Tässä alempana on parikin ketjua perinnäissäännöistä. Jotkut visusti kieltävät niiden olemaassaolon. Nehän kuuluivat fariseuksille.
Kautta aikain on ollut oppiriitaa laista kristitylle, eli lain kolmannesta käytöstä. Samoin isäin perinnäissäännöt on todella vaarallinen oppiharha, josta Raamatussakin varoitetaan.
Kysyisinkin niiltä, jotka kieltävät perinnäissääntöjen olemassaolon vanhoillislestadiolaisuudessa:
Mitä olisivat perinnäissäännöt nykyaikana, jos niitä olisi?
Millaista voisi olla lain kolmas käyttö nykyaikana?
Kautta aikain on ollut oppiriitaa laista kristitylle, eli lain kolmannesta käytöstä. Samoin isäin perinnäissäännöt on todella vaarallinen oppiharha, josta Raamatussakin varoitetaan.
Kysyisinkin niiltä, jotka kieltävät perinnäissääntöjen olemassaolon vanhoillislestadiolaisuudessa:
Mitä olisivat perinnäissäännöt nykyaikana, jos niitä olisi?
Millaista voisi olla lain kolmas käyttö nykyaikana?
Vastaukset 26
Vanhimmat
ne ovat tekevinään Raamatun kieltojen ja määräysten noudattamisesta varmempaa, kontrolloidumpaa ja yhtenäisempää koko joukkoa koskevaa
ne ovat täysin samoja perinnäissääntöjä kuin mitä fariseukset ovat aina kutoneet
ne kuitenkin aina verhotaan siirappimaisesti "saara äidin rakkaiksi neuvoiksi" mutta otapas ja riko niitä niin huomaat että :
nehän ne vasta ovatkin vaativaakin vaativampi LAKI jonka rikkoja heitetään helvettiin ilmaa pilaamasta
Mielestäni tekstisi kuuluu palstalle "Huuhaa".
Lain kolmas käyttö?
Raamattu ei puhu mitään lain kolmannesta käytöstä. (Taitaa olla ortodoksi luterilaisuutta).
Jumalan valtakunnassa saarnataan lakia, koska Laki herättää epäuskoisen omantunnon, ynnä laki ajaa Kristuksen luo. Laki kuuluu uskomattomille:
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Mooseksen virka päättyy siis Jumalan valtakunnan rajalle. ”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”
(Room.10:4-5). Laki ei kuulu uskovaiselle: ”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Jeesus antoi omilleen evankeliumin saarna viran, joka on Pyhän Hengen virka: ”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh.20:20-23).
Minusta velikullan kysymys on hyvä: Koska perinnäissääntöjä voi olla olemassa ja Raamatussakin niistä varoitetaan, niin luultavasti niitä on tänä päivänäkin joissakin uskonsuunnissa. Joten kertokaapa, P. Veli ja larssi, millaiset asiat voisivat tänä päivänä olla mielestänne perinnäissääntöjä. Jos ette näe niitä vl:ssa, näettekö niitä jossain muussa liikkeessä? Näettekö ollenkaan vaaraa, että vl:t voisivat langeta sellaiseen?
kukaan ei tunnista eikä tunnusta asiaa vaikka vanhoillisuus on täynnä itse kehiteltyjä sääntöviritelmiä joita pidetään pyhinä ja autuuden ehtona jopa enemmän kuin itse raamatunkaan kehotuksia
Keisari on alasti, eikä kukaan uskalla sitä tunnustaa näkevänsä.
Esimerkiksi :
voit huoleti lausahdella lähimmäisestäsi vääriä todistuksia siihen kenekään sen kummemmin puuttumatta. Korkeintaan naureskellaan että, no heh joo, ihmisiähän tässä ollaan
Sen sijaan :
menepäs kerrankin seuroihin korvikset korvissasi, niin vanhimmat mummut saa slaagin moisesta hävyttömyydestäsi
Eli oma sääntölista on peritty isiltä ja se on PYHÄÄKIN PYHEMPI!
JUURI NÄISTÄ Raamattu varoittaa, ja ihan aiheesta. Ne sumentavat näkökulmaa OIKEISIIN SYNTEIHIN!
Ja ovat muutenkin ihan turhia, niistä on vain haittaa.
En ymmärrä mitä perimmäissääntö tarkoittaa. Sanakirjastakaan en sitä löydä.
Miten niin "ei kukaan"? Onhan tälläkin palstalla monia vl:iä, jotka kyseenalaistavat säännöt juuri opillisesti perustellen.
Mm. Erehtynyt, Ma-ria ja monet satunnaisemmatkin kirjoittajat. ne ovat olleet minusta hyviä kirjoituksia ja osoittavat, ettei asia vl:en keskuudessa ole olleenkaan selvä.
Et varmaan ymmärrä paljoa muutakaan. Anna olla.
ymmärrä mitä ne perinnäissäännöt ovat.
Jospa tuo joskus minullekin kirkastuisi.
Outo käsite tämä perinnäissääntö.
Vasta tällä palstalla olen törmännyt tähän käsitteeseen.
Toivon, että joku valaisisi hiukan tätä asiaa tarkemmin.
En kiellä perinnäissääntöjen olemassaoloa vanhoillislestadiolaisuudessa, kuten avaaja peräänkuuluttaa. Vastaan silti.
Olen hyvin huolissani vanhoillislestadiolaisuuden nykytilasta, sillä minusta liikkeen "virallisin" opetus on ns. perinnäissääntöjen läpitunkemaa. Asia aiheuttaa perustavan laatuista ristiriitaa, sillä kuitenkin tästä kysellessään saa vastaukseksi, etteivät ne säännöt ole oleellisia.
Mutta jos niitä rikkoo, on teollaan kieltänyt uskonsa. Eli ne ovat hyvinkin oleellisia, käytännössä kynnyskysymyksiä.
Jos täälläkin joku kirjoituksessaan kyseenalaistaa nämä säännöt, saa vastaukseksi poikkeuksetta ainakin muutaman viestin, jossa paheksutaan sitä, että kyseenalaistaja "haluaa olla muokkaamassa Jumalan sanaa oman mielensä mukaiseksi." Sehän on ihan päinvastoin! Juuri Jumalan sanassa hän haluaa pitäytyä, kunnioittaa sitä.
Ne jotka kannattavat Raamatun opetuksen vastaisia perinnäissääntöjä, muokkaavat Jumalan sanaa oman mielensä mukaiseksi.
Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, että ihan asiallisissa yhteyksissä olen kuullut puhuttavan vanhoillislestadiolaisesta "uskomisen paketista". Se on minusta käsittämätöntä. Miten sellaista voi puhua ihminen, joka koskaan on edes avannut Raamatun?
Esimerkiksi omalla kohdallani ei ole siitä kysymys, että minulla olisi erityinen hinku noihin "kiellettyihin" asioihin. Haluan vain yleisellä tasolla ilmaista huoleni tuon laatuisista tulkinnoista, jotka minusta ovat yksiselitteisesti harhaoppia. Ei meillä vanhoillislestadiolaisillakaan ole varaa ylönkatsoa Jumalan sanan opetuksia vaikka oman oikeassa olemisemme olemmekin perinteisesti noteeranneet korkeaan arvoon.
Eivät oikean laidan synnit ole vasemman laidan syntejä hyväksyttävämpiä. Jeesuskin jopa useita kertoja puolusti julkisyntistä fariseusten edessä ja käski nimenomaan näiden mennä itseensä.
Elämäntapaa tulisi opettaa sille kuuluvalla paikalla, ohjeellisena elämäntapana. Ja oppia taas oppina, Raamatun opetuksessa tunnollisesti pitäytyen.
Näistä kysymyksistä kyllä vallitsee vanhoillislestadiolaisuudessakin tällä hetkellä varsin epäyhtenäinen käsitys. Toisaalta se on pelottavaa, sillä siinä piilee todellinen hajaannuksen vaara. Kysymys on kuitenkin opillisesti merkittävistä asioista. Toisaalta taas ainakin minä ajattelen niin, että se on myös todiste uskon elävyydestä.
Lopuksi kysyn, mitä tarkoittaa lain kolmas käyttö? En ole sellaista termiä kuullut.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi.
Näitä Tunnustuskirjoja olen nyt lukenut ja olen ihan hämmentynyt siitä, kun huomaan, että meille on opetettu ihan eri tavoin niin monia asioita kuin mitä Tunnustuskirjoissa on. Monia meidän sääntöjä ja oppeja ei löydy ollenkaan Tunnustuskirjoista ja monet niistä kumotaan Tunnustuskirjoissa.
Kopioin tähän yhden pätkän. Monessa kohtaan Tunnustuskirjoja esim. kerrotaan, ettei syntejä tarvitse luetella ja tunnustaa toiselle ihmiselle ja sitten tapahtuisi toisen kautta synninpäästö, koska sellainen on juutalainen perinnäistapa, eikä silloin synninpäästö perustukaan enää Kristuksen armoon.
Tässä yksi pätkä Tunnustuskirjasta Ausburgin tunnustuksen puolustuksesta:
Muutoin olemme yllä lausuneet syntien luettelemisesta tunnustamisen yhteydessä sen käsityksemme, ettei se ole jumalallisen oikeuden kannalta välttämätöntä.
Se vastaväite, minkä muutamat tähän esittävät, että tuomarin täytyy saada selko asiasta ennen kuin julistaa ratkaisunsa, ei kuulu lainkaan tähän, sillä synneistä päästämisen virassa on
kysymys lahjasta ja armosta, ei tuomiosta ja laista.
Seurakuntapalvelijoiden tehtävä on siis antaa syntejä anteeksi, ei tutkia salassa olevia syntejä. Päästäväthän he meidät niistäkin synneistä, joita emme muista. Siitä syystä
synninpäästö, evankeliumin ääni, joka antaa synnit anteeksi ja lohduttaa omiatuntoja, ei vaadi tutkintaa.
Luetko vielä tämänkin? Tässä kielletään harhaoppina jotain sellasta, mikä meillä on seurakunnassa oleellisesti käytössä ja käytännössä. Tajuatko, näin lukee todellakin Tunnustuskirjoissa:
Tässä mainitusta julkisen ripin järjestyksestä meillä on vielä jäänteenä sana hyvitysteko. Pyhät isät eivät näet tahtoneet ottaa takaisin seurakunnan yhteyteen luopioita ja julkisyntisiä, jollei heidän parannuksen tekoaan ensin ollut
tutkittu ja tarkasteltu sen verran kuin oli mahdollista. Tähän menettelyyn näyttää olleen moniakin syitä. Olihan
luopioita rangaistava varoittavan esimerkin vuoksi, niin kuin dekreettien selityksessä huomautetaankin, ja julkisyntisten laskeminen oikopäätä ehtoolliselle olisi myös ollut sopimatonta.
Nämä tavat ovat kuitenkin jo ammoin vanhentuneet. Ei ole tarpeellista ottaa niitä uudelleen käytäntöön, koska ne eivät ole välttämättömiä syntien anteeksiantamukseen Jumalan edessä.
Eivät isätkään olleet sitä mieltä, että ihmiset ansaitsevat syntien anteeksiantamuksen tällaisilla tapoja noudattamalla tai tällaisia tekoja tekemällä. Yhtä kaikki moiset ulkonaiset
menot tavallisesti johtavat kokemattomia ihmisiä harhaan, niin että he arvelevat näillä teoillaan ansaitsevansa syntien anteeksiantamuksen Jumalan edessä. Mutta joka näin ajattelee, ajattelee juutalaisten ja pakanoiden tavalla.
En ymmärrä kumpaakaan viestiäsi, en ylempää enkä tätä.
Joko et tunne ollenkaan vl-kristillisyyttä tai sitten tahallasi haluat hämmentää.
Ei nuo sitaattisi ole ollenkaan ristiriidassa vl:n kanssa.
"Hyvitysteko"...hmmm,en ole koskaan kuullutkaan.
Oletko mennyt ehtoolliselle tunustamatta syntisi toiselle ja saamatta häneltä synnin päästöä?
Etkö ole kuullut koskaan hoitokokouksista?
Etkö ole koskaan tiennyt, että sisaret ja veljet nuhtelevat sinua ja kehoittavat ja sitten vaativat sinua luopumaan niistä asioista, joita kokevat sinun tekevän syntinä?
Sitten vasta olet seurakunnan edessä kelvollinen käymään Herran Ehtoolliselle, kun olet luopunut siitä, mitä muut ovat sinulle määritelleet synniksi (esimerkiksi hiustesi värjääminen ja meikkaus) ja kun olet ne asiat ensin tunnustanut synniksi ja luopunut niistä.
Tuollaisesta siinä kohdassa kirjoitetaan. Kyllä sinä tiedät mitä minä tarkoitan, enkä mielelläni ala tällä palstalla enempää tarkoin näistä tavoistamme kirjoittaa. Olen niin hämmentynyt siitä, että nämä meidän tavat kumotaan harhaoppina ja lahkolaisuutena Tunnustuskirjoissa. Ei minun silmien avautumista poista se, että torjuisin nämä tiedot mitä lukemalla saan.
Väkiselläkin on alkanut ajatella, että kun kerran Luther ja muut kirkkoisät tuomitsevat niin monia sellaisia asioita mihin sitä itse on kasvanut uskomaan ainoana oikeana uskona, niin miten ihmeessä joku yksi ainoa mies, Lestadius, sitten oli oikeassa ja kirkkoisät ja kaikki muut olivat väärässä?
Ihan samalla tavalla mietin, miksi meille ei ole kerrottu rehellisesti sitä, että tämä kaikki ei olekaan luterilaista uskoa, vaan Tunnustuskirjoissa opetetaan eri tavoin ja meidän uskon vastaisesti? Ei siellä kaikki ole meidän uskon vastaisesti, mutta siellä on valtavasti sellaista, mikä tuomitsee meidän uskontapoja ja uskon käsityksiä. Miksi meille ei ole tätä kerrottu? Tuntuu kuin minulle olisi valehdeltu koko ikä.
Sen takia, että näistä asioista on vaiettu ja valehdeltu, niin väkiselläkin tulee sellainen olo, että voiko Lestadius todellakin olla yhden oikean opin saarnaaja ja kaikki muut kirkkoisät olisikin sitten harhassa? Kaikki mitä on omaksunut vauvasta asti jotenkin rapistuu nyt pois.
Olen vakavalla mielellä ja jos et osaa muuta kuin ala-arvostaa ja halveksua minua ja kieltää sitä, mitä Tunnustuskirjoissa lukee ja että ne sopii meihin, niin voithan tehdä niin, mutta ei se poista sitä, että Tunnustuskirjat todella tuomitsee monia meidän uskontapoja ja uskonkohtia. Sovita Tunnustuskirjojen tekstejä seurakuntaan, sitten huomaat. Mutta tällä palstalla kai on turha tästä puhua.
meille on kertynyt historian painolastina kaikkea soopaa että se ja tuo ja vielä tämäkin on syntiä ja kun tätä soopaa syötetään lapsille vaippaiästä saakka ilman kritiikkiä, tulos on tämmöinen joukko, joka uskoo ihan oikeasti että korvakorujen pitäjä elää karmeassa synnin luvallisuudessa - miten tuo edes kehtaa seuroihin tullakaan killuttimet korvissaan!
Sen sijaan kukaan ei kummeksu yhtään vaikka juoruämmät puhuvat kahvipöydässä leuat lonksuen pahaa lähimmäisestään ja rikkovat näin räikeästi yhtä kymmenestä meille Jumalan antamasta käskystä
on esim tähän ehtoollisasiaan ohje Matteuksen evankeliumin 5. luvun lopussa.
"Neuvokaa toinen toistanne", tämä ajatus toistuu Paavalin kirjeissä eri muodoissaan esim Tessalonikalaiskirjeissä, Kolossalaiskirjen 3. luvussa, Heprealaiskirjeessä ainakin luvuissa 3 ja 10.
neuvo neuvona
käskyt käskyinä
niissä on vissi ero
Ja Raamatussa kehotetaan tutkimaan kyseessä olevaa asiaa Raamatun opetuksen valossa ja neuvomaan siltä pohjalta. Neuvot siis liittyvät Raamatun opetukseen, ne eivät voi olla mitä vaan "jalkaterän asentoa" koskevia.
Sellaisesta Raamatussa taas varoitetaan.
Kyllä, mutta ei tuo anna mitään oikeutusta sellasille tavoille joita me pidetään oikeana uskonelämänä ja josta tuossa kirjotin ja josta kirkkoisät kirjoitti. Luther puhdisti kirkon juuri tällaisista uskonsäännöistä kuin meillä.
Ei "toisen neuvominen" tarkoita sellaisia tapoja, jotka meillä on uskonelämän sääntöjä, jota tuossa yllä lainaamani kirkkoisien teksti käsittelee. Vai oletko sitä mieltä, että kirkkoisät ja Luther oli väärässä ja meidän tavat on oikeassa? Mistä sen voit tietää? Miten voin enää uskoa, että meidän tavat olisi oikein kun ne on vastoin sitä, mitä kirkkoisät ja Luther opetti? En nyt taaskaan tarkoita kaikkia tapojamme ja viittaan vain tuohon mitä tuo kirkkoisien teksti on herättänyt minussa.
Kirkkoisien mukaan riittää se, että mielessään tunnustaa syntinsä Jumalalle ja saa messussa yleisen synninpäästön ja sitten voi mennä ehtoolliselle. Harhaoppina Luther ja kirkkoisät kumoaa sen tavan, joka meillä on käytössä.
viestisi viimeisen kappaleen, havaitsen, että meidän on turha jatkaa keskustelua.
Sinä, Maria kirjoitat juuri siitä samasta asiasta, mistä minäkin olen usein tälle palstalle yritellyt kirjoittaa. Sinulla on vain "ulostuonti" paljon parempi ja lisäksi kuulut vl-liikkeeseen.
Näistä syistä toivon hartaasti, että sinua kuunneltaisiin tällä palstalla ja että joku muutos lähtisi liikkeelle. Se olisi eräänlainen "uskonpuhdistus" jota vl-liike tosiaan tarvitseekin.
Olet harvinainen ihminen näillä palstoilla, sinä tutkit uskomisen perustuksia Raamatun ja Tunnustuskirjojen valossa ja sinulle on Jumalan antanut lahjan nähdä, miten vl-liike on mennyt harhaan opettaessaan "isien perinnäissääntöjä".
Kuten Ma-ria tuossa yllä kommentoi, hänkin on huolissaan samasta asiasta.
Te molemmat olette raikkaita ja oikein uskovia vl-joukossa ja toivoisin, että teidän valonne valaisisi siellä sääntöjen pimeydessä vaikeroivia ihmisiä. Onhan teitä muutama muukin, joka tänne palstalle kirjoittelee. Samalla kiitos teille kaikille:)
Aamuvalot,
viestini sisältö ei ole itseni keksimää, vaan kirjoitan siitä, mitä Tunnustuskirjoissa lukee.
Nyt jotenkin ymmärrän ensi kertaa sitä, miksi muut luterilaiset on vääräuskoisia. Lutherin ja Tunnustuskirjojen tekstit tietyin osin tuomitsee meidän käsitykset ja erityisesti uskonelämän tavat harhaoppeina. Siksi ne on vääräoppisia, koska niitten opit ei ole samanlaisia kuin meillä.
Mutta kun olen nyt lukenut niitä Tunnustuskirjoja, niin miten minä voin enää uskoa, että Luther ja kirkkoisät oli väärässä ja me oikeassa? Mistä se tulee se, että kirkkoisät oli väärässä? Nyt tajuan selvästi, että heidän nämä tietyt käsitykset ja opit on erilaisia kuin meillä, mutta kummat on oikeassa? Miten me ollaan oikeassa ja kirkkoisät väärässä? Tähän varmasti perustuu kaikki se, miksi on opetettu heidän elävän väärien oppien mukaan: nyt olen lukenut ja huomaan, että kirkkoisien ja Lutherin opit ovat vääriä siihen nähden, mihin olen kasvanut oikeana oppina pitämään ja oikeana tapana elää uskossa.
Miten kuitenkaan voin enää luottaa siihen, että Kirkkoisät oli väärässä ja me oikeassa? Miksi kukaan ei ole rehellisesti näistä eroista Lutheriin ja kirkkoisien Tunnustuskirjoihin puhunut? Kukaan ei ole puhunut selkeästi näistä eroista ja selittänyt perusteita meidän tavoille uskoa. Turha tätä on tässä jatkaa, koska ei täällä kukaan voi tämän viisaampi olla kuin mitä ollaan. Tarkoitan sitä, ettei kukaan tässä asiassa voi auttaa. Minä en nyt kuitenkaan enää voi sydämestäni täysin luottaa siihen, että uskonelämämme olisi oikeanlaista, koska en voi ymmärtää, miksi kaikki kirkkoisät sitten olisi harhassa ja vain Lestadius oikeassa, enkä osaa sanoa, mihin tämä minun kohdallani vie. Uskosta en ole luopumassa, koska Jumalaa ei nämä opit minulta riistä, mutta kaikki muu mihin olen uskonut ja tavat, ne kaikki tuntuu rapistuvan pois, mutta Jumalan lapseutta ne ei minulta riistä.
älä anna muutaman kiusallisen yksityiskohdan viedä sinula uskoa! Hyväksy lestadiolaisuus vikoineen ja virheineen, niin pelastut!
On niitä sääntöjä muuallakin.
Tähän on copypastetettu se, mitä Tunnustuskirjat sanoo perinnäissäännöistä. Kantsii lukea
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005446430