Mikään ei kiinnosta/tuntuu turhalta.

Tämäkin on masennusta mutta vähän toisenlaista ja ei niin vakavaa.

Kumminkin tuntuu joskus ettei millään ole niin merkitystä, ei juurikaan kiinnosta yhtään mikään.
Jaksan tehdä vaikka mitä ja teenkin, työelämässä olen ja harrastan liikuntaa.
Olen käyttänyt mäkikuismaa ja se tosiaan auttaa, olen iloisempi ja iltavuorot jotka ovat yleensä hyvin raskaita, tämän lääkkeen avulla menee kevyemmin.

Aito kiinnostus, mielenkiinto kumminkin tuntuu puuttuvan. Joskus tuntuu kaikki olevan jonkinlaista suorittamista.

Toisaalta, olen onnellinen, elämäni on ollut todella kauheaa nuorempana ja onhan se vaikeaa vieläkin. Kun olen niistä ongelmista jotenkin selvinnyt ja saan käydä töissä niin kyllä olen onnellinen. Jos joutuisin työttömäksi saattaisin masentua todella syvästi, tunnen itseni.

Vähän outo kirjoitus nyt mutta varmaan ymmärsittä.
Sairastan pakkoneuroosia mistä on omat ongelmansa, lapsuudessa koettu trauma, sos.tilanteiden pelko, ym ym mitä näistä kaikista johtui, nämä asiat kumminkin on suhteellisen hallinnassa niin täytyy olla kiitollinen.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Käytätkö jotakin "masennuslääkkeitä" tai muita psyykekamoja? Lähes tulkoon kaikki yleisimmin käytettävät "psyykenlääkkeet" aiheuttavat tunnetusti tunteiden lamaantumista ja sitä kautta apatiaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sellaista kirjoitti:

Tämäkin on masennusta mutta vähän toisenlaista ja ei niin vakavaa.

Kumminkin tuntuu joskus ettei millään ole niin merkitystä, ei juurikaan kiinnosta yhtään mikään.
Jaksan tehdä vaikka mitä ja teenkin, työelämässä olen ja harrastan liikuntaa.
Olen käyttänyt mäkikuismaa ja se tosiaan auttaa, olen iloisempi ja iltavuorot jotka ovat yleensä hyvin raskaita, tämän lääkkeen avulla menee kevyemmin.

Aito kiinnostus, mielenkiinto kumminkin tuntuu puuttuvan. Joskus tuntuu kaikki olevan jonkinlaista suorittamista.

Toisaalta, olen onnellinen, elämäni on ollut todella kauheaa nuorempana ja onhan se vaikeaa vieläkin. Kun olen niistä ongelmista jotenkin selvinnyt ja saan käydä töissä niin kyllä olen onnellinen. Jos joutuisin työttömäksi saattaisin masentua todella syvästi, tunnen itseni.

Vähän outo kirjoitus nyt mutta varmaan ymmärsittä.
Sairastan pakkoneuroosia mistä on omat ongelmansa, lapsuudessa koettu trauma, sos.tilanteiden pelko, ym ym mitä näistä kaikista johtui, nämä asiat kumminkin on suhteellisen hallinnassa niin täytyy olla kiitollinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu