Olen sairastanut anoreksiaa 15-vuotiaasta ja olen nyt 18-vuotias ja pitäisi alkaa tehdä ratkaisuja tulevasta ammatista. Ravitsemusterapeutin ammatti on kiinnostanut minua koko sairausurani ajan, vaikka välillä minulla on mennyt paremmin ja olen ollut normaalipainoinenkin. Haluaisin siis opiskella ravitsemusterapeutiksi, mutta mietin, onko se ihan tuhoontuomittu idea kun kuitenkin itsellä on vaikeuksia ruoan ja syömisen kanssa. Voinko auttaa muita jos en itsekään välttämättä ole terve? Ja jos aikuisena valmistuneena olisin saanut itseni kuiville syömishäiriöstäni, mitenköhän suuri riski on sairastua taas uudestaan, jos triggeröidyn sairaista anorektikoista, jotka käyvät mahdollisesti vastanotollani?
Ruoka on sattuneesta syystä suuri intohimon kohteeni ja tiedän ravitsemusasioista paljon. Sen takia tämä ura tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, muutenkin kun haluaisin tehdä jotain vähän "korkeampaa" työtä, kuin pelkkää hoitoalan duunia, johon olen nyt kouluttautumassa.
Onko kenelläkään sisäpiirin tietoa tai omakohtaista kokemusta syömishäiriöstä yhdistettynä ravitsemusterapeutin uraan?
Ruoka on sattuneesta syystä suuri intohimon kohteeni ja tiedän ravitsemusasioista paljon. Sen takia tämä ura tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, muutenkin kun haluaisin tehdä jotain vähän "korkeampaa" työtä, kuin pelkkää hoitoalan duunia, johon olen nyt kouluttautumassa.
Onko kenelläkään sisäpiirin tietoa tai omakohtaista kokemusta syömishäiriöstä yhdistettynä ravitsemusterapeutin uraan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.