on syventynyt ja leimuaa nyt palavana rakkautena, vaikka olen yrittänyt taistella vastaan. En tiedä tunteeko hän minua kohtaan samoin. Merkit viittaavat ainakin siihen, että hän pitää minusta ja viihtyy kanssani, haluaa auttaa minua ja on ehkä jollain tavalla myös koukussa tihentyviin yhteydenottoihimme.
Tämä toinen mies on kaikkea mistä olen aina unelmoinut sekä sisältä, että ulkoa. Jaamme saman intohimon erääseen asiaan, hän on älykäs, peräti ovela, kiltti, antelias, luotettava, seksikäs, kunnianhimoinen, vaatimaton, ahkera, määrätietoinen, aikaansaava, herkkä, rehellinen, lahjakas...eniten pidän hänessä siitä, että hän on kuin puuttuva palaseni. Olemme niin täydellisesti yhteensopivat täydentämään toisemme omine vahvuuksimme ja heikkouksimme. Tiedän, että hänkin on huomannut tämän.
Ennen häntä en koskaan ollut katsellut muita miehiä. Nyt vain tuntuu, että koko universumi, enkelikuoro ja kohtalo huutaa hänen olevan minulle se oikea, vaikka kerta toisensa jälkeen olen yrittänyt päästä hänestä irti. Vahva tunne, että minut on tarkoitettu hänen kanssaan. Vai onko kaiken takana kuitenkin se pikkupiru olkapäällä joka yrittää saada minut sortumaan hyveestä kiusaukseen.
Hylkäänkö hyvän miehen, jota kohtaan en kuitenkaan tunne romanttista rakkautta ollenkaan ja lähden tavoittelemaan kenties mahdotonta unelmaa, sielunkumppaniani? Vai löydänkö keinon unohtaa toisen miehen ja elää onnellisena nykyisessä avioliitossani? Nykytilannetta pääni ei enää kauaa kestä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Varmaan kumpikin on tosi rakkautta omalla tavallaan. Olet kuitenkin mennyt naimisiin ja rakentanut yhteisen elämän valitsemasi miehen kanssa. Kuinka ero vaikuttaisi häneen? Liittonne kuulostaa onnelliselta, kadehdittavan onnelliselta.
Olisiko elämä "sielunkumppanin" kanssa onnellista avioeron jälkeen ja ylipäätään, olisiko se kestävää, kuten liittosi tuntuu olevan? Kuinka kauan romantiikkaa olisi, oletko varma, että se tunne kestäisi? Arki tappaa romantiikan todella tehokkaasti, varsinkin, jollei itse osaa tai välitä sitä herätellä.
Sinulla on varmasti vaikea tilanne, otan osaa. Mutta sinuna en tekisi mitään päätöstä, jollet ole edes varma ihastuksesi tunteista saatika sitten tavoitteista.
Samaa mieltä. Kannattaisi tarkastella onko mies ollut vaikkapa irstaissa irtosuhteissa viimeiset 10-vuotta. Ei irtoo paljoa pojoja miehelle joka vähän "vehtaa" varattua naista. Mitä mmies edes haluaa naisesta? Luultavasti naisen biologinen kello tikittää ja kappas siinä helposti käy siten että narsku ukko jatkaa siemenenlevittämistä kumikäsineen sormikkaaseen muiden naisten kanssa mutta ap jää ilman lapsia, miestä ja perhettä. Ei todellakaan kannata lähteä heppoisin hyppelyin suhteesta jossa on periaatteessa KAIKKEA ja kaikki hyvin. On todella vaikeaa löytää kunnollista miestä sinkkuviidakosta.
Ota se ovela.
Ovela ja aikaansaava sielunkumppani on oiva valinta tilanteeseen kuin tilanteeseen ;)
Jos "uusi" ihminen on kuvailemasi kaltainen, hän tuskin koskaan tahtoisi tulla sinun ja miehesi väliin. Kannattaa ainakin yrittää löytää romanttinen kipinä sen kanssa, joka kanssasi vannoi valat joskus.
Näissä asioissa paras ohje on "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan". Kokeile antaa huomionosoituksia miehellesi, keskustele hänen kanssaan. Huijaa aivoja: käyttäydy romanttisesti, niin alat tuntea romanttisia tunteita. Kokeile. Kokeilkaa. Yllätä puolisosi. Yllätyt ehkä itsekin.
Kiitos. Hyviä vinkkejä. Se rehellinen tästä toisesta oli ehkä tarkemmin sanottuna liioittelua kun tarkemmin ajattelen...mut ovela se on. Ja juuri mun tyyppinen.
Niin, kuten joku alempana toteaakin, ruusunpunaiset lasit helposti laittaa liioittelemaan toisen ominaisuuksia. Mutta ehkä voit pitää teidän suhteen samanlaisena kuin aiemmin ja nauttia sekä kumppanisi että sen toisen olemassaolosta. Jos se toinen tietää avioliitostasi, niin tilannehan on nyt jo aika hyvä, eikö vain.
Miksi edes miettiä tuollaisia, jos se puolisosi on niin hyvä.
Jotain vikaa suhteessasi on, yritä ainakin korjata sitä. Mutta kannattaa varoa ettet putoa sudenkuoppaan. Voi käydä niin, että suhde vaikuttaa toimivalta vähän aikaa ja sitten taas ollaan edellistäkin huonommassa tilanteessa. On normaalia, jos olette jo erkaantuneet.
Tuollaista kuvailemasi kaltaista toista ihmistä ei ole olemassakaan, ehkä katselet ruusunpunaisten lasien läpi. Mutta rakkaus on tärkeä asia ja jos se ei suhteessa toimi niin jos tuo mies ei ole se sinulle oikea niin varmasti tulee joku joka sinut vie. Se on vaan niin tosiasia ettei rakkaudeton liitto säily. En myöskään usko, että kukaan toinen pystyisi jonkun liittoa särkemään. Mutta kannattaa puhua tunteista avoimesti, kerro tuolle ihanuudellesi tunteistasi (jos et vielä ole kertonut) ja katso miten hän reagoi. Varmasti kukaan ei halua tulla suhteesi väliin, jos ei tiedä liittonne tilaa. Tilannehan on eri jos tietää tilanteesi. Uskon myös, että tuo ihanuutesi tunteensa sinulle kertoo, jos sinusta todella välittää.
Tuota tilannetta voi tarkastella monelta eri kantilta.. Yksi ajatus on, että kerran kyselet palstalla kumpi on sitä ja tätä ja mitä tehdä, et selvästi ole vielä tarpeeksi kypsä suhteenne tilaan, etkä toisaalta ehkä tarpeeksi rakastunut tähän toiseen irrottautuaksesi vanhasta suhteesta. Vielä. Tai sitten et tule koskaan olemaankaan. Ehkä kaikki meneekin hyvin ja saatte suhteenne loistamaan - ja unohdat tän toisen.
Onko suhteessanne rakkautta? Intohimoa? Yhteys? Jos vastaus on yesyesyes, niin onnistutte ihan varmasti vielä kaivamaan ne esille.
Tsemppiä elämääsi!
Tilanteesi on hieman vaikea, mutta minä ottasin molemmat ja jättäisin toisen, Siin sen, kenen kanssa en halua elää. Mieti asioita rauhassa.
Ihminen katuu eniten harkitsemattomia päätöksiä tai liian pitkää harkintaa. Koska kukaan ei odota ikuisuutta.
Nyt täytyy muistaa yksi asia: Ensihuuma tuntuu aina erilaiselta kuin se mitä on vuosien kuluttua.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Myös sen uuden miehen kanssa tulee se arki. Muistele ainakin millaista oli se ensihuuma nykyisen miehesi kanssa. Mieti oletko oikeasti valmis menettämään kaiken sen mitä nyt on. Voisitteko sytyttää uudelleen romantiikan liekin nykyisen kanssa?
Mikään ei takaa sitä, että se uusi antaa sinulle kaiken sen mistä haaveilet. Voit jäädä ilman molempia.
Mieti. Huolellisesti.
Nykyisen miehen kanssa ei oikein ollut edes sitä ensihuumaa. Silloisen huonon itsetuntoni kera menin ensimmäisen kanssa yhteen kelle satuin kelpaamaan. Mies on toki vuosien myötä paljastunut yllättävän hyväksi ja sen takia olemmekin pysyneet yhdessä...
Ota ap se jota sinä rakastat ja joka rakastaa sinua, johon tunnet vetoa ja joka tuntee sinuun vetoa!!
Voi olla, että se ei ole kumpikaan noista henkilöistä.
Olet tyhmä sokea nainen en voi näin naisena muuta sanoa. Etkö pysty ystävä hyvä näkemään muita mahdollisuuksia tuossa esim. että on joku tällainen romanssityyli tai miestyyppi nuoruudessa jääny kokematta. Älä jätä sitä hyvää miestä. Älä ole sokea. Se toinenmies voi paljastua kamalaksi siaksi ja siinä sulla on sulattelemista moneksi vuodeksi :(
Mulla on kyllä lähipiiristä kokemusta narsisteista ja itselläkin kävi mielessä, että voisko tää toinen mies olla semmoinen koska mua niin taitavasti pyörittää...mutta toisaalta en voi mitenkään hänestä uskoa sitä. Kaipa mun nyt pitää tosiaan toistaiseksi tyytyä tilanteeseen, että mul on ainakin hetki mahdollista nauttia hyvästä aviomiehestä ja ihanasta "poikakaverista" samaan aikaan ylittämättä mitään rajoja...Harkitaan tilannetta sitten uudelleen, jos tämä mies tekis jonkun suoran aloitteen...
Tietenkin pilu ohjaa käyttäytymistäsi. Joten ota se kumman kohdalla se sykähtelee sinulle enemmän.