päihdetyöntekijän koulutus?

Omasta kokemuksesta asiakkaana pidän enemmän entisistä käyttäjistä hoitajina koska he tietävät itse sanaston ja mitä oloja tulee mistäkin eikä vaan kirjasta luettua, tosin onhan noita huhuja ex käyttäjä hoitajista mitkä laittanut potilaita turpaan kun hoito meinaa toimia.

Itse teen päihde ja mielenterveystyötä ja täytyy kyllä sanoa, että päihdetaustaiset, päihdekodeissa yms. liemissä keitetyt ihmiset ovat erittäin päteviä kyseisellä alalla; heistä asiakkaat saavat sitä vertaistukea ja sen sellaista - nämä ihmiset ovat tottuneet toimimaan noissa kuvioissa. heillä myös toimii omat vaistot erittäin hyvin, ja he yleensä luottavat niihin.

Se että ihmisellä on ollut ongelmia joskus edellisessä elämässään ei todellakaan ole mikään huono juttu. Siis nämä ihmiset tietävät mistä puhuvat ihan omasta kokemuksestaan, he tietävät sen mitä se kympin rusettipää ei nyt ensimmäisellä tai toisella harjoituskerralla ole vielä oppinut. Ainoan kriteerit jotka haluaisin täyttyvän, on se että siitä omasta ongelmasta on menty yli ja että aikaa on kulunut tarpeeksi kauan.

Se että mietit näitä epäluottamusjuttuja kertoo enemmänkin sinusta itsestäsi kuin todellisesta tilanteesta tuolla kentällä. Olet joko ollut (jos olet alalla) asiakastilanteissa sokea tms. Siis entisiin käyttäjiin ja käyttäjien maailmassa eläneisiin ihmisiin asiakkaat helposti luottavat - he tietävät että vastapuoli on nähnyt samat kuviot kuin he itse.

Näitä parannuksen tehneitä ex-narkkareita ja linnakundeja nyt pyörii PÄMI- ympyröissä ja eräs vanhempi hoitaja minulle kerran totesi, että homma on sen 50-50. Osalla on kokemusta päihteistä, päihdeympyröistä yms. Osa taas tulee koulunpenkiltä ja opettelee ymmärtämään sitten työssään näitä samoja juttuja.

Kun päihdetyössä kohtaa ihmisiä ja moniongelmaisia tapauksia päivittäin tekee se vain sen, että heihin (päihdeongelmaisiin) alkaa suhtautumaan ammattimaisesti: retkahdukset, pimitykset, veivaamiset, kusetukset yms. ovat ammattiin kuuluvia asioita joihin ei saa suhtautua tunteella vaan järjellä. Ihminen käyttää persoonaa ja opittuja ja hyväksi havaittuja välineitä työssään. Tukena on myös oma hoitotiimi ja aimo annos kokemusta.

Itse olen nähnyt suoraan koulunpenkiltä tulleita nuoria lh- sh- hoitajia, jotka ovat todenneet päihde- mielenterveysmaailman olevan liian rankka, ja he ovat sitten siirtyneet joko helpompiin tehtäviin tai vaihtaneet alaa.

Jos minun pitäisi valita duunikaveriksi ex-narkkari tai jokin kirkasotsainen maailmanparantaja/oppikirjamaanikko, niin kylläpä se tuo ex-narkkari siihen työpaikan kahvipöytään kutsutaan.

kermaani kirjoitti:

Itse teen päihde ja mielenterveystyötä ja täytyy kyllä sanoa, että päihdetaustaiset, päihdekodeissa yms. liemissä keitetyt ihmiset ovat erittäin päteviä kyseisellä alalla; heistä asiakkaat saavat sitä vertaistukea ja sen sellaista - nämä ihmiset ovat tottuneet toimimaan noissa kuvioissa. heillä myös toimii omat vaistot erittäin hyvin, ja he yleensä luottavat niihin.

Se että ihmisellä on ollut ongelmia joskus edellisessä elämässään ei todellakaan ole mikään huono juttu. Siis nämä ihmiset tietävät mistä puhuvat ihan omasta kokemuksestaan, he tietävät sen mitä se kympin rusettipää ei nyt ensimmäisellä tai toisella harjoituskerralla ole vielä oppinut. Ainoan kriteerit jotka haluaisin täyttyvän, on se että siitä omasta ongelmasta on menty yli ja että aikaa on kulunut tarpeeksi kauan.

Se että mietit näitä epäluottamusjuttuja kertoo enemmänkin sinusta itsestäsi kuin todellisesta tilanteesta tuolla kentällä. Olet joko ollut (jos olet alalla) asiakastilanteissa sokea tms. Siis entisiin käyttäjiin ja käyttäjien maailmassa eläneisiin ihmisiin asiakkaat helposti luottavat - he tietävät että vastapuoli on nähnyt samat kuviot kuin he itse.

Näitä parannuksen tehneitä ex-narkkareita ja linnakundeja nyt pyörii PÄMI- ympyröissä ja eräs vanhempi hoitaja minulle kerran totesi, että homma on sen 50-50. Osalla on kokemusta päihteistä, päihdeympyröistä yms. Osa taas tulee koulunpenkiltä ja opettelee ymmärtämään sitten työssään näitä samoja juttuja.

Kun päihdetyössä kohtaa ihmisiä ja moniongelmaisia tapauksia päivittäin tekee se vain sen, että heihin (päihdeongelmaisiin) alkaa suhtautumaan ammattimaisesti: retkahdukset, pimitykset, veivaamiset, kusetukset yms. ovat ammattiin kuuluvia asioita joihin ei saa suhtautua tunteella vaan järjellä. Ihminen käyttää persoonaa ja opittuja ja hyväksi havaittuja välineitä työssään. Tukena on myös oma hoitotiimi ja aimo annos kokemusta.

Itse olen nähnyt suoraan koulunpenkiltä tulleita nuoria lh- sh- hoitajia, jotka ovat todenneet päihde- mielenterveysmaailman olevan liian rankka, ja he ovat sitten siirtyneet joko helpompiin tehtäviin tai vaihtaneet alaa.

Jos minun pitäisi valita duunikaveriksi ex-narkkari tai jokin kirkasotsainen maailmanparantaja/oppikirjamaanikko, niin kylläpä se tuo ex-narkkari siihen työpaikan kahvipöytään kutsutaan.

Lue lisää

Kyllä puhut asiaa!!!!

Päihdetyöntekijä – tulevaisuuden ammattisi?

Päihdetyön ammattilaiseksi voi tulla suorittamalla sosiaali-ja terveysalan perustutkinnon,lähihoitaja (mielenterveys-ja päihdetyön osaamisalalla), mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkinnon, mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon tai kouluttautumalla joko sairaanhoitajaksi (AMK) tai sosionomiksi (AMK).

Lähteet: Jhl.fi, Omnia.fi

siihen tarvitaan koulutuslisä päälle; kokemusasiantuntija. menee hyvin työparina.

ei mikä vaan suuntaus, paitsi kesällä sairaalapuolen voi riittää.