ONNELLINEN MIEHENI KANSSA
Nautin suunnattomasti, kun minulla ei ole kotieläimiä, ei omia lapsia, ei ystäviä eikä sukulaisia. Ainoastaan vain mieheni. Töissä kyllä käyn ja siellä joudun olemaan ihmisten kanssa, mutta siitä saan sosiaalisenmittarini ihan täyteen. Kaiken vapaa-ajan haluan olla vain mieheni kanssa. Mikään ei ole niin ihanaa, kun tulla töiden jälkeen kauniiseen, rauhalliseen, siistiin ja ihanaan kotiin. Saa syödä rauhassa, käydä lenkillä rauhassa, käydä kuntosalilla rauhassa, nukkua rauhassa jne. Se on hunajaa minulle. Ei tarvi kuin ajatella itseään. Oma koti, omat kivat puuhastelut, omat ihanat huonekalut ja tavarat ympärillä. Matkustelut ja harrastukset miehen kanssa. Olen epäsosiaalinen ja materialistinen ihminen. En onneton sellainen vaan onnellinen. Erakkous on totaalisesti minun juttuni. Varmasti olen outo monen mielestä. Minulla on Facebook ja tykkään käydä siellä selailemassa erilaisia sivuja jne. Mutta en halua sinne ystäviä. Ihmisillä siellä on hirmuiset määrät kavereita ja tykkäämisiä. Se on minusta hienoa, mutta en itse sellaista kaipaa. Tuntuisi ahdistavalta. Nyt on lauantai, kun kirjoitan tätä. Mieheni kanssa molemmilla viikonloput vapaat aina. Viime yö meni, kun kuuntelimme YouTubesta Elvistä ja kaikkea muuta ihanaa. Söimme samalla herkkuja ja popsimme karkkeja. Menimme nukkumaan vasta aamulla ja heräsimme iltapäivällä. Nyt illalla kävimme pitkän lenkin ja sen jälkeen saunoimme. Sitten söimme hyvää ruokaa. Kyllä elämä on ihanaa! Nyt menen hierontatuoliin istumaan ja samalla katselen telkkaria. Tämä on kerrassaan minun juttuni.
Nautin suunnattomasti, kun minulla ei ole kotieläimiä, ei omia lapsia, ei ystäviä eikä sukulaisia. Ainoastaan vain mieheni. Töissä kyllä käyn ja siellä joudun olemaan ihmisten kanssa, mutta siitä saan sosiaalisenmittarini ihan täyteen. Kaiken vapaa-ajan haluan olla vain mieheni kanssa. Mikään ei ole niin ihanaa, kun tulla töiden jälkeen kauniiseen, rauhalliseen, siistiin ja ihanaan kotiin. Saa syödä rauhassa, käydä lenkillä rauhassa, käydä kuntosalilla rauhassa, nukkua rauhassa jne. Se on hunajaa minulle. Ei tarvi kuin ajatella itseään. Oma koti, omat kivat puuhastelut, omat ihanat huonekalut ja tavarat ympärillä. Matkustelut ja harrastukset miehen kanssa. Olen epäsosiaalinen ja materialistinen ihminen. En onneton sellainen vaan onnellinen. Erakkous on totaalisesti minun juttuni. Varmasti olen outo monen mielestä. Minulla on Facebook ja tykkään käydä siellä selailemassa erilaisia sivuja jne. Mutta en halua sinne ystäviä. Ihmisillä siellä on hirmuiset määrät kavereita ja tykkäämisiä. Se on minusta hienoa, mutta en itse sellaista kaipaa. Tuntuisi ahdistavalta. Nyt on lauantai, kun kirjoitan tätä. Mieheni kanssa molemmilla viikonloput vapaat aina. Viime yö meni, kun kuuntelimme YouTubesta Elvistä ja kaikkea muuta ihanaa. Söimme samalla herkkuja ja popsimme karkkeja. Menimme nukkumaan vasta aamulla ja heräsimme iltapäivällä. Nyt illalla kävimme pitkän lenkin ja sen jälkeen saunoimme. Sitten söimme hyvää ruokaa. Kyllä elämä on ihanaa! Nyt menen hierontatuoliin istumaan ja samalla katselen telkkaria. Tämä on kerrassaan minun juttuni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa että olet onnellinen! Olen iloinen puolestasi.
Olen iloinen todella puolestasi. Juuri tuollaista oli itsellä silloin 80-luvulla. Mieheni kanssa molemmilla oli työ ja sitä, mitä köyhät sanovat rahaksi oli meillä ihan riittämiin. Oli vuosikymmen kun Suomessa elettiin ns. kulutusjuhlaa ja marketeita ja postimyynnistä roudattiin kaiken maailman tavaraa, ostettiin ruokaa. Meillä kyllä oli ystäviäkin ja oli illanistujaisia - tietenkin kun itselle niin sopi.
Sitten mies aloitti oman yrityksen, ja minäkin jäin siihen. Alkoi lama, etäännyimme toisistamme ja kaikki päätyi eroon ka konkurssiin. Kova koettelemus se oli mutta jo silloin oma pääomani usko Jumalaan ja yhteys seurakuntaan ja ystäviin kantoivat vaikeuksien yli.
Vaikka elämä hymyilee ja parisuhde on kunnossa, niin siitä huolimatta kannattaisi säilyttää laajempaa turvarakennelmaa. Puoliso voi jättää. Ihminen muuttuu vuosikymmenien aikana, joskus puolisot alkavat kasvaa erilleen, toinen löytää salamarakkauden tai yksinkertaisesti kuolee. Voi sitä itsekin sairastua, ja iän myötä elinpiiri kapenee.
Monille juuri sinunlaisille se elämän suuri, usein yllättävä muutos on katastrofi. Kun puoliso lähtee rinnalta, ja on oppinut elämään vain kotona ja sen yhden kanssa, niin yksinäisyys on totaalinen, kun ei ole muita tukiverkostoja ja sosiaaliset taitot tutustua ja liikkua ihmisten parissa ovat hukassa.
Vielä lisään kommentin. Tietenkin elämä on tässä ja nyt ja ei ole tarkoitus koko ajan miettiä, onnellinen nyt, mutta entäs huomenna. jos ei enää aurinko paita, sairastun syöpään, se ukko lähtee ja haalia omaisuutta "sukan varteen". Kuitenkin on hyvä jollakin tavoin asennoitua elämään, tehdä suunnitelmia, hoitaa terveyttään, ottaa vakuutuksia, vaalia ihmissuhteitaan, ym. Tätä tarkoitan.
"ONNELLINEN MIEHENI KANSSA"
Et kai? Taas nainen pitää itseään jopa erakkona, vaikka kumminkin viihtyy oman kultsin kainalossa ja tarvitsee miestään. Kuinkahan monelle miehelle tuollainen tilanne olisi unelmallinen ja poispääsy yksinäisyydestä? Kokeiles ensin, millaista hunajaa se on, kun ei todellakaan ole yhtään ketään. Saattaapi se "yksinäinen" vapaa-aika saada hieman uutta sävyä. Sitten voit sanoa itseäsi erakoksi, jos sellaista diggaat.
Ja taas joku katkera yksinäinen äänessä.
No jopas olet fiksu. Tämä kun sattuu olemaan yksinäisyys -palsta, ei tarvitse olla paljoakaan älynlahjoja tajutakseen, että "äänessä" todellakin on yksinäinen. Vai tuliko yllätyksenä, että täällä on ihan oikeitakin yksinäisiä?
Ja entäs sitten, jos yksinäinen on katkera? Tuleeko sekin yllätyksenä, että yksinäisyys voipi katkeroittaa mielen? Olisihan se tietysti kivaa, jos kaikki yksinäiset olisivat aloittajan kaltaisia "yksinäisiä", eli syytä katkeroitumiseen ei olisi ja sehän olisi enemmän kaikkien muiden tarkoitusperien mukaista. Valitettavasti niitä epäilyttäviä yksinäisyyden hajottamia ihmisraunoita on keskuudessanne odottamassa hetkeä, jolloin nuppi kisahtaa, ja silloin saa muidenkin onni väistyä. Mutta mitäpä sillä on väliä, eihän ihmisistä tarvitsekaan välittää, vai mitä?