Mitä helvettiä teen, apua!

Kai olet lopettanut täysin päihteiden käytön?

Hei, vaikea tilanne sulla. Itsellä kanssa samanlaista jossain vaiheessa ollut. Sain miedon lääkityksen, joka auttanut. Terapiassa en käy, joskus kanssa käynyt. Vieläkin minulla paikkoja mihin en pysty menemään, jotenkin kamalaa kun järjellä tajuaa, ettei kuole jos menee kyseiseen paikkaan, mutta pelko estää. Itse en ole alkon käyttäjä, eikä ole tullut koskaan mieleenkään, että joisin ongelmiini, ei vaan ole minun juttu. Yritä saada lievä lääkitys ja pyydä vaikka apteekkisopimus, niin et pysty käyttämään väärin lääkkeitä. Rohkeutta sinulle ja voimia.

Olen lopettanut päihteiden käytön. Joskus saatan juoda yhden tai kaksi siideriä, mutta hyvin harvoin. Ja sinne katkaisuhoitoonkin menin silloin omasta halustani. Voimia -nimimerkki, mitä lääkettä käytät? Mikä on apteekkisopimus? Ensiviikolla minun olisi tarkoitus mennä tapaamaan yksityistä psykiatria, mutten tiedä yhtään, mitä sille pitäisi kertoa ja muutenkin olen siellä varmaan niin ahdistunut etten tiedä osaanko sanoa yhtään mitään. Kaikenlisäksi, en tiedä huomaako minusta edes ulospäin kuinka ahdistunut olenkaan, koska olen peitellyt sitä niin kauan!

Ja vielä, tietääkö kukaan, voiko siis tavallinen yksityinen psykiatri tehdä sen apteekkisopimuksen vai pitäisikö mun tavata joku päihdelääkäri vaikken ole enää päihdeongelmainen? Ja lääkärinkö kanssa se siis solmitaan vai apteekin? Yritin googlailla mutta noi kysymykset jäi vähän epäselviksi.

oireita taitaa olla vielä jos olet käyttänyt päihteitä ja mitä ilmeisemmin myös lääkkeitä. Tuo hinku apteekkisopimuseen kertoo minulle, että riippuvuuskierre alkaa uudestaan ja jatkuu vaan toisenlaisena. Saat luultavasti psykoosilääkkeitä eli ssri tyyppisiä loppuelämäsi.

Niin siitä päihteiden käytöstä on kohta 2 vuotta. Ja oireita oli Ennen päihteiden käyttöä saman verran. Käytin päihteitä apuna ahdistukseen. Lääkkeitä En ole käyttänyt päihtymistarkoitukseen vaikka niinkin papereissani lukee. Käytin niitä joskus laittomasti, mutta vähemmän kuin monet syö reseptillä. Ja psykoosilääkkeitä syön jo kokoajan, ei auta. Ssri, Snri sun muut on kokeiltu jo miljoonaan kertaan. Mitä vaihtoehtoja mulla oikeen on!? Kun Ssri.t tai neuroleptit ei nyt vaan auta. Ja miten se, että haluan apteekkisopimuksella lääkkeet jos muuten ei psykiatrille sovi, kertoo että riippuvuus jatkuisi? Eikö se ole tarkoitettu juuri riippuvuuden estämiseen? Yritän pitää ajatusmaailmani positiivisena, mutta välillä se on hieman vaikeaa kun en tiedä mitä voisin itse tehdä, olen kokeillut jo kaiken. Ja apua ei saa. Ssri-lääkkeet alkaa jo tuntua vttuilulta kun tosiaan olen niitä näiden vuosien aikana kerennyt moneen otteeseen joka lajia kokeilla. Ja joo, tosiaan olen mokannut asiani totaalisesti kun rehellisesti olen lääkäreille asiani aina kertonut. Kauankohan siitä rangaistaan, eikö tämä kohta kymmenen vuoden tuomio ala jo riittää...

Paljastit paljon itsestäsi viimeisessä kommentissa. Tuo sinun nykyinen olosi johtuu takuuvarmasti juuri niistä ssri-lääkkeitä joita kerrot syöväsi. Ei se ole mitään paniikkihäiriötä, vaikka oireet ovatkin samanlaiset. Lääkärisi on laittanut sinut jo koukkuun noihin lääkkeisiin. Tuo lääkäreiden mieletön tapa että lopetetaan yksi lisätään toinen lääke on pahinta mitä ihmisen elimistö voi kokea, ei se kestä sitä monta vuotta, romahdus on jo tullut. Miksi vielä haluat jatkaa elämäsi tuhoamista haalimalla vain lisää?

Tässä vaiheessa sinun alkaa olla mahdoton päästä eroon psykoosilääkkeistä. Kuitenkin olisi parempi olla päihderiippuvainen viinasta kuin lääkkkeistä, sivuvaikutukset eivät tuhoa aivoja ja koko elimistän toimintaa niin kovasti.

Syön siis nykyään vaan neurolepteja, ssri-lääkkeet lopetin sen takia, koska minusta tuli niin agressiivinen, että heittelin jopa tavaroita ja sain valituksen naapuriltani metelöinnistä. Ja nuo neuroleptitkin aloitin nyt vasta uudelleen kun julkisen puolen lääkäri ei muuta suostunut määräämään ja jotain oli pakko ahdistukseen saada, olin niin ahdistunut että aloin jo epäillä naapureideni puhuvan pahaa minusta. Nyt en enää kuule ylimääräisiä ääniä kokoaikaa, ainoastaan pahoissa paniikkikohtauksissa, joten jatkan neuroleptien syömistä. En kuitenkaan syö kuin 75mg ketipinoria iltaisin. Eikä oikeastaan kiinnosta vaikka aivoni pienenisivät neuroleptien tai muiden lääkkeiden takia, haluan vaan tästä hirvittävästä olotilasta eroon. Ei ole auttanut se, etten syö mitään lääkkeitä, ei ole auttanut lääkkeiden syönti, ei ole auttanut siedätyksen yrittäminen, en vaan tiedä mitä teen. Tuntuu että kaikkea olen vuosien varrella kokeillut. Kaikki luontaistuotteet mitkä pitäisi auttaa ahdistukseen, omegaa syön joka päivä. Ei auta. Neurolepteja tosin söin joskus suuremmalla annostuksella, ei hävinnyt paniikkikohtaukset, olo vaan oli kiukkuinen väsymyksestä. Ja alkoholia en voi juoda paria lasillista enempää, koska sekin alkaa ahdistaa.

Ahdistukseni asteikolla 1-10, normaalisti 7, hyvinä päivinä saattaa laskea vitoseen, kohtauksissa 10.
Ahdistustani lisää: ssri-lääkkeet, äänet naapurista, parvekkeelle meno, ikkunasta ulos katseleminen, puhelimessa puhuminen joskus mahdotonta, JNE siis aivan kaikkea tunnun pelkäävän nykyisin. Kaikenlisäksi luulen, että kokeilen taas ssri-lääkkeitä jos lääkäri ei muuta suostu määräämään. Jotain on yritettävä. Taas kerran.

Kuntoilemaan, kävelemään, päivittäin.

Mä en uskalla, enkä ainakaan yksin. Mä en ees itse ymmärrä mikä siinä ulos menossa on niin pelottavaa. Saan siellä vaan aina niin hirveän olon :( Kuntoilen kyllä sisätiloissa päivittäin, muttei taida olla ihan sama asia. Mitenköhän pääsisin juuri edes kävelylle ulos?

Samanmoinen tapaus täällä. Istua mollotan vaan tietokoneella päivästä toiseen ja välttelen kaikkia kavereitani joiden kanssa vielä muutama vuosi sitten olin viikottain. Kaikki ahdistaa, kaikki tuntuu toivottomalta, nukkuminen menee päin hvettiä ja unirytmi pyörii miten sattuu. Hammasta purren saan käytyä kaupassa ja tuon sieltä kerralla kahden viikon safkat ettei tarvitse hetikohta poistua asunnosta uudestaan. Pidän omaa autoa väkisin työttömyydestä huolimatta vaikka ei varsinaisesti olisi varaa, kun en muulla konstin uskalla liikkua. Autolle pääsee suht nopeaan tahtiin asunnon ovelta ja autossa ahdistus ei niin paljoa vaivaa ja kaupasta pääsee suoraan takaisin autoon. Yleensä luukutan vielä musiikkia autossa, että ajatukset keskittyis siihen musiikkiin eikä ympärillä olevaan maailmaan. Kokoajan odotan uusia tietokonepelejä ja leffoja, koska ne ovat aikalailla ainoa tekeminen mihin tällä kuupalla kykenee. Rivatril on auttanu mua paljon, mutta psykiatrit on sitä aina eväämässä multa ja lopetusyritysten kierre on mut nykyseen jamaani kait ajanut. Nyt juuri menee 2x0.25mg päivä ja tiedän, että jos ottaisin 3x0.5mg päivässä selviäisin jonkun verran jopa ihmisten ilmoille, mutta minkäs teet kun rauhoittavat lääkkeet ovat pahin piru maailmassa lääkäreille.

Teidän kaikkien ongelmat on aika helposti parannettavissa. Tietenkään parannus ei tule kuin manulle illallinen vaan joudutte näkemään vaivaa. Eikä lääkkeet ole vastaus ongelmiin. Kuvittele niitä fiiliksiä kun näet lääkepurkin tai kun nielaiset esim. rauhoittavan. Kuinka moni huomaa, että rauhoittuminen tai yleensä sen vaikutus alkaa jo siitä hetkestä, vaikka itse lääke ei ole vielä edes imeytynyt? Nyt kuvittele, että koet saman elämyksen ilman lääkettä. Tajuaako kukaan mistä on kyse? Jos tajuaa, niin siitä ei ole pitkä matka herätä tästä painajaisesta.

Eipä oo vielä ikinä käyny, että tabletti alkaisi helpottaa promilleakaan samantien. xD Niinkuin itse selostit ei se edes voi koska imeytymiseen menee oma aikansa. Olon helpottuminen lääkkeillä vaihtelee minulla myös sen mukaan olenko vasta syönyt vai vatsa tyhjä. Tyhjästä vatsasta päästään parhaimmillaan 15min alkavaan vaikutukseen, mutta täydestä vatsasta voi mennä jopa 1-2h.

Keksipäs tähän kuule poppamies poppakonstit kun oikeasti jotain onkin vialla, enkä ole vain luulotautinen. Tiedän 100% faktasti kokeilujeni/kokemuksieni perusteella, että ilman lääkkeitä ja/tai alkoholia olisin jo tappanut itseni, koska päänsisäiset olotilat menee niin mielettömiksi.

Saatanan vaarallista aina puoliterveiden täysin sairaille ehdotella nuita lääkkeiden lopetuksia. Se on pahimmillaan hengenvaarallista ja tuhoaa yleisvoinnin vuosiksi eteenpäin.

Lifesucks, tsemppiä sullekin :) Kauan sulla paniikkihäiriö kestänyt? Mulla suunnilleen täydellinen unirytmi (ketipinorin avulla), mutta silti, vaikka elän täysin kaikkien ohjeiden mukaisesti, en pääse edes kauppaan. Onneksi se yksityinen määräsi opamoxia. Ainuttakaan en kyllä vielä niistä ole ottanut, mutta jotenkin helpottunut olo että on edes mahdollisuus poistua kotoolta jossain vaiheessa. Ja auto varmaan auttaa sua (tai ketä tahansa paniikkihäiriöistä) tosiaan paljon, ei tarvii kävellä sitä matkaa sydän hakaten sinne kauppaan kuitenkaan. Siinähän jo kerkeis muuttaa mielensäkin ja palata kotiin :D Ja poppamies, tavallaan tajusin pointin joo, sama varmaan mikä aavistuksen auttaa, kun uskoo jonkun uuden luontaistuotteen auttavan, eli placebo. Mutta se usko ei kauaa kestä, kun paniikkikohtaus iskee. Mutta rauhottavissa on vielä se, ettei tarvitse pelätä sen kohtauksen kestävän sentään useita tunteja,.

On tätä nyt ainakin 8v tässä kärsitty. Ketipinor, mirtatsapiini ja rivatril lääkityksenä, joista tosin rivatrilliin on jokaisella lääkärillä aina sanomista, että pitäisi lopettaa. Ketipinor ja mirtatsapiini pitää kotilot tasapaksuna, eli ei loistavaa, mutta ei aivan kamalaakaan. Unta riittää liikaa (12-16h) ja jos ei ota lääkkeitä niin ei saa juuri nukuttua ja vointi laskee ku lehmän häntä. Rivatril tuo välittömän avun aina hetkeksi, mutta jos haluais lähelle terveen ihmisen standardia päästä niin pitäs se 3x0.5mg päivä ottaa ja tietty siihenkin tulee tolet sitten. Toleranssin kehittymistä kun ei oiskaan niin vois olla lähestulkoon terve ihminen. Lääketehtailijoille nyt semmonen nappi kehitykseen, että toimii ku bentso, mutta ei kehitä toleranssia. Maksasin vaikka huntin kuussa semmosista. Taitaa vaan tuo ihmisen aivokemia olla semmonen, että käytännössä kaikkeen tulee enempi vähempi toleranssia. Hakee mukamas sitä omaa tasapainoonsa kuuppa ja se "tasapaino" onkin sitten ohi parametreista joilla kuuppa toimis niinku pitää.

Tiedätkö aloittaja, että ketipinorilla on ihan samanlaiset haittavaikutukset ja vieroitusoireet kuin ssr-lääkkeillä. Meillä kävi niin että ketipinor kauppanimeltä seroguel, sai aikaan voimakkaita aisteihin ja hahmottamiseen liittyviä häiriöitä. Tämä tuli mieleeni kun luin noista sinun haitoista: äänet naapurista, parvekkelle meno, ikkunasta ulos katsominen, puhelimessa puhuminen. Nämä ovat kaikki tekemisissä aistihavaintojen kanssa. Kuulon herkistyminen naapureiden äänille, ympäristön hahmottamisen vaikeus parvekkeen perspektiivistä katsottuna ja siitä johtuva epämääräinen outo tunne, puhelimessa pelkän herkistyneen kuulon avulla asioiden hahmottaminen ja ymmärtäminen on vaikeaa jne.

Koska olet jo aikaisemmin syönyt ssri:tä ne ovat saattaneet jo vahingoittaa aivojasi ja se on tuolla taustalla. Minä uskon, että tuo ahdistus nyt johtuu tuosta ketipinorista. Täytyy myös muistaa ajatella sitä, että asut / työskentelet mahdollisesti sisäilmaongelmaisessa talossa jolloin sen tuomat ongelmat diagnosoidaan nykyisin väärin paniikiksi. Liikkumisesta johtuva rasitus ja pienikin hengästymisen aiheutama paniikki voivat olla oireita tästä.