”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen! Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu, tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.” (Ps. 122:1–4.) Tekstimme alussa kerrotaan psalmin olevan Daavidin psalmi ja matkalaulu. Matka Jerusalemiin on tullut päätökseen; ilo täyttää sydämen matkalaisten ollessa kaupungin portilla, ja Herran temppelin siintäessä silmien edessä.
Toisen Mooseksen kirjan mukaan jokaisen Israelin miehen tuli näyttäytyä kolme kertaa vuodessa Herran kasvojen edessä (2. Moos. 23:17). Vaikka Herran kasvojen eteen saapuminen oli käsky, laulajallemme se oli mieluinen käsky ja etuoikeus. Psalmilaulajan täyttää ilo siitä, että hän pääsee Herran huoneeseen. Jumalan sanan kuuleminen ja Herran nimen kiittäminen tyydyttävät sydämen kaipauksen.
Toisen Mooseksen kirjan mukaan jokaisen Israelin miehen tuli näyttäytyä kolme kertaa vuodessa Herran kasvojen edessä (2. Moos. 23:17). Vaikka Herran kasvojen eteen saapuminen oli käsky, laulajallemme se oli mieluinen käsky ja etuoikeus. Psalmilaulajan täyttää ilo siitä, että hän pääsee Herran huoneeseen. Jumalan sanan kuuleminen ja Herran nimen kiittäminen tyydyttävät sydämen kaipauksen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Usko ja kuuleminen
Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa uskonelämän hoitamisesta: ”Pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä” (KO 77). Uskonelämän hoitamiseen kuuluu Jumalan sanan kuuleminen. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17). Psalmissamme kerrotaan, kuinka Herran heimot saapuvat yhdelle koolle, Jumalan lapset kokoontuvat ja nauttivat kristittyjen keskinäisestä yhteydestä. Vaikka kristittyjen keskinäinen yhteys onkin tärkeää, tekstimme kärki on kuitenkin Herran nimen kiittämisessä, joka kumpuaa lahjana saadusta uskosta.
Meillä Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet kokoontua yhdelle koolle toisten Jumalan lasten kanssa. Yhteisiä kokoontumisia on paljon, ja kokoontumisissa keskeistä on pysähtyminen Jumalan sanan äärelle. Osaammeko olla kiitollisia? Onko Jumalan sanan kuuloon lähteminen kiitoksen aihe, kuten psalmissamme kuvataan? Tai oletko havahtunut siihen, että sanan kuulossa ajatukset ovat jossakin aivan muualla ja kuuntelemiseen on vaikea keskittyä?
Olen kuullut useilta ystäviltäni, kuinka pitkät reissut ulkomailla opintojen tai työn parissa ovat opettaneet arvostamaan mahdollisuutta päästä Jumalan sanan kuuloon. Kun seuroja ei olekaan joka viikko, vaan vaikkapa muutaman kerran vuodessa, tuosta tapahtumasta tulee erityisen merkityksellinen. Sydän kaipaa elävää Jumalan sanaa, evankeliumia sekä yhteyttä ja rakkautta toisten Jumalan lasten kanssa.
Erilaisten tuntemisten keskellä saamme lohduttautua sillä, että uskomme ei ole tuntemisten varassa. Tärkeintä on sydämen halu kilvoitella, vaikka sitten matkasaaton viimeisimpänä, mutta Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen turvautuen.
Ymmärryksen ylittävä rauha
”Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. Vallitkoon rauha muureillasi ja hyvinvointi linnoissasi. Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.” (Ps. 122:6–9.) Psalmin jälkimmäisissä jakeissa korostuu rauhan sanoma. Jerusalemia tervehditään ilolla, toivottaen samalla rauhaa Jumalan kaupungille. Tässä yhteydessä ei ole kysymys pelkästään rauhasta sodan vastakohtana vaan Jumalan rauhasta, jolla on paljon laajempi ja syvällisempi merkitys.
Paavali kuvaa Jumalan rauhaa kirjeessään Filippin seurakunnan Jumalan lapsille: ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). Puhutaan siis rauhasta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen, mutta joka samalla kykenee varjelemaan tuon rauhan osallisuudessa elävän ihmisen Kristuksessa Jeesuksessa eli uskomassa.
Fil.4:6. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. 8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; 9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne..."
Siis ehtona " rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne" on juuri edellä kirjoitettu " ...Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne..."
Apostoli Paavalin elämä ja opetus oli (on ) myös esikuvana kristitylle ".. minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää,." Samasta asiasta hän mainitsee kirjeessään vähän aikaisemminkin Fi.3:17. " Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana..."
Mitenkähän nykyjan "srk:n" pastorit ym. toteuttavat vakavaa asiaa olla esikuvaksi seurakunnalle jossa virassa ovat ? Vaikuttaa joskus siltä että jotkut ovat "omapäisyyttään" alkaneet ja nimittäneet itsensä "pastoreiksi", ilman srk:n Herralta saatua kutsua ja armoitusta ?
1.Tim.4:12." Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. 13. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. 14. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. 15. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. 16. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat..."
Maan piiri kiittää sinua,
Isäämme iankaikkista.
Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.
Fil. 1:29:
Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.
Ps. 16:
2 Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!"
Jumalan kaupunki pysyy
Vanhan testamentin Jerusalemia käytetään usein vertauskuvana Jumalan kaupungista, Jumalan valtakunnasta. Tuon kaupungin kansalaiset ovat Jumalan omaa kansaa, jonka jäsenet Jumala on itse nimeltä kutsunut. Psalmilaulaja toivottaa rauhaa tämän kaupungin muureille ja hyvinvointia sen linnoituksille.
Samalla tavoin kuin Jerusalem on ollut kautta aikojen monenlaisten taistelujen näyttämö, myös Jumalan seurakunta on taisteleva seurakunta. Jokainen Jumalan lapsi on jatkuvassa taistelussa sielunvihollista vastaan, omalla vartiopaikallaan. Jumalan kaupunki, sen muuri ja vartijat ovat alati vihollisen hyökkäysten kohteena. Taistelun keskellä turvaa tuo tieto siitä, että Jumalan kaupungin muurit kestävät. Eivät sen vuoksi, että vartijat olisivat niin erinomaisia, vaan siksi, että Jumala on kaupunkinsa ja kansansa vahva turva.
Uskosta kumpuava luottamus Jumalan huolenpitoon tuo iloa, lohtua, turvaa ja rauhaa. Maailman melskeiden keskellä Jumalan lapsi saa evankeliumin lohdullisen sanoman kautta kokea sydämessään Jumalan rauhaa, Jumalan kaupungissa, Siionin muurien suojassa.
Kiitos sinulle avaaja tekstistäsi.
Tässä ajassa ja tässä päivässä niin kuin oli tuhansia vuosia ennen.
Sak. 2:10
Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.
https://suomiprofetiassa.wordpress.com/arkkipiispa-gustaf-johanssonin-1844-1930-enkeli-ilmestys-turun-tuomiokirkossa-vuonna-1920/
Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
Sen uskon, rakas Isäni,
vaan muista heikkouttani.
Sun lastas auta vaivassa,
suo ilo luonas taivaassa.
Kruunua, valtikkaa
et lainkaan sä nähdä saa.
Mahtavat ovat muualla,
suurissa saleissa.
Ihmisen Pojan tie
nyt kaupunkiin suureen vie.
Suosio satojen ihmisten
vaihtuu jo syytökseen.