Jos häntä kohdellaan kuin pahinta paskaa, vaikkei olisi tehnyt mitään väärää?
Pystyykö ihminen olemaan yhtään katkeroitumatta
hmmmm
97479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Tuskin.
Niin, miten sen ottaa? Toki voi astua tilanteen yläpuolelle. Katkeroituminen ei ehkä ole oikea sana. Luottamus ihmisiin joutuu tuollaisessa jokatapauksessa koetuksella, ehkä masentuu, tulee araksi.
Katkera voi ihminen olla ehkä jostain suuremmasta kokonaisuudesta. Mistä siitäkin voi hiljalleen vapautua. Vaikka kuinka oikutetuilta omat fiilikset tuntuisivat. Tärkeää on, ettei anna toisten hyppiä edelleenkään slmille, ja säilyttää siten ihmisarvonsa / omanarvontunteensa. Asenteista tällaisetkin lähtee.
Eli: ei anna saumaa shaitille. Katsookin, millaisiin tilanteisiin itsensä pistää.
Traumatisoituminen on vielä asia erikseen, jos niin on päässyt käymään. Voimia sinulle ihminen!
Riippuu vähän. Jos toinen tulee silmille koko ajan ja mollaa, niin ei sitä varmaan kukaan kovin kauaa kukaan jaksa. Sitten taas jos ihminen on hyvin itsetietoinen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan ja omaa suht. paksun nahan niin ei ihan joka herja välttämättä tartu.
Hyvä kommentti.
Sellaisiin ihmissuhteisiin ei kannata jäädä, joissa katkeroituu. Vastuu on _osittain_ itselläänkin.
Aivan niin ja loppujen lopuksi, aina itsellään. Pelastajia ei kannata paikalle odotella. Jos se kohtelu haisee ja maistuu paskalle, niin se on silloin paskaa. Parempi ottaa jalat alle ja karkuun, ettei sellainen paskan haju tartu.
Samoin! Ei kannata jäädä tuleen makaamaan tai on kohta luut jälel;) minä pakenin.. nyt saan olla mitä olen..omasta tahdost. Iloinen minä :) enkä tunne pahaa oloa. En ole tehnyt mitään väärää. Unohtaminen ja muisti jäljet vain kestää...aika parantaa ja hyvät kokemukset. Tsemppii ;) häntä pystyyn ja kohti uusia tuulia
On sitten tehty?
Eihän tuo liity aloitukseen
Pystyy ihan hyvin, jos on hyvä ja terve itsetunto, ei ole mt-ongelmia ja on noin muutenkin hyvin tasapainoinen ja henkisesti vahva eikä muutenkaan ole taipumusta minkäänlaiseen katkeruuteen tai kateellisuuteen.
Niin vaikka alkuun tuntuu varmasti pahalta, niin kyllä sä jaloilleen nouset kuin feenixlintu!
Entä ne ihmiset joilla taipumusta siihen ilkeytee, eikö niillekin pitäis ehkä tehdä jotain? Eikä toisinpäi?
Siis mä? Sori, vaan, nyt tuli viesti pikkasen eri henkilölle, nimittäin en ole katkeroitunut eikä mitenkään minuun ole sattunut, jos joku häiriintynyt, katkeroitunut ja kateellinen ihminen on aukonut päätä. Itse katkaisisin välit välittömästi tuollaiseen henkilöön, joka kohtelee huonosti, enkä sen koommin välittäisi tai pilaisi omaa elämääni. Vellokoon pahassa olossaan ihan rauhassa. Henkilöhän haluaa juuri pilata muiden elämän, koska itse voi huonosti, sitä en kuitenkaan hänelle salli=) Että, kiitos vaan, erittäin hyvin voin.
Ihan täyttä paskaa.
Ei ole olemassa mitään "hyvää itsetuntoa".
Ei ole taipumusta "katkeruuteen tai kateellisuuteen"...lässynlässyn.
Sut laitettas sellaisen myllyn läpi niinkuin jotkut menevät niin muuttuisi ääni kellossa.
Ne jotka selviävät elämästä helpolla ovat niitä jotka jauhavat paskaa hyvistä itsetunnoista ja muista itsestäänselvyyksistä.
Sinä et oo kokenut mitään, kuvittelet vaan.
"Entä ne ihmiset joilla taipumusta siihen ilkeytee, eikö niillekin pitäis ehkä tehdä jotain? Eikä toisinpäi?"
Mitä jotain?
Esimerkiksi jonkinnäköinen, väliintulon ja kaapinpaikan näyttö. Tässä seisoo kaappi ääliö.
Sori ei ollut sulle, vaan aloittajalle jaoin synpatiaa.
Hän on se feenix!
Väliintulo on hyvä juttu, jos sillä voi esim. lopettaa epäterveen vallankäytön kierteen tmv. Pitää olla kuitenkin varovainen, ettei itsekkäät kostontarpeet sanele omia toimia... Itsekritiikki on parasta kritiikkiä.
Sulle "Fuckoffcunt", kyllä vastoinkäymisiinkin voi löytää monenlaisia suhtautumistapoja. Tältä sivustolta löytyy uskomattomia tarinoita, joista yhden linkitän:
http://theforgivenessproject.com/stories/stephanie-cassatly-usa/
Tässähän ei käsitellä kostoa millään tapaa, vaan ihmisten oikeudentajuisuutta.
Eli jos sulle auotaan päätä, kyseessä on häiriintynyt, katkeroitunut ja kateellinen ihminen. Milloin taas sinä auot päätä, sinä et olekaan häiriintynyt, kateellinen ja katkera ihminen - vaan se tulee kestää, jos ei ole kateellisuuteen ja katkeruuteen taipuvainen ihminen. Eli niin tai näin, lopputuloksena on sinun mukaasi aina se, että muut ovat sinulle kateellisia ja katkeria. :D
Olen samaa mieltä. On monta tapaa pyrkiä selviämään asioista. Yksi tapa on se, että siitä tulee ns.issue ihmiselle ja hän saa myötätuntoa ja terapiaa, jolloin hän toteaa olleensa sellaisessa tilanteessa, joka oli vääristynyt ja se loi hänelle itselle myös vääristyneen olemuksen/tunteen.
Nuo asiat ovat helppoja korjata, yleensä noudattaen juurikin amerikkalaista tapaa, tehdä asioista issue, joka jossain määrin on myös levinnyt Suomeen asioiden käsittelyssä, ja siinä mitään vikaa ole.
Mutta, mitä jos tuollaista ei myönnetä? kuten on useasti ollut Suomessa tapana, kukaan ei myönnä että voisi olla vääristyneitä tilanteita, jotka aiheuttavat vääristyneitä tuntemuksia.
Silloinhan mitään ei voi korjata, koska mitään "ei" ole. Ja toisekseen, ei välttämättä ole kyse tuosta samasta asiasta, missä joku ohimennyt yksittäinen tilanne on aiheuttanut ihmiselle tarpeen käsitellä asiaa ja luopua tuosta issuesta ja elää elämäänsä vapautuneemmin.
Tilanne voi siis olla enemmänkin tuosta oikeudenmukaisuudesta, silloin kun asiaa ei päästä stigmaamaan ihmisen omaksi syyksi (haavaksi), vaikka kuinka yritettäisiin.
Yksittäiset tapahtumat, niistä tehdään suuria selviytymistarinoita, ei niistä mitkä eivät jää yksittäistarinoiksi, vaan tarkoitukselliseksi lisä vähättelyksi tapahtumista joita "ei" ole.
Jep jep. Mut mun pointti olikin, että omissa silmissä saattaa olla sellaisia malkoja että oikeudentajuisuus on liukuva käsite.
Entäs jos ei ole. Entäs jos ei ole malkoja silmässä?
Entäs jos näkee todellisuuden paremmin kuin muut? Katsoo sitä silmiin ja ei pidä näkemästään kun muut teeskentelevät että kaikki on ok?
Onko "vika" siis yksilössä ja tämän "malkoissa silmissä" tai "katkeruudessa" vai ehkä siinä että asiat ovat kuten henkilö todella ne kokee?
Sitä sopii vähäsen miettiä. Fiksua porukkaa täältä tuntuukin löytyvän.
On tietyissä määrin liukuvakin käsite, kouluampujat vetosivat siihen, että halusivat tasoittaa tilanteen, koska muut olivat menneet liian pitkälle (eristäminen, jatkuva nälviminen jne), niinpä he ovat kokeneet oikeudekseen ampua ihmisiä.
Pitkään jopa psykologit halusivat kieltää, että ihminen voisi noiden syiden takia mennä noin pitkälle, tai varsinkin Suomessa, missä sitä väärintilanetta ei usein myönnetä. Nykyään, jopa viimeksi Hesari vankimielisairaalan psykologi puhui kostamisesta ja sen olevan yleinen tunne ihmisellä, silloin kun tuntee tulleensa väärinkohdelluksi.
Mutta se onkin se pointti, mikä on kenenkin tunne väärinkohtelun syystä, hesarin esimerkit olivat onttoja, esim. mies epäili pettämisestä, nainen meni ja petti kostoksi ja tunsi suurta tyydytystä, kuin vain epäkypsä ja toisen varassa oleva ihminen voi tuntea.
Asiaan, oikeudentajuisuus ei siis ole se liukuva tekijä, vaan se tunne, milloin kukin ihminen tuntee tulleensa kohdelluksi väärin siten, että se oikeuttaa heidät tietynlaisiin toimiin.
Ja silloin kyllä, voi sekoittua se mikä on se tapahtuma mistä on kyse, kun kaikki ihmiset vain puhuvat TUNTEESTANSA, minkä toinen nyt aiheuttaa jne. jos ymmärrät mitä tarkoitan (että kaikilla ei ole oikeaa sellaista tapahtumaa takana, mikä yleisesti ymmärrettäisiin oikeudentajua loukkaavaksi (esim.lyönti tms.), jolloin siihen reakointi on voimakasta, vaan se voi olla niinkin vähäpätöistä kuin alihankkija ei maksanut laskuja ajallaan, päätti toinen "kostaa" sen tietyllä tavalla, jolloin tuo tuntija ei nyt ihan normaalilla tavalla toiminut, koska sai liioitellun tuntemusreaktion itsessään aikaan, joka olisi selvinnyt alihankkijan kanssa asioiden yhdessä läpikäynnillä):
Joitenkin tapahtumien jälkeen ihminen ei ole enää ihminen, ei ainenkaan sama ihminen. Niin se vain menee. Ei ole olemassa paluuta, silloin kun tunne kylmyys vallitsee maassa, ja omien väärintekojen selitetty on niiden kieltämistä.
Fenixlintu teoaria on omalla tavallaan asioiden ja ihmisten taakse jättämistä, niille entisillä ei ole enää mitään arvoa toiselle.
Itse uskon että Suomessa on hyvin vahva yksilöä syyllistävä asenne tietyissä asioissa ja yhteisöä suojeleva. Se on hämmentävää sen vuoksi kun kuitenkin rikoksissa yhteiskunta tuntuu ottavan syytä niskoilleen jolloin syyllistä ei pyritä kunnolla edes rankaisemaan kunhan oppii läksynsä ja sopeutuu yhteiskuntaan.
Tietyt yksilöt kuten varmasti kouluampujatkin ovat joutuneet todennäköisesti sellaiseen psyykkiseen testiin josta harva ihminen olisi ns. "selvijärkisenä" selvinnyt ja he eiivät ole huomanneet muuta pakotietä kuin nuo teot. Sitä varmasti myös ympäröi voimakas oikeudenmukaisuuden taju joka on nähty jatkeena itseen kohdistuvalle väärin kohtelulle tai vastaavalle jonka vastaus tietysti on ylimitoitettu.
Kouluampujat varmasti tahtovat äänensä kuuluviin jollakin tavalla ja samalla osoittaa että heilläkin on tietty arvo sekä valta-asema yhteisössä. Toisten surmaaminen on ollut ns. jatkettu itsemurha jossa pyrkimyksenä on lopulta surmata itsensä sen jälkeen kun on kostettu kohdattu vääryys (joko todellinen tai kuviteltu).
Ja sitten tuo esimerkki on sellainen jossa ihmisen läheinen on murhattu, ko.hlölle ei siis itselle ole suoranaisesti tapahtunut mitään, hän on vai törmännyt elämässä siihen tilanteeseen, että on murhaajia olemassa, eikä hän aluksi sulattanut anteeksianto termiä, kunhan aikaa kului, ja hän totesi että oli turha äitiänsä pelkästään surra, vaan myös miestä, joka vankilassa ollessaan menetti mahdollisuuden kokea rakkautta jne.
Toisin sanoen, kun aikansa on surrut ettei äitinsä voinut kokea elämänriemua tultuaa murhatuksi, koki pahaaoloa myöhemmin kun murhaaja ei voinut tuntea elämänriemuja, jollei saisi syntiään anteeksi ja mahdollisuutta elämänriemuihin.
Tuo on kyllä psykedeliää, sellaista euforiaa siitä tunteesta kun pääsee esittämään hyvää ihmistä, vaikka sillä ei välttämättä ja hyvin todenäköisesti ole mitään vaikutusta tuonkaan murhaajan elämässä, ehkä alkoi elämään oikeasti herran nuhteessa ja pelossa rakastavasti, ehkä oli jo täysin tunnekylmä psykopaatti, joka murhasi myöhemmin jonkun muun.
Sentimentaalista hömppää tuo oli, jossa ko.nainen vain suri läheisen poismenoa, mikä ihmeen selviytymistarina!!
Tv:stä tuli tämä teema- liian nuorena kuolleet- sharon taten tarina, ja siinä hyvin huomaa miten populaarikulttuuri, ts. sensaatiolehdistö on saanut meihin tietynlaisen mielikuvan tapahtumasta, mikä tarkemmin tarkasteluna oli järjetön massamurhatapahtuma, ja mihin tilanteeseen R Polanski siinä tilanteessa joutui. Anteeksiantoa eivät he (lähipiiri) taida vieläkään vieläkään miettiä mansonin perheelle, josta on tehty sellainen myytti, joka sensaatiolehdistön myötävaikutuksella on kiihottanut ihmiset näkemään heissä kapinallisuutta ja yhteiskunnan vastaisuutta, mikä aina vetää ihmisiä puolelleen, kun tarpeeksi romantisoidaan, mutta totuus oli paljon sekavampi ja raadollisempi, eikä syytä löytynyt nimeksikään sharon tatesta.
Myötätunto Polaskin puolella vaiko anteeksiantoa tuntemaan murhaajille, jotta paha pyyhkiityisi pois, sillä usein se on vain sitä, että tuollaista ei voida kohdata ja myöntää, ihminen menee sellaiseen tilanteeseen kuin läheisriippuvainen narsisti, minä haluan vaina auttaa sinua, anna minun auttaa sinua, anna! hh
Naisilla on vielä se paha tapa, että he saattavat kuvitella, että heidän pikkutyttömäisyyttään tarvittaisiin ajamaan aikuisten asioita, jota he parhaansa mukaan pyrkivät välttämään, vaikka uskottelemalla että heidän lapselliset tapansa reakoida asioihin auttaisi oikeasti hevon kettua.
Mua on noin kohdeltu, ja erään miehen aloitteesta. Olen asian tiedostanut. Ja olen hänelle katkera, mutta tiedän pääseväni yli sen päivän jälkeen kun en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Nyt pakosta välillä. Mutta vielä tulee päivä etten hänestä kuule mitään. Ja se päivä on lähempänä kuin uskonkaan.
oot vaan välinpitämätön, lopulta teillä ei oo mitään välejä.
Ei mulla oo tarvetta häntä lähestyä tai olla näköpiirissä. Ei oo tarvetta kertoa mitä iloista mulle tapahtui. Siitä tietää että on päässyt henkisesti yli
se on totta ihastuneena tulee voimakas tarve kertoa että arvaa mitä jne jne jakaa niitä positiivisia tunteita, mut sit kun ei tuu tätä tarvetta, on tunteet kuihtuneet kokoon
Kukas sua niin kohtelee!? Ei tietenkään ihme, jos tilanteesi on kuvaamasi...
Ainoa keino estää tuo "katkeroituminen" on todellisuudessa välinpitämättömyys.
Ja jos tarpeeksi monesti kokee jotain esimerkiksi naissuhteissa niin sitten lähes kaikkia naisia kohtaan on jatkossa välinpitämätön.
Tunteetkin kuolevat.
Osa kuvittelee että on aina olemassa joku tie ulos jotenkin omatoimisesti ja sanotaan että elämässä pitää kestää epäonnistumisia, mutta osa kokee niitä jatkuvasti pitkässä jonossa.
Ihminen ei välttämättä siis katkeroidu vaan yksinkertaisesti ei enää luota eikä usko ihmisiin vaan suhtautuu heihin välinpitämättömästi. Tietysti muut ihmiset tolkuttavat että "mutta sun pitää kehittää itseäsi ja ajatella positiivisesti". Ihan höpöhöpöä koska ei se muutu miksikään jos tarpeeksi tulee osumaa joka suunnasta.
Itse en jaksa uskoa että tässä maailmassa on oikean sydämen omaavia naisia. Pelkkiä pikkusieluisia pikkulikkoja joiden elämään pyörii materia, kokemusten ja höpöhöpöpositiivisuuden ympärillä koska heillä naisina on varaa siihen.
Olen vain yksinkertaisesti kohtaamiani naisia parempi mies ja tulen aina olemaan. Miksi olla siis katkera? Mutta välinpitämätön muita vastaavia naisia kohtaan tulen aina olemaan.
Vika ei ole minussa, se on teissä hyvät naiset.
No noilla ajatuksilla varmasti pärjäät hyvin yksin!
Äitin poika?
EI kukaan kirjoita tommoista tosissaan. Haiskahtaa.
Sinä olet kyllä katkera, koska yleistät ja syyllistät. Eivät kaikki naiset ole samanlaisia, jokainen idioottikin sen tajuaa. Alkuosa tekstistäsi oli ihan ok, mutta lähti mopo vähän käsistä. Kukaan ihminen, joka ei ole tehnyt sinulle mitään väärää, ei ole vastuussa muiden sinulle tekemistä asioista.
Mitä se tarkoittaa?
Onko väärin olla "äitin poika"? Mitä eroa siinä on "isän poikaan"?
Tarkoitatko että on väärin ottaa vaikkapa äitistä mallia joka on empaattinen ja sydämellinen sekä oikeasti välittää ihmisistä naista etsiessä?
Eli siis pitää hyväksyä että naiset eivät ole kuten äiti vaan vammaisia säälittäviä kitkeriä itsekkäitä paskoja?
Miksi minua kiinnostaisi jos joku pitää minua "katkerana"? MItä se edes tarkoittaa?
"Kukaan ihminen, joka ei ole tehnyt sinulle mitään väärää, ei ole vastuussa muiden sinulle tekemistä asioista."
Aivan totta, mutta jos etsin ihmissuhdetta niin esimerkiksi naisen on todistettava että on välitön, empatiakykyinen ja arvostuksen arvoinen.
Sitä en ole hirvittävästi nähnyt.
"Katkeruudesta" on tullut joku ihmeellinen lyöntikortti jolla sanotaan että toisten ihmisten paskamaisuus tulisi hyväksyä.
En minä syyllistä ketään yhtään mistään kerroin vain miten asiat ovat.
Jep, höpöhöpöpositiivisuus on naisten keksintö. Keksittiin suunnilleen samaan aikaan proteiinirahkan kanssa.
http://inspiringquotes.in/dalai-lama-quotes-famous-quotes-by-dalai-lama/dalai-lama-suvichar-with-pictures/#.VMzz8y6GUyo
Et ymmärtänyt.
Kyse on siitä että ne jotka pääsevät asioissa eteenpäin ei johdu heidän positiviisuudesta vaan vaikkapa siitä että ovat naisia.
Ei se nyt sitä tilannetta muuta miksikään jos ihminen yhtäkkiä uskoo optimisesti tulevaisuuteensa ja on höpöhöpöpositiviinen.
Osa ei tajua millainen hopealusikka hallussaan he syntyvät ja sitten jakavat niille vähempiosaisille ohjeita miten selvitä "vaikeuksista" vain ajattelemalla positiivisesti ja ettei vaan ole negatiivinen, pessimisten tai katkera/kateellinen.
Täällä oikein leijuu aggressiivisuus, uho! Itsessäsikö ei ole yhtään mitään vikaa?! Ehkä olet tottunut, että asiat menevät pääpiirtein kuten olet suunnitellut. Ja ehkä höpöhöpöpositiivisuus on vain keino selvitä elämässä... monet vaikuttavat positiivisemmilta kuin ovat.
Osittain samaa mieltä ja osittain eri.
Koska sukupuolistat kysymyksen niin rankasti, jatkan tässä keskustelussa samoja jälkiä.
Miehet leimaa kaiken välittämisen, positiivisuuden ja uskon asioiden järjestymiseen höpöhöpöpositiivisuudeksi. He eivät kykene erottamaan naiivia tyhmyripositiivisuutta muusta, vaan kaikki on yhtä ja samaa sinisilmämössöä. Vika ei ole meissä, se on teissä, miehet.
"Osa ei tajua millainen hopealusikka hallussaan he syntyvät ja sitten jakavat niille vähempiosaisille ohjeita miten selvitä "vaikeuksista" vain ajattelemalla positiivisesti ja ettei vaan ole negatiivinen, pessimisten tai katkera/kateellinen."
Tässä taas olen samaa mieltä. Hekin yrittää parastaan, mutta harvoin tuollainen johtaa mihinkään hedelmälliseen. Joskus saattaa johtaakin. Ehkä sellaset ihmiset ei oikein tiedä mitä muuta tekisivät.
"Miehet leimaa kaiken välittämisen, positiivisuuden ja uskon asioiden järjestymiseen höpöhöpöpositiivisuudeksi. He eivät kykene erottamaan naiivia tyhmyripositiivisuutta muusta, vaan kaikki on yhtä ja samaa sinisilmämössöä. "
Se johtuu siitä että miehet käyvät 10x rankemman koulun läpi kuin te tyttöset koskaan. Ette vain tajua sitä kun synnytte hopealusikka haaroissa.
Ja jos nainen itkee niin kaikki oikein juoksulla tulevat lohduttamaan. Jos mies itkee niin hän on säälittävä luuseri.
Noin esimerkkinä, itse en itkeskele koska minusta on tullut kyyninen välinpitämätön kusipää.
Siitä kunnia kuuluu naisille.
Sukupuolistan asian rankasti koska minun tapauksessani tämä liittyy hyvin pitkälle noihin asioihin. Se ristiriita naisten höpöhöpöpositiviisuuden ja sen sydämettömyyden jota he ovat välillä on todella selvä.
Se pinta, se välittäminen yms. rakkauden tarve on vain valhetta. Sisällä on jotain muuta.
Hyvin kirjoitat, selvästi suoraan sydämestä ilman minkäänlaista sensuuria! Mutta älä mene vertaamaan naisten ja miesten koulujen välistä rankkuutta toisiinsa, aika puolueellista nimittäin!
Minusta vaikuttaa, että et ymmärrä juurikaan vastakkaista sukupuolta. Tiedän, ymmärrät mielestäsi muita enemmän ja paremmin ja laajemmin, mutta sinun vääristymäsi onkin siinä, että pidät itseäsi fiksumpana kuin olet, itsekritiikkiä mahtailuun ja omaan kitkeryyteesi ei ole, toisaalta näet tuntemattomat ihmiset karikatyyreinä, joista et saa otetta.
"Se johtuu siitä että miehet käyvät 10x rankemman koulun läpi kuin te tyttöset koskaan. Ette vain tajua sitä kun synnytte hopealusikka haaroissa."
No jaa, riippuu varmaan naisesta, niin kuin älykkäänä miehenä ymmärrät. Meillä on erilaiset haasteet.
"Ja jos nainen itkee niin kaikki oikein juoksulla tulevat lohduttamaan. Jos mies itkee niin hän on säälittävä luuseri."
Tää on totta ja väärin. Yleensä julkistakin keskustelua leimaa se miten naisilla on ulkonäköpaineita ja kaikki vaikeampaa jne. Unohdetaan sitten, miten koviin muotteihin nuoret miehet laitetaan. Tottatotta.
Mut osaa ne miehetkin yhtä lailla. Tuttuni oli suhteessa, jossa mies vannoi rakkautta (ja olikin hyvin hellä ja rakastava) mutta kuitenkin eksyi välillä toisten naisten luo. Ei halunnut kuitenkaan erota tutustani. Ristiriitaista vai mitä.
Kaikenlaista sitä on itselläkin tullut koettua miesten puolelta, mutta onneksi en vielä leimaa kaikkia miehiä yhdeksi ja samaksi entiteetiksi. Koska olet ilmeisesti sitten kovemman koulun läpikäyny, tahdon pyytää anteeksi kaikkien niiden naisten puolesta, jotka on sua kyynistäny. Ei me kaikki olla höpöhöpöpositivisteja.
"No jaa, riippuu varmaan naisesta, niin kuin älykkäänä miehenä ymmärrät. Meillä on erilaiset haasteet."
Kyllä toki, ihmiskohtaloita on erilaisia.
"Mut osaa ne miehetkin yhtä lailla. Tuttuni oli suhteessa, jossa mies vannoi rakkautta (ja olikin hyvin hellä ja rakastava) mutta kuitenkin eksyi välillä toisten naisten luo. Ei halunnut kuitenkaan erota tutustani. Ristiriitaista vai mitä."
Idiootteja riittää.
Uskon vain että naisilla on aina paremmat tsänssit selvitä noista koska lohduttajia löytyy. Mies taas joutuu useimmiten noita kantamaan enemmän itse harteillaan.
En viitsi röyhistellä rintaani sillä mitä olen kokenut, ehkä olen selvinnyt vähällä jopa.
"Kaikenlaista sitä on itselläkin tullut koettua miesten puolelta, mutta onneksi en vielä leimaa kaikkia miehiä yhdeksi ja samaksi entiteetiksi. Koska olet ilmeisesti sitten kovemman koulun läpikäyny, tahdon pyytää anteeksi kaikkien niiden naisten puolesta, jotka on sua kyynistäny. Ei me kaikki olla höpöhöpöpositivisteja."
Mä veikkaan että olen vain tyyppi joka näkee hieman selvemmin ihmisten lävitse ja ajan myötä se näky on kirkastunut.
Ei sinun tarvitse anteeksi pyytää. Jos sinua syyttäisin siitä niin olisin katkera.
En minä ketään siitä sinällään syytä vaan totean että asiat ovat tietyllä tavalla ja olen oppinut asioita sekä kokenut jotka ovat tehneet minusta tällaisen.
Kun huomaat jossain vaiheessa ettet enää välitä itsekkään kuten minulle on käynyt ja toisten kohtalot eivät kiinnosta koska tajuat että kukaan ei välitä sinusta oikeasti paitsi jonkun pinnallisen syyn vuoksi aluksi niin lopputulos on se että vähitellen kyynistyt ja muutut välinpitämättömäksi.
On aika harmittavaa huomata että on tullut tunteettomaksi ja ei luota naisiin eikä usko heihin yhtään. Mikä tarkoittaa että mitään ihmissuhteita et pysty etkä osaa enää rakentaa.
Ulospäin joku ei varmasti tajuaisi minusta että suhteellisen empaattisen päällisen alla on ydin joka on aikaa sitten jäätynyt.
Ainakin katkerilla ihmisillä on viha ja inho, minulla taas ei ole mitään muuta kuin tyhjyys.
Olen huomattavasti fiksumpi kuin mm. sinä jos tuollaisia maalailet. Jossain vaiheessa kuule tajusin miten fiksu olin kun aiemmin olin syyttänyt itseäni monista asioista sekä juuri saattanut katkeroitua. Se johtui siitä että odotin naisilta enemmän ymmärtämättä heitä.
Kun alat ymmärtämään ihmismassoja ja miten yksinkertaiset motiivit heillä on sekä miten aina mennään siitä mistä aita on matalin niin ymmärrät myös naisia.
Naisista piirretään kuvaa empaattisina ja tunteellisina välittävinä olentoina vaikka kun opit heidät tuntemaan niin ne tunteet suuntautuu lähinnä itseen ja siihen lähipiiriin joka hyödyttää naista. Jostain syystä naisen omaa olemassaoloa ihmisenä pitää korostaa alusta asti, mutta miehen pitää todistaa taas oma miehisyytensä naiselle samalla kun nainen ei oikeasti välitä miehestä ihmisenä.
Sinusta vaikuttaa ehkä tuolta, mutta ymmärrän vastakkaista sukupuolta paremmin kuin sinä tulet koskaan ymmärtämään.
Sehän se tässä vituttaakin joka sai välinpitämättömäksi sekä kyynistymään.
Jatkat samalla tavalla, en muuta odottanutkaan. Kehut itseäsi, sen jälkeen esität pari pinnallista ylennäköistä arviota vastakkaisesta sukupuolesta. Ei siitä, mitä heidän korvien välissään tapahtuu, vaan mitä sinä kuvittelet tapahtuvan kun he eivät toimi haluamallasi tavalla. Lopetat itsekehuihin.
Minusta kenenkään ei kannattaisi koskaan kehuskella ihmistuntemuksellaan, ikinä. Jos on, se huomataan. Milloin ei ole, ei kannata turhaan kolistella sitä tynnyriä.
"Ulospäin joku ei varmasti tajuaisi minusta että suhteellisen empaattisen päällisen alla on ydin joka on aikaa sitten jäätynyt."
Kerro jos keksit tuohon pakokeinon. Pelottaa, että mulla on joskus sama edessä.
Minä kerron vain tässä oman tarinani. Jokainenhan saa tulkita sitä miten haluaa ja verrata omiin kokemuksiinsa miten paikkansa pitävä se on.
Toivoisin kovasti että kehun vain itseäni enkä todellisuudessa olisi oikeassa.
"Ei siitä, mitä heidän korvien välissään tapahtuu, vaan mitä sinä kuvittelet tapahtuvan kun he eivät toimi haluamallasi tavalla"
Toiminta kertoo ajatuksista. Jos tarkoitat että tahdon että nainen toimisi haluamallani tavalla eli empaattisesti niin kyllä siihen olen syyllinen.
Sori jos odotin naisilta jotain muuta kuin itsekeskeistä minäminäperseenijaminäjaelämäniminäminä käytöstä. Onhan se ny minun typerä vika tietysti.
"Minusta kenenkään ei kannattaisi koskaan kehuskella ihmistuntemuksellaan, ikinä. Jos on, se huomataan. Milloin ei ole, ei kannata turhaan kolistella sitä tynnyriä."
Minun tynnyri on täysi. Kun näet totuuden niin tahdot tulla sokeaksi.
Se tapahtuu ensin salakavalasti, asteittain. Huomaat että sinussa tapahtuu jotain, mutta ne ovat vain sellaisia pudotuksia yms. jolloin vatsassa kouristaa ja saattaa tuntua pahalta. Vielä kun tuntuu pahalta niin se on hyvä merkki. Koska välität vielä ja uskot että asioissa voi tapahtua jotain. Turrut osumista, mutta nouset aina jaloillesi koska uskot edelleen johonkin varsinkin siihen että maasi jalkojesi alla ei petä.
Mutta sitten, tulee pudotus yhä korkeammalta ja lopulta vain putoat pimeyteen ilman että tunnet että osut lattiaan. Ei ole mitään ylösnousemista koska mitään maata jalkojen alla ei ole, ehkä ei ole koskaan ollutkaan, olet vain kuvitellut kaiken. On vain pudotus...se on se "pako"...
Vuosi sitten eräs minulle tuntematon henkilö sanoi kokemani jälkeen että "sun elämä saattaa nyt muuttua...". Hän ei tajunnut miten Hän puhui myös luottamuksesta, kyynistymisestä ja katkeruudesta. Hän ei ymmärtänyt että se oli mulle se viimeinen niitti.
Ongelma ei ole siinä että vihaisin naisia tai olisin katkera jne. En näe heissä mitään pahaa, mutta en näe heissä myöskään mitään hyvää, en mitään tavoittelemisen enkä varsinkaan arvostamisen tai kunnioittamisen arvoista.
"Naisista piirretään kuvaa empaattisina ja tunteellisina välittävinä olentoina vaikka kun opit heidät tuntemaan niin ne tunteet suuntautuu lähinnä itseen"
Kun ikää tulee, niin tietynlaiset suomut putoaa, koska ihmisethän usein jäljittelevät sitä, mitä heille toistetaan. Harvoin jos koskaan on tuollaista aidosti empaattista naisihmistä vastaan tullut. Joillakin on jaloja piirteitä, jotka estävät heitä tippumasta massojen kaltaisiksi.
Mutta tosiasiassa naiset esittävät aikansa mutta sellaista persoonaa ei niin vain kehity automaattisesti, mikä saisi sellaisen illuusion pysymään, mitä naisiin liitetään, usein se on vain pinnallista käytösmallinnusta, ja aikansa ihan siedettävää (hoivavietin tapainen) kunhan heidän kanssaan ei tarvitse pitkiä aikoja viettää.
Useilta naisilta puuttuu sellainen käsitys, että elämässä voi oikeasti käydä huonosti ja miten sellaisesta tulisi selvitä ihmisenä jatkossakin, siten että oma ymmärrys kasvaa ja kaikenlainen pikkumaisuus jää taakseen. Monilla miehillä se tapahtuu (Suomessa) yleensä väkivalta riittien kautta (pakottamista sopeutuvuuteen, erilaisuuden pelko) ja toisekseen naisiin luottaen, uskoen vielä jossakin vaiheessa, että naiset ovat hyviä ja heille voi paljastaa itsensä (luottaen siihen ettei toinen tarpeettomasti haavoita) mutta sellaistahan se ei ole.
Naisilla siis puuttuu aikuiseksi kasvamisen riitti ihmisenä, jollei osaa kokemuksiaan yhdistää ihmisenä olemisen kerroksiin, se naiseuden riitti, sukupuoliyhteys, josta tehdään taakka naiselle, tekee heistä vain sopivia ja noista merkeissä he eivät kasva, pahimmillaan vain siihen, että miehet voivat yrittää saada heidät patjan maineeseen, jolloin he kovettuvat, mutta ei sillä aikuismaisella tavalla.
ihmiset siis kasvaa toistensa ohi, jos on tuollainen tilanne, että tuntuu muut kanssaihmiset välinpitämättömiltä, se kokemus mitä on kokenut, saa muut näyttämään liian pinnallisilta, välinpitämättömiltä pikkutytöiltä, joille ei ole mitään sanomista, koska he eivät ymmärrä puolikaan eikä kyse ole cosmopolitan vinkeistä tai siitä, mikä piirros pitäisi milloinkin hyväksyä lehdessä sananvapauden merkeissä. Tuollaisetkin oikeusasiat ja niiden kanssa hurskastelu, niin tuntuu oikeasti vain hurskastelulta, koska ihmiset oikeasti ovat mitä ovat, silloin kun eivät voi paeta lauman sisälle. He kääntäisivät hetkessä takkia, jos tulisi sellainen tilanne, jossa lauma ympärillä onkin toista mieltä.
Kaikki tapahtumat meinaavat menettää merkitykstensä, niinkuin tietysti tietyssä mielessä pitääkin, aikansa kutakin kutakin aika-ja ajanjaksoa. Vain naiset yleisesti voivat kuvitella saavansa olla pikkutyttöjä koko ikänsä, että mikään ei ole oikeaa todellisuutta, vaan heillä on sellainen mukautuva psyyke, joka selittää kaikki tilanteet sellaisiksi, ettei niitä ollut
Miehillä omat ongelmansa empaattisuuden kanssa, tuskin se on naisten yksinoikeus asia, vaikka niin usein esitetäänkin. Heidän empaattisuutensa on usein kilttien miesten tasolla, jossa ymmärretään että tuollainen (joku asia, teko) voi tuntua ja pahasti, ymmärrys koska ovat kokeneet tai voivat samaistua tilanteeseen, usein se voi jäädä kuitenkin pikkupoika tasolle, jossa vielä luotetaan siihen, ettei kukaan nyt oikeasti voi olla paha. Niin ei tuokaan taso nyt häävi ole. Monet miehet voivat skipata empaattisuus osaston kun heille puolestaan uskotellaan, että muiden tullee tehdä heille tilaa, ja siten heille ei kehity muiden huomioonottamiskykyä samalla tavalla, mitä naisten käytösmallinnus taaseen korostaa.
-0
Naiset eivät Suomessa kehity empaattiseksi kun heitä hallitsee pelko, heidän täytyy mennä joukkoihin mukaan ja jos et niihin pääse, heille ei kehity sitä sopeutuvaa sosiaalista mielenlaatua, joka aina löytää oikean kolon mukailemalla ja miellyttämällä sitä joukkoa, jonka vaikutuspiirissä kulloinkin on. He ovat pelkokierteessä, dissaa tai tule dissatuksi.
Välittömyyttä ei siis kovinkaan monessa ilmene, koska heidän täytyy varmistella koko ajan, ja löytää oikea viiteryhmä. Mitään aitoa ei tuollaisessa pääse syntymään.
Suomessa ei muutenkaan ole aikuisriittejä, sitä että tietyssä vaiheessa on otettava, opittava vastuunsa ja se tarkoittaa tiettyjen asioiden kestämistä/kohtaamista.
"että "sun elämä saattaa nyt muuttua...". Hän ei tajunnut "
Mielenkiintoista tuossa on se, että joku noin ylimielisesti selostaa, mitä tulisit tuntemaan ja tulisi varautua siihen, ettei tuo olisi syönyt miestä, vaan kaiken pitäisi jatkua ennallaan, mutta sellainenhan on mahdotonta, useasti ihmiset pyrkivät pitämään ihmisen sillä tasolla, jotta voivat ylimielisesti todeta asioita, suhtautua alentuvasti mikä pahentaa ja syöstää ihmisen siihen pisteeseen, ettei toisten alentava käytös pääse koskemaan nimeksikään (koska eivät kuitenkaan ole sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti seisoisivat vieressä tukemassa miestä muutenkin kuin alamäessä).
Kun tv:stä tuli se kiusaamisilta, siinä nuorta miestä oli todella sadistisesti pahoinpidelty (nimetty kiusaamiseks) niin vaikka nuori mies oli välitön, positiivisesti suhtautuva, eikä katkeruutta ollut esillä, isoksi ongelmaksi on tuntunut jäävän se, että on liiallisesti joutunut antamaan anteeksi tekijöille (koska tapahtumaa ei ole myönnetty sellaisenaan eikä reakoitu mitenkään), eikä pääse siitä tilantesta sen takia eteenpäin, sopeutuminen tilanteeseen ja eläminen pystypäin ei ole sitä selviytymistä.
Selviytymistä olisi pystyä jättämään nuo asiat ja tekijät taakseen, mitä tuo poika ei voinut edes aloittaa käsittelyn tasolla, kun hänen odetetaan vain sopeutuvan ja ajattelevan että niin tapahtui. Jopa tv.ssä kukaan ei tuntenyt rajuun tarinaan mitään myötätuntoa (hyvin silmiinpistävää, mikä todensi taaseen sen että hyvä se on hyvää ihmistä esittää ilman ymmärrystä) ja miksi ei? koska se on liian raju, ihmiset joutuisivat menemään itseensä ja toiset joutuisivat myöntämään että on ihmisiä jotka menevät liian pitkälle, eikä sitä myötämielishömppä pelasta mitenkään.
Poika ei siis ollut selviytyjä ja voi todennäköisesti käsitellä tuota issueta loppuelämänsä ajan, kuten aika moni muukin tv.ssä avautuja. Selviytyminen alkaa kun voi todeta, ei hei hitto, ei todellakaan noi! että on ihmisiä joita ei tule liittää elämäänsä ja heistä on oikeus repäistä itsensä irti, ellei sitten ole sellainen psyko vastassa joka roikkuu siinä yhteisön myötävaikutuksella niin kauan kunnes toivottavasti tukeutuu siihen omaan p
Vali vali mitä valitset naisen perseen perustella.ota joku rumista.
Mikä on se oma traumasi mihin nyt viittaat.Esim koulumaailma voi olla rankka kummalle sukupuolelle tahansa.Kaikki naiset eivät ole naistenkaan sosiaalisessa suosiossa kuten eivät kaikki miehet miesten.
Ihminen kyynistyy. Ei ole välttämättä katkera, koska ainakin minusta kyynisyys ja katkeruus on eri asioita. Ei ehkä jaksa enää ajatella hyvää muista tai auttaa ihmisiä pyytteettömästi, "olla enkeli", jos kokee, että muut ihmiset eivät ole sen arvoisia. Katkeruus on ehkä enemmän sellaista ruikutusta ja pään aukomista.
Olen samaa mieltä.
Samaa mieltä.
Olen itse kyynistynyt ja todennut että noin 98% on varmasti ihan ok ulospäin mutta sisäsltä täyttä itsekästä paskaa.
Se tekee välinpitämättöksi.
Ennenkuin voidaan syyttää toista katkeruudesta, niin täytyy osata kohdistaa tunteet siihen oikeaan asiaan ja toimintaan johon se alunperin liittyy, harvemmin juuri tapahtuneesta asiasta osaa vielä olla katkera, jos siitä pahan olonsa ilmaisee johtuvan...hmmm ding dogn pystyy-ihan-hyvin
Eli paskaa kohtelua vääristellä ihmisen tunteita tuolla lailla.
Kyllä niitä tunteita pitäisi voida pystyä ilmaisemaan, ilman joksikin älittömästi leimaamisen palkoa.
Mitä vikaa on "katkeruudessa"?
Se on ihan luonnollinen tunne.
Eri asia kannattaako se, mutta vähän sama kuin jos joku on halvaantunut tai menettänyt omaisuutensa ja elämänsä niin ei saisi olla "katkera" ettei vaan ne muut paskat ihmiset leimaisi katkeraksi.
Sellaiset ihmiset vain aika tavalla rasittavia
Tietysti koska jokaisen tulee olla höpöhöpöpositiivinen ja jokaisen tarinahan on samanlainen ja jokainen tietää miltä on saada turpaansa loputtomasti.
Kai tajuat että se "katkeruus" tai esimerkiksi mainitsemani kyynisyys sekä välinpitämättömyys ei näy välttämättä ihmisestä ulospäin?
Minua on nimenomaan pidetty hyvin positiviisena ja seurallisena sekä huumorintajuisena ihmisenä. Valitettavasti kokemusteni myötä olen oppinut että sisältä varsinkin naiset ovat pelkkää lihallista paskaa ilman minkäänlaista sydäntä.
Tunnet asiasi hyvin, josta käyt keskustelua. Toivoisin, että kohtaat sen oikean naisolennon. Kokisit omaksesi. Muurit murtuisivat ja jää sulaisi. Ajattelisin, että voiko tällaista päätöstä, sydämmettömistä naisista, tehdä etukäteen? Omassa uskossani on aina se toivon pilkahdus. Ja totta puhun, kun sanon, että ihmeitä tapahtuu.
Mä luulen että se huonostikohtelija saa jossain elämänsä vaiheessa kaiken takaisin. Kuten tiedän miehen joka mua julkisesti nöyryytti ja pisti muut mun kimppuun, tiedän hänen kärsivän huonosta itsetunnosta ja tiedän hänen jossain vaiheessa saavan kaiken takaisin. Se päivä tulee vielä.
Ei tuo pidä paikkaansa.
Karman laki on valhetta. Osa ihmisistä kuule porskuttaa elämässä miten haluaa koska heillä on se oma höpöhöpöpositiivinen joukkonsa tukemassa heitä. Juoruavat keskenään ja kasvattavat pentujaan kuten muutkin samalla kun muut maksavat heidän laskunsa eri tavoin.
Kyllä tää mies tulee saamaan takaisin. Kesälomien jälkeen on monesti näyttänyt ihan mt-potilaalta. Niin rankkaa on hänelle kiusaaminen ollut
Toivottavasti saa.
Kiusaajalla se vasta rankkaa onkin eikä tule koskaan edes kokemaan pienen pientä onnen tunnetta.
Millä tavoin nöyryytti? Hassu sanavalinta, koit siis häpeää? Mitä häpesit? Miksi jouduit naurunalaiseksi? Miksi luulet, että tämä mies teki sen tahallaan? Ettet vain ajattelisi turhan itsekeskeisesti? Häpeäminen ja iso ego kulkevat usein käsi kädessä. Se, että miehellä on mt-ongelmia voi johtua tai olla johtumatta sinusta, mutta jälleen ei välttämättä syyllisyyden vuoksi. Älä ole narsistinen.
Mistä keksit vetää mt-ongelmat tähän yhtälöön? Ettei vaan sua ois kusetettu.
Ööö... hän, jolle vastasin puhui huonosta itsetunnosta, joka on mielestäni psyykkinen ongelma. En tajua, mitä selität.
Jos joku nöyryyttää sinua, se ei sitäpaitsi tarkoita sitä että sinun pitäisi silloin hävetä. Vaan se saattaa nostaa aivan muut tunteet itsessä pintaan, ja ajatuksen siitä että sen nöyryyttäjän pitäisi hävetä.
Totta, mutta peruspsykologiaa tuntevana, kun henkilö itse käyttää asiasta ilmaisua nöyryyttäminen niin silloin se häpeä on yleensä aika pinnalla.
Puhun nyt omasta kokemuksesta, kerran muutin mieltäni ihmisestä, joka käyttäytyi epäkypsästi ja pystyn kuvittelemaan, miltä asiat hänen näkökulmastaan näyttivät. Mutta tarkoitus silloinkaan ei ollut nöyryyttää, vaan mieli muuttui (joka johtui pitkälti hänen omasta käytöksestään) ja voisin kuvitella, että kuvatunlainen epäkypsä suhtautuminen ja kaunankanto olisi hallitsevia tunteita tässä ihmisessä.
Toisinaan tosiaan toisilla on tapana yrittää ikäänkuin saada häpeä ja nöyryys esille.Vanhana aikana häpeäpaalutettiin ja edelleen tietty puhettyyli viittaa ko.tunteen kaiveluun.Taidat tietää mistä puhut nyt omalta kannaltasi.Kysymyksenä koitko häpeää yrität tätä röyhkeän suorasti.Anteeksi pieni lisäys mutta itsetunto ei ole psykologian tautiluokituksessa.Itsetunto on monesti ympäristösidonnaista ja siten vaihtelevaa ja sitä on mont eri lajia esim.sosiaalinen itsetunto ym.
Kun tiedostaa ettei ole vastuussa toisen huonosta olosta eikä suostu ottamaan vastaan paskaa ja ymmärtää ettei paskanheittäjä koskaan tule olemaan onnellinen, sillä hän syyllistää muita asioista joihin eivät ole syyllisiä eikä suostu ottamaan vastuuta omasta elämästä ja tämä kierre on pysyvä, silloin sellaisesta ihmisestä pääsee lopullisesti eroon. Kohauttaa vain hartioita ja jatkaa matkaa ja jättää paskan taakseen ja keskittyy hyviin asioihin elämässä ja on onnellinen ettei ole samanlainen.
Mä näen paska heittäjäksi nimenomaan tyypin joka alentaa vähättelee ja paskaheitoillaan koittaa painaa alas.Syyttelyyn on yleensä tistalla joku syy teko ja siitä aiheutuva viha tai muu.Paskanheitto on huonoa toisen ihmisen halveeraamiseen kohdiatuvaa huumoria nujertamista tai juoruamista.
Pystyy, mutta helppoa se ei ole. Siinä joutuu asettumaan muiden asemaan, olemaan empaattinen niitä huonosti kohtelijoita kohtaan. Tämä EI ole sama asia kuin huonon kohtelun hyväksyminen. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että itseään tulisi jotenkin muuttaa. Joskus on vain hyväksyttävä, että herättää muissa epämukavuutta syystä tai toisesta. On opeteltava rakastamaan omaa omalaatuisuuttaan uudelleen. Kierrettävä älyttömien määrittelyvaltainstituutioiden ohi. Katsottava eteen pystypäin, uskollisena itselleen. Ps joku kirjoitti, että naisilla on tukijoukkojen armeija aina takanaan. Salli mun nauraa, kääntyvien takkien kahina sieltä liian usein kuuluu. Syyttämättä ketään mistään, miehet uskaltavat yksilöityä useammin. Se voisi antaa kuvaa jopa siitä, että keihin se sosiaalinen kontrolli vahvimmin pureutuu.
Okei, eli pitää olla empaattinen huonosti kohtelijoita kohtaan mutta ei tarvitse hyväksyä huonoa kohtelua tai muuttaa itseään? Eli mitä se sitten tarkoittaa? Välität ihmisestä, joka lappaa paskaan niskaan, mutta sanot aina, että tuo oli väärin, kun se niin tekee? Ja se oppii siitä sitten vai? Kuuluuko aikuista ihmistä kohdella kuin pientä lasta, jota pitää "opastaa" mikä on oikein ja mikä väärin?
Pitää olla empaattinen, jotta välttyisi katkeruudelta. Itsensä vuoksi. Eikä antaa sille huonolle kohtelulle sitä valtaa mitä sillä haetaan. Välittämisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Ei tossa kyllä ole päätä eikä häntää, noissa sun jutuissa. Ei tietääkseni tarvitse olla empaatinen, jotta ei olisi katkera. Voi esim. ajatella että tuo henkilö on vähän vajaa ja jatkaa sitten eteenpäin. Tällainen suhtautumistapa ei kuitenkaan ole erityisen empaattinen, muttei myöskään katkera.
Pääasia on se, ettei katkeroidu. Ihmisten motiivit kohdella huonosti ja mitätöivästi liittyy lähes aina omaan puutteellisuuteen. En nyt käytä siitä tunnetilasta sitä vastaleimaavaa ilmaisua. Noin ajatellen, kyllä sellaisia ihmisiä voi sääliä. Ja nimenomaan sääliä, niitä ihmisiä joista välittää kohtaan tuntee myötätuntoa. Kaksi eri asiaa. Ilmaisusi "vähän vajaa" osuu siis juuri oikeaan.
Kysymyksen asettelu on päin pieltä. "Vaikkei olisi tehnyt mitään väärää".
Jos on ottanut asioista selvää ja etsinyt totuutta, se palkitaan. Sinä olet nähtävästi selkeästi tienhaarassa. Jatka etsimistä.
En löytänyt sitä länsimaisesta elämänasenteesta. Löysin kuluneen fraasin; valo tulee idästä. Sain huomata, että vanha sanonta pitää paikkansa. Sinun tulee ansaita ihmisten luottamus.
Sinun tulee rakentaa itseluottamuksesi universaaleille kivipaaluille. On u s k o m a t o n t a huomata, kun kulkee geeniensä viitoittamaa tietä, ihmisten asenteet sinua kohtaan muuttuvat.
ENSIN sinun tulee sisäisesti muuttua tunnustamalla olevasi sisäisesti haavoittunut. Mieti asioita tykönäsi. Aikaa sinulla on.
Minulla muutoksen havaitseminen alkoi teini-ikäisistä koululaisista. Koiran kanssa aamulla liikkeellä ollessani huomasin kuin isona yllätyksenä, että asenteeni nuoriin, jopa lapsiin oli kielteinen.
Sitten naisiin. Olen mies.Hiljaista lähes näkymätöntä ilmiöiden avautumista. Ratkaisun avain löytyy sisältäsi.
Vaikuttaa vähän siltä että matkasi on vasta alkamassa, heheh.
Ja taas olet itsestäänselvyydellä varma, että olet kirjoittajan yläpuolella, vaikka sanottavasi hänelle on täysin tyhjänpäiväistä.
Kyllä ihminen saa olla "katkera". Katkeran maailmankuva vain näyttäytyy muille minä kenenkin katkeran kohdalla. Omiin totuuksiin linnoittautumista, itsesääliä, kykyä valittaa muiden pahuutta - näkemättä, myöntämättä, edes ymmärtämättä omaa pahuuttaan, huonouttaan, keskenkasvuisuuttaan muiden näkökulmasta. Katkeruus on vain yksi poteroitunut katsontatapa maailmaan, usein varsin itsekeskeinen sellainen.
"Ja taas olet itsestäänselvyydellä varma, että olet kirjoittajan yläpuolella, vaikka sanottavasi hänelle on täysin tyhjänpäiväistä. "
Totta hemmetissä jos hän kirjoittaa tuollaista ympäripyöreää roskaa. Kyllä minullakin oli idän filosofia vaihe, se oli silloin teininä, sen jälkeen kasvoin aikuiseksi.
"Katkeruus on vain yksi poteroitunut katsontatapa maailmaan, usein varsin itsekeskeinen sellainen."
Aika paha heitto.
Juuri sellaista höpöhöpöpositiivisuutta jossa korostetaan kuinka kaikilla tulee olla asiat hyvin ja jos joku sanoo jotain pahaa niin se on hänen itsensä vika.
Entäs jos se katkera ihminen ei olisikaan paha, huono tai keskenkasvuinen ollenkaan?
Entäs jos hän on oikeassa ja sinä väärässä sekä hemmetin tyhmä kaiken lisäksi? Entäs jos sinä olet osa sitä samaa määkivää lammasmassaa joka ei näe totuutta vaan tyydyttää itsekeskeisesti omia halujaan ja mäkisee kun joku sanoo miten joku asia on väärin tai miten häntä on ehkä kohdeltu väärin?
Mutta ethän sinä sellaista voi ymmärtää. Sinä se keskenkasvuinen olet tässä ja sen näkee kuinka olet oikein imenyt kuin pesusieni nuo höpöhöpöpositiivisuuden itseesi.
Se jos mikä on poteroitumista. Minä sentään olen siellä ei-kenenkään-maalla ja ymmärrän jopa katkeroituneita ihmisiä. Sinä taas et.
Muutos löydy mistään ulkoa vaikka kuinka juoksisit, vaan se lähtee todellakin sisältä.
Taitaa oma matkasikin olla vasta alkumetreillään.
Valitsemasi nimimerkki kertoo jo paljon asenteestasi.
Syytät yksinomaan naisia kyynisyydestäsi.Tuollainen ajatusmalli ei osoita kovinkaan kehittynyttä kykyä käsitellä ongelmia,saatikka niiden syitä.Ihmissuhdevaikeuksiin tarvitaan
vähintäänkin kaksi osapuolta ja yleensä syitä löytyy "sekä sysistä että sepistä".
Jospa yrittäisit murtaa muuria ajatustesi ympäriltä,niin toinenkin silmäsi saattaisi hyvinkin aueta!
valittaan, joku naapuri on soittanut musiikkia kohta viis tuntia täysillä, Ärsyttää kun joutuu kuuntelemaan jatkuvaa bassonpumputusta tuntitolkulla. Täytyy mennä alempaan kerrokseen kuuntelemaan mistä tulee ja soittaa ovikelloa, jos ei kohta ala loppumaan. Perkule! :(
Katkeroitumiseen vaikuttaa monet asiat. Osa pystyy olemaan ja osa ei. Jos pystyy antamaan anteeksi (vaikkei ole pyydetty anteeksi) katkeruuskin usein helpottaa.
Vihainen saa olla, se ei ole katkeruutta. Se on terve tunne silloin kun joku on mennyt liian pitkälle.
Itse koen, etten ole katkeroitunut vaikka on ollut huonoa kohtelua. Olen saavuttanut elämässäni ne asiat joista olen haaveillutkin tähän ikään mennessä. Se on minulle merkittävä voimavara. Olisin varmaan katkeroitunut jos unelmat olisivat jääneet toteutumatta enkä voisi elää itseni näköistä elämää. Kun pohja on tuo, ei niin helposti katkeroidu vaikka joutuukin kohtaamaan kaikenlaista.
Yhdessä kirjassa jota juuri luen, on muuten myös tästä aiheesta älyttömän hyviä juttuja: Stressinhallinnan käsikirja, Bob Stahl & Elisha Goldstein. Suosittelen.
Kaipa se riippuu kohtelun tasosta. Jos menee liian pitkälle ja kestää liian kauan, katkeroituminen on todennäköisempää. Itse pistin välit poikki ihmisen kanssa joka huijasi, syytteli, haukkui ja kohteli kuin paskaa ilman mitään syytä. En ole katkera, anteeksikin voisin antaa jos hän tajuaisi pyytää. Nyt on hyvä olla kuitenkin.
Kyllä pystyy varmasti olemaan, sillä aina löytyy myös niitä ihmisiä jotka ovat ystävällisiä ja käyttäytyvät hyvin, ovat aitoja ja välittävät oikeasti. Minä tuomitsen ilkeilyn ja kiusaamisen jo silläkin, että kaikilla ihmisillä asiat eivät ole niin hyvin. On yksinäisä, huonon lapsuuden kokeneita ja todella heikoissa olosuhteissa eläviä, jotka silti ovat jotenkin selviytyneet. He ovat todellisia sankareita. Ei ne, jotka syntyvät kultalusikka suussa, eivät ole oikeasti koskaan joutuneet näkemään vaivaa minkään asian eteen ole mitään todellisia sankareita.
Arvostan todella paljon näittä tosilämän slviytyjiä ja oikeasti toivon heille niin hyvää. Lapsilta kiusanteon ja hyljeksinnänkin vielä ymmärtää, mutta ei aikuisilta.
Lisäksi ihmiset, jotka välittävät toisten puheista ja rakentavat itsensä vain sen suosion varaan ovat itseasiassa typeriä, eivätkä ilmeisesti kykene omaan ajatteluun.
Hemmetti, tuo "kultalusikka suussa" syntyneiden mollaaminen on myös kiusaamista! Jos et itse kuulu kyseiseen määrittelemääsi luokkaasi, et voi tietää...!!! Ja päätöksiä tehdessä otetaan huomioon kokonaisuus.