Noniin, tämä on taas tämmöinen päivä. Oinaani (mies) mököttää jo toista päivää ja minä mietin, miten helvetissä hänet saa taas iloiseksi. En ole käsittääkseni tehnyt mitään sellaista, että tuo tällä kertaa voisi johtua minusta, vaikka ainahan sitä miettii olenko minä syypää, kun toinen on niiiiiin marttyyria, niiiiiin marttyyria. Pahinta on tietysti jos syytän häntä mökötyksestä, sehän on kritiikkiä jota hän ei kestä (koska hän itse vallan hyvin tietää olevansa mahdoton)... Äh, miten tätä jaksaa taas? Ja kuinka kauan pitää jaksaa? Sitten kun ollaan hyvällä päällä niin onnella ja hyvällä ololla ei ole rajoja.
Vinkkejä oinaat: miten teidät parhaiten saa leppymään? Laitan tähän pari miettimääni vaihtoehtoa, olisiko näistä mihinkään? (Okei, a):sta ei ole, mutta se saattaa tapahtua ihan väistämättä jossain välissä jos mökötys jatkuu pitkään...)
a) Sanon hänelle suoraan mitä ajattelen, että olen korviani myöten kyllästynyt tähän saatanan mökötykseen ja siihen, ettei minua "ole olemassakaan". Siis, että haluan että hän on KUNNOLLA ja että meillä on kivaa...
b) En sano yhtään mitään, eli mökötän takaisin. Vaikka maailman tappiin asti.
c) Olen mielin-kielin ja kehun häntä maasta taivaisiin siitä huolimatta, että hän käyttäytyy hankalasti. Teen hänen mököttämisestään sopivasti vähänn pilkkaa ja totean, että hän on niin suloinen ollessaan tuollainen mököttäjähöppänä. Halailen jne kuten tavallisestikin huolimatta siitä, ettei hän tee niin (siis mököttäessään).
d) Häivyn kokonaan kuvioista, en kerro minne, vain sen, että en jaksa olla hänen luonaan kun ei minusta ole hänelle mitään iloa.
Vai...?!
Apua hyvät pässinpäät! Niin ja kerrottakoon että minä olen vesimies :)
Vinkkejä oinaat: miten teidät parhaiten saa leppymään? Laitan tähän pari miettimääni vaihtoehtoa, olisiko näistä mihinkään? (Okei, a):sta ei ole, mutta se saattaa tapahtua ihan väistämättä jossain välissä jos mökötys jatkuu pitkään...)
a) Sanon hänelle suoraan mitä ajattelen, että olen korviani myöten kyllästynyt tähän saatanan mökötykseen ja siihen, ettei minua "ole olemassakaan". Siis, että haluan että hän on KUNNOLLA ja että meillä on kivaa...
b) En sano yhtään mitään, eli mökötän takaisin. Vaikka maailman tappiin asti.
c) Olen mielin-kielin ja kehun häntä maasta taivaisiin siitä huolimatta, että hän käyttäytyy hankalasti. Teen hänen mököttämisestään sopivasti vähänn pilkkaa ja totean, että hän on niin suloinen ollessaan tuollainen mököttäjähöppänä. Halailen jne kuten tavallisestikin huolimatta siitä, ettei hän tee niin (siis mököttäessään).
d) Häivyn kokonaan kuvioista, en kerro minne, vain sen, että en jaksa olla hänen luonaan kun ei minusta ole hänelle mitään iloa.
Vai...?!
Apua hyvät pässinpäät! Niin ja kerrottakoon että minä olen vesimies :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
...kysyisit ihan suoraan, että missä vika? Itseni kohdalla tiedän, että en välttämättä sano vielä ensimmäisellä kysymisellä, enkä ehkä toisellakaan, mutta jos kysyjällä vielä riittää pinnaa (=rakkautta), niin ehkä sitten kolmannella kysymisellä alan avautumaan. Mulla ainakin, en tiedä onko se oinaalle tyypillistä, todellinen avautuminen ja sen myöntäminen että on vain heikko ihminen on niin äärimmäisen vaikeaa, että mieluummin sitä vaan menee takalukkoon ja yrittää päässään järjestellä asiat. Enkä ainakaan minä ala heti kertomaan, että "No kun tämä asia mua nyt ottaa aivoon...", vaan joskus mun pitää saada se puheen pää alkuun muilla aiheilla ja sitten vähän lämmiteltyä alan kertoilemaan kuulijalle jo oikeitakin syitä.
Oinas on ylpeä, joten sinuna en ehkä menisi vähättelemään miekkosesi pahaa oloa, siitä se vasta kurjuus lankeaa...=) Minulle eniten merkitsee ystävissä ja rakkaissa se, että he eivät lähde litomaan, kun mulla on hankalaa vaan osoittavat vaikka vaan läsnäolollaan, että ovat mun puolella. Eihän se miehesi mökötys nyt välttämättä sinusta johdu, vaan voi olla jotain muutakin, mutta sinä jouduit nyt sitten vähän sijaiskärsijäksi. Niin kai ne sanoo, että jos oinaalla ei ole kivaa, niin kellään muullakaan ei saisi olla. Aika karua, mutta joskus varmaan totta.
Mutta jospas kokeilisit ihan suoraa ja avointa lähestymistapaa, etkä yritä mitään ihme temppuja, niin voihan se olla, että se mies siitä sulaa ja alkaa avautumaan. Ihmiset on niin erilaisia, että vaikea sanoa. Paras keino, millä minut on koskaan saatu "rauhoittumaan" oli se, kun yksi hyvä ihminen vaan otti mut syliinsä ja piti kiinni niin kauan, että aloin taas hymyilemään. Että sellaista.
Onnea jäävuoren sulatukseen...
Hmmm... Oinaan mökötys ei yleensä kauaa kestä, ainakaan itselläni. Unohdan tuollaiset jutut tosi pian, ellei kyse ole todella vakavista loukkauksista.
Pyydä anteeksi ja odota (mikäli syy mökötykseen on sinussa). Jos oinas on itse möhlinyt niin anna hänen ajatella asioita rauhassa.
Kyllä se siitä lähtee taas. Voihan olla ettei oinas edes mökötä sinun takiasi. Ehkä maailma on potkinut häntä päähän ja häntä vituttaa siksi =) Oinailla on suuria ideoita ja ajatuksia ja jos ne eivät toteudu saattaa oinas hetkellisesti vaipua itsesääliin, mutta vain hetkeksi.
Ei vaikuta ollenkaan oinaan käytökseltä. Tai sitten olet loukannut tosi pahasti etten sanoisi verisesti. Silloin on turha yrittää millään konstilla saada häntä iloiseksi. Tilanne vaan pahenee. Olen oinasmies mutta mökötys ei kuulu koskaan kuvioihini. Olen kyllä niin optimistinen
luonne että tiedän kaikkien asioiden kääntyvän aina parhain päin.
Ai ei vaikuta oinaan käytökseltä vai??? Minusta kyllä varsin suuressa määrin, ainakin tietyllä varauksella. Jotkin tuntemistani oinaista ovat herkkiä loukkaantumaan, ja niin omanarvontuntoisia etteivät siedä minkäänlaista arvostelua. Lisäksi hieman tosikkoja, ainakin ajoittain....Toki enimmäkseen mitä mahtavimpia tyyppejä, kaikissahan meissä on vikamme!
Vai ei muka oinaat mökötä!!??!! Juuri tälläkin hetkellä oma rakas oinas-mieheni tuossa sohvalla makaa ja mököttää! Aina kun tulee pientäkin riitaa, niin jo se taas alkaa. Hermothan tässä menee ja tulee jo mieleen, että pitäiskö vaihtaa miestä! Siitä on puhuttu niin sata kertaa, mutta ei näköjään osaa muuttaa sitä piirrettä itsessään!
Selvästi tarvitaan toimintaa. Toimi itse, kyllä se mies lähtee mukaan.
Vaikuttaa siltä, että on tapahtunut jotain, joka kyllästyttää sitä oinasmiestäsi, sellaisessa tilanteessa minäkin heittäydyn helposti marttyyriksi.
Oinasmies tarvitsee myös tilaa ajatella (kuten ehkä tiedät ajattelemme paljon...)
Itsestäänselvyyksien muutaminen haasteiksi herättää oinaan, suorastaan saalistusvietti herää.
Ehdottomasti c. Oinaana tiedän oinaan kujeet.
Itsellänikin oli tarve saada vastaus juuri samaan kysymykseen, joten kiitos vinkeistä!
Oinaan omat pohdinnat vain saavat tekstaamaan syviä mietintöjä eikä niistä sitten haluakaan tarkemmin keskustella... Mutta kyllä sieltä lopulta rauhallisena pysymällä ja kyselemällä näyttää tulevan vihjettä (ja minä olen tietenkin kuulemma se itsepäisempi ;-)
Oikeasti mieli on raivoa täynnä keskustelun torjumisesta, mutta yritetään hillitä ja lohduttaa jatkossakin :-)
Toinen veskari
Kiitos vastauksistanne! :) Käytin lähinnä ceetä ja hyvin toimi, tosin ilmassa on uutta mkötystä uudesta aiheesta. Jeejee :D No, yritän opetella elämään tuon pässinpään kanssa... (ja se kai mun kanssani)
no.. minun mielestä siinä sinun jutussa oli se c ihan hyvä. minä ainaskin tekisin niin...
ja teen jos minun mieheni alkaa renttuileen...
anteeksi.. äskeisessä vastauksessa tarkotin sitä oliko se nyt se d...
siis se että häippäsen kotoa... jne...
olen ihan samanlainen! mökötän vaan enkä kerro mikä on vikana.. viime viikonloppuna kävi niin että mieheni käyttäytyi niin ääliömäisesti ja loukkasi mua, mutta ei sitä ite tajunnu. kysyi kyllä mikä on mutta en vastannu, koska mielestäni hänen pitäisi itse tajuta kuinka k...pää oli! että siinä on mökötyksen syy..
oinas on ehkä sellanen että ei halua aina olla vääntämässä rautalangasta kaikkea.. toisen pitäisi itsekin tietää jos on jotenkin loukannut.
kysy ihan rohkeesti mikä vaivaa. jos ei kerro kysy taas uudestaan ja uudestaan. lopuksi kannattaa jutella asiasta, kyllä meitä oinaita saa muokatakkin ihan niin kuin muitakin, kompromissejä täytyy pystyä tehdä parisuhteessa aina..
Tunnistin tuosta niin selvästi itseni :D minä tosin olen naispuolinen oinas, mutta kuitenkin. Mä loukkaannun mistä millonki, enkä aina ees kerro syytä. Yleensä se syy on joku tyhmä mustasukkaisuudenpistos(jokapäiväistä :[) Mut saa parhaiten leppymään ku tulee juttelemaan suoraan ja saa mut tuntemaan itseni tärkeäksi sille ko. ihmiselle. Mikään ei voita sitä tunnetta, ku tietää että on toiselle ihan helvetin tärkeä jne. :]